Hyvä ystäväni on tehnyt abortin neljä vuotta sitten. Hän on käynyt terapiassa ja kriisiryhmässä, jossa on vertaistukea tarjolla.
Olen itse kahden lapsen äiti ja haluaisin kutsua ystävääni meille kylään. Kuitenkin joka ikinen kerta, kun hän tulee meille ja näkee pienen tyttöni - nyt meillä on vastasyntynyt vauvakin - hän menee aivan hiljaiseksi ja poissaolevaksi. Muutos tapahtuu aina silmin nähden (vrt. tapaamme jossakin kaksin). Tiedän, että ystäväni tahtoisi kipeästi omia lapsia, mutta hän on tahtomattaan sinkku ym. eikä perheen perustaminen ole nyt ajankohtaista. Lisäksi hän on maininnut pari vuotta sitten ikävöivänsä "vauvaansa".
Haluaisin tukea ystävääni ja auttaa jotenkin, mutta en osaa. Mietin, pitäisikö minun ottaa abortti puheeksi ja sanoa aiheesta jotain rohkaisevaa, vaikkei siitä olla keskusteltu pariin vuoteen. Helpottaisikohan se häntä? Vai pitäisikö meidän yksinkertaisesti välttää koko lapsiaihetta ja minun lapsiani ja tapailla jossakin muualla kuin minun kodissani. En tiedä ollenkaan, miten auttaisin häntä parhaiten. Tuskaa on vain niin paha katsoa!
Sorry sekava kirjoitus, mutta en nyt osaa ollenkaan eläytyä hänen tunteisiinsa ja tilanteeseensa. Tunnen kuitenkin ystäväni niin hyvin ja pitkältä ajalta, että todellakin huomaan hänen persoonassaan tapahtuvan muutoksen, kun pienokaiseni ovat läsnä.
Olen itse kahden lapsen äiti ja haluaisin kutsua ystävääni meille kylään. Kuitenkin joka ikinen kerta, kun hän tulee meille ja näkee pienen tyttöni - nyt meillä on vastasyntynyt vauvakin - hän menee aivan hiljaiseksi ja poissaolevaksi. Muutos tapahtuu aina silmin nähden (vrt. tapaamme jossakin kaksin). Tiedän, että ystäväni tahtoisi kipeästi omia lapsia, mutta hän on tahtomattaan sinkku ym. eikä perheen perustaminen ole nyt ajankohtaista. Lisäksi hän on maininnut pari vuotta sitten ikävöivänsä "vauvaansa".
Haluaisin tukea ystävääni ja auttaa jotenkin, mutta en osaa. Mietin, pitäisikö minun ottaa abortti puheeksi ja sanoa aiheesta jotain rohkaisevaa, vaikkei siitä olla keskusteltu pariin vuoteen. Helpottaisikohan se häntä? Vai pitäisikö meidän yksinkertaisesti välttää koko lapsiaihetta ja minun lapsiani ja tapailla jossakin muualla kuin minun kodissani. En tiedä ollenkaan, miten auttaisin häntä parhaiten. Tuskaa on vain niin paha katsoa!
Sorry sekava kirjoitus, mutta en nyt osaa ollenkaan eläytyä hänen tunteisiinsa ja tilanteeseensa. Tunnen kuitenkin ystäväni niin hyvin ja pitkältä ajalta, että todellakin huomaan hänen persoonassaan tapahtuvan muutoksen, kun pienokaiseni ovat läsnä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ei-vapaaehtoisesta lapsettomuudesta kärsiviä kanssaihmisiä. Yritä olla koko ajan puhumatta niistä lapsistasi äläkä puutu toisen asioihin ellei hän itse sitä halua. Käykää vaikka kahviloissa, leffassa tai shoppailemassa, hanki lapsenvahti siksi ajaksi. Tekee hyvää varmaan kaikille osapuolille.
Ei välttämättä ole hyväksi yrittää lakaista mieltä painavaa asiaa maton alle. Sinne se jää kuitenkin alitajuntaan tekemään tuhojaan ja rasittamaan psyykeä.
Aloittajalle sanoisin, että yritä ottaa abortti jotenkin 'kautta rantain' puheeksi (ei siis suoraan hänen aborttinsa, vaan abortti yleensä). Jos ystäväsi avautuu sitten omastaan, juttele rehellisesti asiasta, tosiasiat myöntäen- ystäväsi tuskin hyötyy siitä, jos yrität uskotella hänelle abortin olevan ihan neutraali asia tai jopa hyvä sellainen, koska hän ei selvästikään koe itsekään niin. Ennemmin hänen tulisi kohdata tosiasiat ja käydä ne rehellisesti läpi, antaa sitten anteeksi itselleen ja päästää irti asiasta (on kyllä usein helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei ihan mahdotonta).
Minullakin on ystävä, joka menetti mielenterveytensä abortin takia. Hänen abortistaan on vain paljon kauemmin... Surullisia tarinoita nämä.
Tuolla 'maton alle lakaisu'- kommentilla tarkoitin siis sitä, että minusta aloittajan olisi hyvä käyttäytyä kyseisen ystävänsä kanssa samalla tavalla kuin muidenkin, eikä alkaa välttelemään lapsistaan puhumista tai sitä, että tämä ystävä tapaisi heidät. Jos tekee mieli lähteä sinne elokuviin tms. niin totta kai silloin mennään, mutta ei siksi, ettei aloittajan kotona voi tavata, koska siellä on hänen lapsensa...
kokeile vaikka jos se piristyisi kun haukut murhaajaksi. jos se siitä "syylistyy"se on ihan sen oma vika...
Provohan tuo oli, mutta sinänsä on totta, että syyllisyys on ihmisessä itsessään, eikä ihmistä, joka kokee, ettei ole tehnyt mitään väärää, voi ulkopuolinen noin vain syyllistää. Jos minua haukuttaisiin vaikkapa lasteni laiminlyöjäksi, en syyllistyisi, koska tiedän, että en laiminlyö heitä, mutta toisin olisi, jos mieleni syövereissä olisi taka-alalle painettu oma tunne siitä, että laiminlyön lapsiani...
jos haukkuu läskiä läskiksi. niin jos läski syyllistyy niin läskin vika? haukkujassa ei mitään vikaa. mahtava juttu nyt ton vasta hokasin! :) kiitos tämän palstan!
voi kokea häpeää ja huonommuutta. Ja jos 'läski' kokee noita tunteita, tuntee hän itsekin olevansa sellainen kuin haukkuja sanoo. Sellainen 'läski', joka tuntee olevansa hyvä sellaisena kuin on, antaa haukkujan sanojen mennä toisesta korvasta ulos. En silti sano, että ihmisen ulkoisista ominaisuuksista huomautteleminen olisi mikään kaunis teko. Ihmisen teoista huomauttaminen, etenkin teoista, joilla ajetaan omaa etua toisten yksilöiden etujen kustannuksella, on ihan eri asia, ja niistä sopii ja pitääkin sanoa sanansa.
tekeekään jos on Wastuksen kaltaisia ystäviä.
"Ihmisen teoista huomauttaminen, etenkin teoista, joilla ajetaan omaa etua toisten yksilöiden etujen kustannuksella, on ihan eri asia, ja niistä sopii ja pitääkin sanoa sanansa. "
hähää. tajusitko mitä kirjoitit?!
ei wastuksella taida olla yhtään ystävää. tai sitten joku kirkolliskuoro joka hoilaa yhdessä hoosiannaa sädekehä päänpäällä. jos joku "tavallinen " ihminen joukkoon eksyy, wastus murskaa sen heti. :) koska wastus ei näe muuta totuutta kuin omansa jonka sen ahdasmielinen perhe on siihen istuttanut.
tarjonnut liittyminen abortinwastustajien marttakerhoon. Siellä on mukava puuhailla kaikenlaisia kirjelmiä ja leikkiä suurta waikuttajaa.
joten et saanut minua tuntemaan mitään negatiivista, ja tajusin kyllä mitä kirjoitin. Yhteiskunnassa pitää puuttua vääryyksiin (mielipiteensä ilmaisemalla/toimien muulla tavalla) ja yhteisössä on sen muiden jäsenten pidettävä huolta heikompien ja oman etunsa ajamiseen kykenemättömien puolta. Minä näen ihmisen alkiovaiheestaan lähtien suojelemisen arvoisena, ja minulla on oikeus sanoa se, että näen syntymättömän lapsen tappamisen vääräksi, ja jopa arvostella sen tehnyttä. Sinun ei auta kuin tyytyä siihen.
olemaan, eivätkä löydy mistään/minkään kirkon jengistä. En murskaa ihmisiä, mutta rehellisen mielipiteeni voin ihmisen teoista antaa. Enkö olekin kauhea ihminen...
pitää nauraa. Olette kai omasta mielestänne kovinkin hauskoja ja fiksuja.
vielä, että onhan se tietysti kurjaa, että ette pysty selittämään aborttia itsellenne hyväksi tällä palstalla, kun täällä sattuu olemaan paljon meitäkin, jotka sanovat toisenlaisen (oikeutetun!) mielipiteensä siitä suoraan. Jos aiotte pyöriä täällä vielä, niin teidän ei auta muu kuin kestää tuo harmillinen asia. *silittää päitänne*
Täällä jos missä on hyvä kertoa, mielipiteensä abortista. Olen perheellinen, lapset jo aikuiseksi kasvattanut. Mutta annan sanan sanasta, sillä en hyväksy aborttia.
sanan-ja mielipiteenvapaus. Sellainen ihminen, joka on varma omasta mielipiteestään ja esim. tekonsa oikeudesta, kestää kyllä omastaan poikkeavan mielipiteen ja näkemyksen, ja kyseisen teon arvostelun. Täällä näkyy olevan paljon niitä, jotka eivät kestä...
minä näen jo elämässä olevan tytön / naisen oikeuksien suuremmaksi asiaksi kuin syntymättömän. en näe oikeutta siihen että jonkun pitäisi synnyttää väkisin tai vasten tahtoaan. sinun on tyytyminen siihen. laki sanoo myös tämän saman. enkä näe oikeutta loukata / haukkua näitä tyttöjä/ naisia joilla on täysi oikeus valintaansa. olen myös lasten puolella ja mielestäni jokaisen lapsen pitäisi saada hyvä elämä eikä vain elämä olosuhteista siis.
jo syntyneen ihmisen elämänoikeuden suuremmaksi kuin alkion, ja täten, jos kyse on terveys/henki vastaan henki- tilanteesta, asetun naisen terveyden/hengen säästämisen puolelle, mutta minkään toisarvoisten oikeuksien en voi mitenkään katsoa menevän sen perustavimman, eli elämänoikeuden edelle!
Laissa annetaan aborttioikeus niille, joista ei uskota olevan lasta pitämään. Tällä ehkäistään puoskarointia ja suojellaan myöskin (niin kauhealta kuin se kuulostaakin) myöskin yhteiskuntaa joutumasta järjestämään ja kustantamaan hoitoa vanhempiensa laiminlyömille ja heitteille jättämille lapsille.
tässä kohtaa meni taas kerran jauhot suuhun yhdeltä abortin edistäjältä!! :D
Ystäväsi hyväksi on vähän tehtävissä sikäli, että kun lapsen abortointi on teetetty, ei sitä saa enää tekemättömäksi. Jos ja kun tästä seuraa kuolemansuru, niin sen varjo on todella pitkä.
Kuten kerrot, abortti rasittaa ihmissuiteita ja vieraannuttaa tekijöitä muista ihmisistä. Syrjäytyminen on vaarana.
Abortti-asiamiesten osalle menee osa ysätäväsi surusta ja tuskasta. Tälläkin palstalla houkutellaan odottavia äitejä lapsen surmauttamiseen abortissa esittämällä, että kyseessä on yhdentekevä "valinta". Ei toisen ihmisen surmattaminen, varsinkaan oman lapsen, todellakaan ole tavalliselle ihmiselle yhdentekevä asia. Valitettavan monet huomaavat tämän vasta jälkikäteen.
Tälläkin palstalla meuhkaavan aborttiväen tulisi kyetä vastaamaan siihen, kuinka lastaan surevaa ja riutuvaa abortööriä lohdutetaan ja autetaan. Kertaakaan emme ole sellaista reseptiä nähneet. Aborttiväki pesee kätensä ja sanoo; katso itse eteesi.
Tavanomaisen ihmisen psyyke ei kolhuitta kestä lapsen toimittamista Tuonelan joelle. On vaikeaa sanoa onko oman teon katuminen vai lapsen kaipaaminen pidemmän ajan kuluessa vaikeampi kantaa. Helppoja ei kumpikaan ole.
Paljon muuta ei ole tehtävissä, kun kertoa muille ihmisille ja erityisesti odottaville äideille, ettei lasta pidä surmauttaa hetken mielijohteesta, vastuuttomien yllytyksestä tai ulkopuolisten painostuksesta. Ehkä silloin tuo henkensä menettänyt lapsi voi kohtalollaan auttaa jotakin epävarmaa äitiä kavahtamaan kuolemaa ja suojelemaan lastaan. Ehkä tuo abortissa menehtynyt lapsi voi tällöin lyhyellä elämällään auttaa jotakin toista lasta säilyttämään henkensä.
Ehkä äiti tapaa kerran lapsensa toisessa maailmassa. Siihen asti ystävien velvollisuus on auttaa ja tukea onnetonta ja surevaa äitiä.
haluatko aidosti olla ystävän tukena vai haluatko vain sydänakkamaisesti päteä ystäväsi kustannuksella ja saada hänetkin "katsomaan lapsiasi". Oikea ystävä tietää miten menetellä.
kipeältä nähdä lapsesi.Sano, että ymmärrät häntä hyvin ja toivot, että hän voi vielä avioitua ja saada lapsia.
Sellaista se on. Koskaan ei voi tietää, milloin menettää viimeisen mahdollisuutensa saada lapsia. Toivoisin, että näihin asioihin suhtauduttaisiin vakavasti.