Ei ole varmasti outo tilanne muillekaan masentelijoille.
Eli, tulee taas se kausi kun haluat vetäytyä omiin oloihisi eikä huvita puhua kellekään. Sitten se kausi menee ohi niin miten helppoa teille on taas nolona laahustaa kavereiden nenän eteen ja sanoa notta "morjens"?
Mulla on parin työkaverin kanssa tällanen tilanne, vältellyt heitä töissä enemmän tai vähemmän ja nyt olis taas olot kohenemassa... vaan tuntuu ettei vaan kehtaa enää mennä puhumaan heille, joten sama kai se kun sitten jatkaa samaa linjaa.
Eli, tulee taas se kausi kun haluat vetäytyä omiin oloihisi eikä huvita puhua kellekään. Sitten se kausi menee ohi niin miten helppoa teille on taas nolona laahustaa kavereiden nenän eteen ja sanoa notta "morjens"?
Mulla on parin työkaverin kanssa tällanen tilanne, vältellyt heitä töissä enemmän tai vähemmän ja nyt olis taas olot kohenemassa... vaan tuntuu ettei vaan kehtaa enää mennä puhumaan heille, joten sama kai se kun sitten jatkaa samaa linjaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole varmasti outo tilanne muillekaan masentelijoille.
-Ei todellakaan. Kun on oikein huono kausi menossa, niin ei jaksa vastata puhemimeen. Sekin on jo ylivoimaista.
-Tapaamisiin ei pysty juuri koskaan. Yleensä silloin kun sattuu hyvä päivä.
- Itse selitin ystäville sairastavani masennusta. Yritin selittää mahdollisimman tarkasti millaisia oireet on ja kuinka paljon ne hankaloittaa elämää. Kerroin heille että arvostan ystävyyttä ja pyysin ymmärrystä. Sanoin että jos puhelimeen ei vastata tai en jaksa tavata, niin ymmärtäkää. Kerroin olevani kuitenkin ystävä, mutta nyt tämän sairauden ehdoilla mennään toistaiseksi.
-mene ihmeessä juttelemaan työkavereille ja pidä sosiaalisia suhteita yllä sen mninkä voit. jos ihmiset ei ymmärrä niin ei voi mitään.
-Pari masentunutta muuta kaveria ymmärsi eikä tullut mitään ongelmaa. Eräs ystävä loukkaantui ja ystävyys loppui.
Ei oikeasti ymmäeränyt vaikka selitin.
- kuitenkin ihmiset ehdottelivat ihan hulluja juttuja kuten laivaristeilyjä ym, aina vaan oli sanottava ettei yksnkertaisesti pysty sellaisiin.
- olin pitkään sairaana. omaiset asuu toisella puolella suomea. vaikka aikaa oli niin en pystynyt tapaamaan. Ei tullut kysymykseenkään että voimia riittäisi, jos aikaa omasta kodista toiseen menee useita tunteja. Ei sellaisesta matkustusurakasta selviä.
-Kun vieraita tuli käymään, niin oli tehtävä heti selväksi: "Tänään voitte tulla klo 14 mutta ennen klo 16 on lähdettävä". Kun aika lähestyi niin sanoin suoraan, että nyt lähdette.
-Tälläistä se oli. Ei varmaan ole outoa muillekaan.