Olen monesti ihmetellyt kun ihmiset aina valittavat koirankakoista kadulla, että niihin astuu ja sitten saa kenkiä putsata... Itse en ole koskaan onnistunut astumaan lenkillä käydessäni kaduilla koiranpaskaan. Kyllähän sen läjän näkee jo metrien päästä ja voi katsoa ettei astu siihen.
Taitavat nämä valittajat kulkea niin nokka pystyssä, etteivät vaivaudu katselemaan eteensä. Ja jos paskaa tarttuu kengänpohjaan, omaan tai (hui kauhistus) pikku piltin somaan tossuun, niin voin antaa huojentavan tiedonjyvän: koirankakka ei ole myrkyllistä, joten tapahtumasta selviää hengissä. Joten katsokaa kadulla eteenne niin ei tule astuttua koirankakkaläjiin, eikä niitä itse kadulla tai pyörätiellä edes usein näy vaan pientareilla.
Itsellänikin on muuten koira, ja kyllä, kerään sen kakat. Kehotan luonnollisesti kaikkia koiranomistajia samaan.
Taitavat nämä valittajat kulkea niin nokka pystyssä, etteivät vaivaudu katselemaan eteensä. Ja jos paskaa tarttuu kengänpohjaan, omaan tai (hui kauhistus) pikku piltin somaan tossuun, niin voin antaa huojentavan tiedonjyvän: koirankakka ei ole myrkyllistä, joten tapahtumasta selviää hengissä. Joten katsokaa kadulla eteenne niin ei tule astuttua koirankakkaläjiin, eikä niitä itse kadulla tai pyörätiellä edes usein näy vaan pientareilla.
Itsellänikin on muuten koira, ja kyllä, kerään sen kakat. Kehotan luonnollisesti kaikkia koiranomistajia samaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
taasko yritys saada tappelu pystyyn tästä jo loppuun kalutusta aiheesta? Pitäis käyttää edes hieman mielikuvitusta ja keksiä uusi aihe mistä "keskustella henkevästi". Mutta JOS olet oikeesti mielestäs oikealla asialla (etkä provoile) niin kannattaa lukea näitä sivuja sillä paskasta on kirjoitettu viime aikoina ihan riittämiin...asiallisesti, asiattomasti ja kaikkee noitten välimaastosta!
Ja vielä kerran Amen
myös tuo ainainen jauhaminen kakasta..itse olen puistoissa töissä ja olen vain kerran astunut läjään ja kerran olen kumartanut oman koirani kakan noukkimiseen kun käsilaukkuni remmi lipesi olkapäältäni ja "pradani" putosi tuohon rakkaani löysään vihertävän ruskeaan läjään..
säilytin malttini ja tyylini ja selviyidyin kokoamalla itseni ja pyyhin laukkuni paperiin salamannopeasti tosin paperi oli pikkuruinen ja tuhrasin sitten sormenikin joten mäk kaiverin oveluudella pyyhin sormet ruohikkoon ja tädää ehdin vielä bussiinkin..en ole tosin varma eau de colognesta mutta mutta..
eli uskomaton suoritus vai mitä..ja vielä kaikille tiedoksi niin koirani selviytyi myös tästä kauheasta tapahtumasta ja kaikille lukijoille helpotukseksi niin en ripotellut koirani alle lasin sirpaleita ..;)
Täällä osataan kitistä koirankakasta kadulla, mutta samat kitisijät viskaavat mäkkärin paperit, mäyräkoiran kuoret, tupakantumpit ja muun roskan surutta kadulle.
Savossa on siistiä, voi jumalauta.