Kissaihmiset!

Kissa ja koira voivat hyvinkin sopeutua
toisiinsa, josseivät varsinaisesti ystävysty,
niin kyllä kissakin oppii koiraa sietämään
jossain vaiheessa...Totuttaminen tulee aloittaa
varovaisesti eikä kissaa ja koiraa kannata jättää
yhdessä samaan tilaan ilman valvontaa, sillä
kissanpentu ei välttämättä ymmärrä koiran
eleitä... Kuitenkin koiratkin ovat
tapauskohtaisia, alussa kannattaa olla
varuillaan, mutta tunnen varsin monia perheitä
jossa kissa ja koira asustelevat sulassa sovussa.
Kissa kiintyy ihmisiin kyllä, riippuu tietysti
kissasta. Kissasta joka on paljon sisällä,
luontevasti on enemmän sidoksissa ihmisiin, kuin
kissa, joka kuljeskelee omia teitään pihalla ja
käy vain syömässä.
Kissa on kuitenkin melko itsenäinen luonne ja
viihtyy myös itsekseen. Riippuu sekin kissasta
kuinka paljon kaipaa ihmisen läheisyyttä. Oma
kissani ei ainakaan ole mikään vaatekaapin
perällä jököttävä mörökölli...:)

On kokemusta kissoista ja koirista
yhtäaikaa. Aikanaan oli ensin kissa, sitten tuli
koira ja sitten kissa. Ja kaikki sopeutui.

Mutta kissa on itsenäinen. Kissat kiintyy
ihmisiin,
muttei kaikki. Ovat yhtälaisia kuin ihmiset.
Sitten on ollut pelkästään kissoja. Ensin tuli
yksi ja sitten toinen. Ensimmäinen oli karvat
pystyssä viikon...

Nyt o(li)n kaksi kissaa. Toinen ei tykännyt
muutosta, ei voinut mitään, lähti kävelemään.

Toinen makoilee onnellisena sohvalla ja
selittelee välillä.

Mutta loppujen lopuksi kissat ovat kuin
elämä. Koskaan et tiedä.

Jos vähänkin pidät kissoista, kannattaa
harkita lemmikiksi.

Tiedät varmaan mitä mieltä koirasi on
kissasta, tutustua kissoihin ensin ellet tiedä.
Muttei ne yli-itsenäisiä ole.

Otimme jouluna kissanpennun ja meillä oli
ennestään 8-vuotias ISO uroskoira. Pari-kolme
ensimmäistä viikkoa olivat (ja ovat yleensä aina)
sellaisia, että koira haukkuu tai murisee ja
kissa sähisee. Mutta nykyään niiden ruokakupit
ovat vierekkäin, ne nukkuvat monesti vierekkäin
ja muutenkin ovat melkeinpä ylinpiä ystäviä.
(Monesti, kun koira makaa, niin kissa menee sen
viereen, puskee sitä eli osoittaa kiintymystä ja
nuolee sen kuonoa ja otsaa ja rupeaa sitten sen
viereen makaamaan.) Eli koira ja kissa kyllä
tottuvat toisiinsa ajan myötä, varsinkin, kun
ottaa kissapennun taloon, jossa on vanha koira
(Jos taas ottaa koiranpennun kissatalouteen, niin
tulee varmasti enemmän ongelmia).

Tuohon pihalla pysymiseen, jos asutte
kaupungissa, niin eikö olisi viisainta pitää
kissa sisäkissana ja ulkoiluttaa valjaissa?

Mutta jos sen pitää päästä vapaasti ulos (mikä
on, etenkin kaupunkialueella, mielestäni
vastuuttoman omistajan merkki), niin se kannattaa
ehdottomasti leikata. Koska jos otatte
narttukissan ja se juoksee leikkaamattomana
ulkona, niin varmasti se jossain vaiheessa
pamahtaa paksuksi. Leikkaamattomat urokset taas
voivat kiima-aikana vaeltaa kauaskin kotoa ja ne
joutuvat melko varmasti tappeluihin.

Jos kissa on leikattu, se ei luultavasti lähde
vaeltelemaan niin herkästi, mutta silti
suosittelen sen pitämistä sisäkissana (varsinkin
kaupunki- ja taajama-alueilla).

Vaikka kissat eivät kiinnykään ihmisiin samalla
tavoin kuin koirat, ne tarvitsevat silti ihmisten
huolenpitoa, eivätkä parjää ainakaan talvella
ilman ihmistä. Mitä enemmän kissan kanssa leikkii
ja touhuaa pentuvaiheessa, sitä enemmän se
kiintyy ihmiseen.

jos haluat et kissas pysyy seurallisena ja
kiintyy ihmisiin niin kantsii pitää se
sisäkissana eli siis ei ollenkaan vapaana ulos
vain valjaissa.tiedän kokemuksesta että jos kissa
saa vapaana olla nii siitä tulee lähes
puolivilli.eli se käy vaan syömässä kotona ja
lähtee taas reviiriä tsekkaamaan.(poikkeuksia
tietysti on)
kyllä ainaki kissanpentu tottuu koiriin.ja ei
koirat yleensä kissanPENNULLE tee mitään, päin
vastoin saattaa vaan tykätä ku tulee uus kaveri.
meidän koirat ja kissa oli ylimpiä ystävyksiä
(nuoli toistensa naamaa)=).

kokemuksesta voin kertoa jotakin... Kollikissamme
oli 1-vuotias ja narttukissamme 2-vuotias kun
otimme koiran. Se oli myös 2-vuotias, rodultaan
pyreneittenmastiffi ja luonteeltaan todella
kiltti.
Kolli tykästyi koiraan melko nopeasti, mutta
narttukissa ei koirasta pitänyt. Aikaa on kulunut
kohta 4 vuotta ja narttukissa suhisee koiralle
vieläkin kun koira tuppaa liian lähelle. Aluksi
kissa ei voinut edes nukkua samassa huoneessa
koiran kanssa, että parannusta kyllä on
tapahtunut. Nykyään narttukissa käy joskus salaa
nuuhkimassa koiraa ja jopa kieruttelee sen hännän
päällä.
Otin 2 vuotta sitten kollikissanpennun (edellinen
kolli jouduttiin lopettamaan). Siitä ja koirasta
tuli ylimmät ystävät. Ne leikkivät keskenään ja
kolli on pennusta asti nukkunut sillon tällöin
koiran kyljessä.
Omista kissoistani voin sanoa, että kaikki ovat
hyvin ihmisrakkaita ja kaipaavat kyllä kovasti
kun olemme kotoa pois. Ovella on aina 2 kissan ja
yhden koiran vastaanottokomitea kun tullaan
kotiin.

Mulla on tosi ihana ja kiltti kissa.Se on
leikattu poikakissa eikä oo kertaakaan pihasta
kauemmas menny.Ihan pentuna se pelkäs ihan
sairaana meiän koiraa,mutta nyt ne on ylimmät
ystävät!ja aluksi oli myös sellanen,että ei tullu
syliin yms.mutta kun siitäkin pikku elukasta
oikein välittää niin se on sitten ihmisellekin
mukavaa seuraa!