Mun ystäväni on tehnyt abortin jo vuosia sitten, mutta ei ole päässyt siitä yli. Kännissä se aina muistelee sitä ja välillä tuntuu, et jos se ois yksin niinä hetkinä hän varmaan tappaisi itsensä, on monta kertaa uhannut tehä niin ja pari kertaa yrittänytkin tehdä sillai.
Siksi haluan vaan sanoa et on niitä muitakin vaihtoehtoja abortille. Antakaa ei toivotullekin mahdollisuus elää ja antakaa pienokainen aboptoitavaksi. Suomessa on todella tarkkaa se ketä edes voi adoptoida lapsen ja se on todellakin erillaista kuin esim. sijais-perhe ohjemat. adoptiossa on tarkempi seurantakin kuin sijais perhe-ohjelmissa, joten ei se aboptoitavaksi antaminen ole hylkäämistä, vaan mahdollisuuden antaminen lapselle.
Kai siinäkin on omat vaikeudet antaa pois lapsi, mutta se ei oo nii lopullista kuin abortointi. Kuulemman siinä ei tarvitse edes nähdä lasta joka syntyi, ettei siitä tule liian vaikeaa. Luulen, en tiedä, että siinä voidaan tehdä keisarinleikkauksella synnytys. Ainakin jos kerrot etukäteen lääkärillesi tämän olevan abortin vaihtoehto, tai sitten lääkärin vaihto.
Saatte ihan vapaasti leimata mut idiootiksi, jos haluatte, halusin vain ottaa tämän vaihtoehdon esille, koska on raskasta seurata vierestä, kun joku on menettänyt uskon elämäänsä ja yrittää päästä pois tästä mailmasta.
Siksi toivon että jos epäilet olevasi huono äiti tai et voi olosuiteiden vuoksi pitää lastasi, antaisit pienen adoptoitavaksi, lapsettomia pariskutia on todella paljon jotka haluavat lapsen.
http://www.pela.fi/lastensuojelupalvelut/adoptio.htm
tuossa yksi osoite jos asia kiinnostaa. mitä mieltä ootte ajatuksestani?
Siksi haluan vaan sanoa et on niitä muitakin vaihtoehtoja abortille. Antakaa ei toivotullekin mahdollisuus elää ja antakaa pienokainen aboptoitavaksi. Suomessa on todella tarkkaa se ketä edes voi adoptoida lapsen ja se on todellakin erillaista kuin esim. sijais-perhe ohjemat. adoptiossa on tarkempi seurantakin kuin sijais perhe-ohjelmissa, joten ei se aboptoitavaksi antaminen ole hylkäämistä, vaan mahdollisuuden antaminen lapselle.
Kai siinäkin on omat vaikeudet antaa pois lapsi, mutta se ei oo nii lopullista kuin abortointi. Kuulemman siinä ei tarvitse edes nähdä lasta joka syntyi, ettei siitä tule liian vaikeaa. Luulen, en tiedä, että siinä voidaan tehdä keisarinleikkauksella synnytys. Ainakin jos kerrot etukäteen lääkärillesi tämän olevan abortin vaihtoehto, tai sitten lääkärin vaihto.
Saatte ihan vapaasti leimata mut idiootiksi, jos haluatte, halusin vain ottaa tämän vaihtoehdon esille, koska on raskasta seurata vierestä, kun joku on menettänyt uskon elämäänsä ja yrittää päästä pois tästä mailmasta.
Siksi toivon että jos epäilet olevasi huono äiti tai et voi olosuiteiden vuoksi pitää lastasi, antaisit pienen adoptoitavaksi, lapsettomia pariskutia on todella paljon jotka haluavat lapsen.
http://www.pela.fi/lastensuojelupalvelut/adoptio.htm
tuossa yksi osoite jos asia kiinnostaa. mitä mieltä ootte ajatuksestani?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kokemuksesta puhun, että raskaus ja synnytys ovat niin p***maisia juttuja, ettei sitä hevin tee vain siksi, että joku lapseton saisi muksun. Kaunista sinänsä, mutta ei kiitos.
Tuo mitä oon seurannut ystävänä vierestä, on paljon raskaanpaa. Tällänen tilanne on karmeaa. En tarkoittanut tuolla viestilläni, sitä että aletaan vartavasten yrittämään lasta joka luovutettaisiin, sitten pois, vaan abortin vaihtoehdoksi.
Mitenkähän monta naista on ystäväni kaltaisen tilanteessa? Masennus pillereitä syötetään. niistä ei ole mitään apua, päinvastoin. kaljakin näyttää maistuvan liian usein pillereiden seuraksi, puhe ei auta.
Kyllä hänellä muitakin ongelmia on, mutta kaikki on lähtöisin abortista. Katumista, syyllisyytä ja itsetuhoisuutta. ennen niin iloinen ja mukava ystäväni ei ole kuin surua ja itsesääliä täynnä.
Kyllä ystävälläsi on muutenkin "vintti pimeänä" eli mielenterveysongelmia. En tunne yhtäkään naista, joka olisi masentunut abortin vuoksi (itseni mukaanlukien) vaikka ei se toki mikään hauska juttu ole. Eli pohja oli valmiina ja abortti saattoi olla se laukaiseva tekijä, "viimeinen pisara".
Vaihtoehto se tuokin, mutta ei todellakaan niin yksinkertainen. Kun lapsi syntyy, niin sitten se on paljon konkreettisempaa ja syyllisyys siitäkin saattaa seurata. Sitten myöhemmin miettii, että missä lapsi on, minkänäköinen ja onko lapsella kaikki hyvin ym. Lasta ei saa enää adoption jälkeen nähdä suurrimmassa osassa tapauksista. Tosin on mahdollista antaa lapsi sijaisperheeseen ja saada tapaamisoikeus. Sekään ei poista syyllisyyttä ja yleensä muut syyllistävät ja eivät ymmärrä ratkaisua. Tämä koskee myös aborttia. Kaikki eivät ymmärrä. Mikään ratkaisu ei ole helppo.
Ystävällesi suosittelen menemään juttelemaan psykiatriselle poliklinikalle (entinen mielenterveys toimisto)ja hakemaan masennus lääkkeet. Jos tämä on tehty, niin sitten kannattaa luopua alkoholin käytöstä kokonaan. Se ei helpota, vaan ilmeisesti ystäväsi tapauksessa laukaisee tunteet. Vaikuttaa että asia(aborti) on käsittelemättä ja vaikuttaa alitajunnassa. Hänen pitäisi käsitellä asia ja saada puhua asiasta selvinpäin ja käydä koko asia läpi tunnepuolta myöten. Ystävänä toki voi kuunnella ja tukea.Ohjata hänet hakemaan apua. Terv.keskus lääkärikin osaa ohjata eteenpäin ja ainakin jos pyytää lähetettä esim. psykiatriselle poliklinikalle.
Ei se unohdu koskaan ja vaivaa ainakin päivinä jolloin abortti tehtiin, lapsen arvioituna laskettuna aikana (syntymäpäivänä). Asia saattaa vaivata myös silloin, kun muutkin asiat menevät pieleen elämässä ja masentaa.
Ystävällesi tsemppiä ja sinulle tahdon sanoa, että ystäväsi on onnekas, kun hänellä on sinunlaisesi hyvä ystävä, joka välittää.
asiaa!Hyvä kannanotto.
No ihan samalla tavalla se ystäväsi surisi kännissä sitä, kun tuli annettua oma lapsi pois.
En tosiaan usko että ois tuollainen, ku nyt on. Sitten mua ihmetyttää miks ei saisi antaa lasta adoptioon, vaan tuntuu kuin se oisi kiellettyä ja paheksuttavampaa kuin abortti? Muutama vastaus on ollut aika vihamielisiä tähän ajatukseen. Miksi? tässä adoptio ajatuksessa on aikaa miettiä mitä haluaa, eikä oo tehtävä nopeasti ratkasevaa päätöstä, niin kuin abortissa on.
Kuinka paljon on niitä naisia jotka katuvat aborttia? onko ollut pahoja masennuksia muilla?
jos olin vihamielinen - ei ollut ihan tarkoitus, vaikka kyllä pikkuisen vihaksi pisti, kun ajatellaan, että raskaus ja synnytys käy "tuosta vain", että adoptio olisi helppo ratkaisu.
Adoptio on todella sankarillinen päätös, mutta ei tavalliselle ihmiselle. Odotusaika on pelkkää tuskaa ja synnytys helvettiä, siitä huolimatta siihen "mötköön" kiintyy sinä aikana uskomattomasti. Olisin enemmin antanut hakata käteni pois kuin luopunut vauvastani.
Kun sitten ehkäisystä huolimatta "vahinko" sattui, oli selvää, että heti aborttiin, sillä en olisi kestänyt sitä rumbaa (olin jo eronnut lapseni isästä). Enkä ole tosiaankaan päivääkään itkeskellyt asiaa.
Olenko julma, kun nyt toistan vielä, että ystävälläsi on ollut piilevä mielenterveysongelma, ja abortti on vain toiminut laukaisijana. Ei aiheena. En halua mollata ketään. Toivotan onnea teille molemmille.
Ei en mä kyl tarkottanut sitä että raskaus olisi helppoa, sitä se ei ole. Synnytyskään ei ole helppoa ja vaikka se tehtäisiin leikkaamalla jää siitä ikuiset arvet.
tarkoitukseni oli vain että joku joka harkitsee aborttia, tietäisi miten voi käydä. Raskas päätös se joka tapauksessa on ja toivon että päätös ei olisi vain hetken mielijohde tai miehen painostuksesta, niin kuin tässä tapauksessa kävi.
Olet ehkä oikeassa, että ehkä ystäväni abortti oli vain yksi monista syistä miksi hänestä tuli tuollainen.
Älkää ketään ymmärtäkö väärin en halua syyllistää ketään päätöksestään, vaan kertoa toisenlaisesta mahdollisuudesta, joka ei varmasti ole helppo.
Luopuminen ei vaan ehkä oo niin lopullista kuin abortti, ja jos kuitenkin haluaa pitää lapsen sen jälkeen kun on synnyttänyt on kahdeksan viikon harkinta-aika, jolloin pieni on sairaalassa ennen ku siitä voi luopua, niin mä olen ymmärtänyt.
Joka tapauksessa hyvää syksyä kaikille.
No jos kerran tuolla tavalla ajattelee, niin eikö olisi sama harrastaa suojaamatonta seksiä enemmänkin uusien raskauksien toivossa? Jos kerran lähtökohta on, jos nyt sattuu tuleen raskaaksi niin synnytetään.
minun poikakaverini sanoi minulle että jos sinä tulet raskaaksi niin sinun pitää tehdä abortti mutta minä itse olen eri mieltä asiasta,en haluasi tehdä aborttia. haluan mielummin pitää sen lapsen jos tulen raskaaksi,mitä minä teen kun minun poikakaverini on eriä mieltä asiasta?
ikävä kyllä tuollaisten vaatimusten/uhkausten julki tuominen kertoo vain siitä ettei hän rakasta sinua oikeasti. Mieti tarkkaan kenen kanssa haluat tulevaisuutesi viettää.
En menisi sua nimittään idiootiks, oot varmasti tahollas ajatellu asiaa pitkään. Mutta mieti tätä, jos et halua/voi pitää odottamaasi vauvaa aiotko abortoida sen vai antaa adoptioon? Toki toinen vaihtoehdoista antaa mahdollisuuden elämään, toinen ei anna mitään mahdollisuutta.
Itse olen noista kahdesta vaihtoehdoista abortin kannalla. En uskaltaisi ajatella sitä että kun sikiö kasvaisi "en saisi" ajatella lapsesta kuin neutraalia, sillä muuten pois antaminen olisi mahdotonta. Adoptio on niin iso muutos. Olet raskaana, mutta et saa vauvaa itsellesi! Kuvittele hetkeä kun palaat sairaalasta kotiin..
Se olisi varmasti tyhjää. Miten toiset osaisivat reagoida? Perheellenikin olisi varmasti hankalaa käydä tilannetta kanssani, samoin kaikille tutuilleni.
Adoptio vaatii paljon aikaa ettei jättäisi jälkiä. Yhtälailla ystäväsi voisi kännissä itkeä pois annetun lapsensa puolesta.
Olen joskus harkinnut kohdunvuokrausta tai munasolujen luovutusta, nekin antavat elämän. Mutta jos olisin tilanteessa, että olisi käynyt vahinko, en luultavasti pystyisi adoptioon sillä hetkellä. Koen abortin varhaisessa raskausvaiheessa pienempänä tapahtumana..