Mulla on 1,5v. leikattu kolli, ja haluisin sille
kaverin, mut pitäiskö ottaa narttu vai kolli?
Onkohan siinä niin hirveetä eroo? Jo tuleeko ne
toimeen sit keskenään?
Sit toiseksi olen ajatellut, et kissan rotu ois
Norjalainen metsäkissa,mut onko teillä millaisia
kokemuksia niistä? Millanen se norski sit on
luonteeltaan?
kaverin, mut pitäiskö ottaa narttu vai kolli?
Onkohan siinä niin hirveetä eroo? Jo tuleeko ne
toimeen sit keskenään?
Sit toiseksi olen ajatellut, et kissan rotu ois
Norjalainen metsäkissa,mut onko teillä millaisia
kokemuksia niistä? Millanen se norski sit on
luonteeltaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
... En ole ainakaan ikinä huomannut kun kissoja
olen tavannut, että naaraat ja kollit mitenkään
eroaisivat toisitaan käytöksensä perusteella,
varsinkin jos ne ovat leikattuja. Jos kissasi on
kastroitu, ei tietenkään ole vaaraa pennuista
sitten. Uskoisin että molemmat sukupuolet
sopeutuvat toisiinsa aivan yhtä hyvin.
On mukavaa, että otat kissallesi kaverin!
Sanotaanhan sitä, että kaksin aina kaunihimpi...
Jokainen kissa on luonteeltaan erilainen, mutta
sillä otatko kollin vai nartun ei liiemmin ole
väliä, sillä vanha kissa kyllä sopeutuu (huom!
Tekisi mieli kirjoittaa rakastuu :) ) kumpaan
tahansa, varmimmin kun uusi kissa tulee pentuna
taloon. Ja kun molemmat ovat leikattuja, on rauha
ilmeisempi aikuisiälläkin.
Ja sitten siihen toiseen asiaan...
Meillä on Norjalainen metsäkissa ja luonteeltaan
se on aivan mahtava! Ukko on ylpeä ja hiukan
omapäinen, mutta silti aktiivinen ja tekee meidän
kanssa kaikki kotityöt aina tiskaamisesta ja
imuroimisesta parvekkeen siivoukseen asti. Ukolle
kaikenlainen aktiviteetti on tärkeää ja "vapaa-
aikana" se seuraa ympäristöään tarkasti
olohuoneen pöydältä tai kirjahyllyltä, tai vahtii
ikkunasta pihaa. Rotu oppii helposti temppuja ja
meidänkin Ukko oppi itse tuomaan kissanpallon
takaisin heittäjälle. Turkki vaatii hoitoa, mutta
kampausta on opeteltu pienestä pitäen ja nykyisin
Ukko vain käpertyy kehräten syliin harjauksen
ajaksi. Ukko rakastaa kissanminttua ja osoittaa
mieltään murjottamalla ja toisinaan murisemalla,
mutta koskaan hurjasta ulkonäöstään huolimatta se
ei ole kynsinyt, raapinut, purrut tai muutenkaan
satuttanut ketään meidän perheestä. Päinvastoin,
Ukko puskee ja rakastaa helposti kaikkia. Isossa
kissassa on voimaa jota täytyy kunnioittaa, mutta
esim. pesu käy helposti, jopa hampaiden harjaus.
Toisinaan kun Ukko murjottaa, se jätettään
rauhaan, pianhan se itse kuiten tulee kurisemaan
ja nousee viereen puskemaan...
Norjalaisesta löytyy upeita tarinoita esim.
Kissafani-lehdestä tai jopa internetistä.
Kannattaa tutustua! Ja joko olet lukenut Norjan
mytologiasta siitä kertovat legendat... :)
Onnea teille kaikille ja silityksiä niin uudelle
kuin vanhallekin pennulle!
Elisa & Ukko