Sain ensimmäisen lapseni pari viikkoa sitten. Jo odotusaika oli vaikea, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja synnytys sitä kamalampi. Menetin paljon verta, seurauksena anemia. Väliliha leikattiin ja repesin pahasti. Kipuja ja vaivoja siis riittää. Lopputulos kuitenkin terve, komea vauva. Lapsen isän kanssa emme ole yhdessä. Olen niin uskomattoman väsynyt, ettei mitään rajaa. Itkun ja naurun sekamelskassa menee päivät. Imettäessäkin istun hämärän rajamailla ja pelkään pudottavani vauvan, kun en meinaa pysyä hereillä ja olo on voimaton. Päivät on jopa ahdistavia, en tunne mitään hirmuista onnentunnetta, yritän vain suorittaa syötöt, nukuttamiset ja vaipanvaihdot. Halusin pitää tämän lapsen, ja rakastan sitä tietenkin enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Siksi koen kauheata syyllisyyttä, kun en hehku onnesta. Olen vain uupunut, täysin lopussa. Kauheimpia ovat yösyöttöjen hetket, kun olen itse juuri torkahtanut. Silloin on tunne, että kuolisin mieluummin kuin nousisin ylös. Päivällä en pysty nukkumaan, menen ylikierroksilla. Ruokahalu on hävinnyt, paino laskenut 20kg synnytyksestä.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Miten selvisitte? Missä vaiheessa alkoi helpottaa?
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Miten selvisitte? Missä vaiheessa alkoi helpottaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä ala odottaa, että tuo itsestään tuosta helpottaisi, vaan soita tk:hon tai neuvolaan ja hae apua.
Missä lapsen isä on? Eikö hän voi hoitaa osaansa lapsen hoidosta, ettei sinun tarvitsisi tehdä kaikkea kahden edestä? Jos lapsella ei ole isää, niin käsittääkseni sinulla on silti mahdollista saada apua kotiisi lapsen hoitoon.
Minulla oli jotain samantyylistä kun vauva syntyi, mutta isä oli mukana hoitamassa ja sain välillä nukkuakkin.
Luulen että se oli jonkin sorttista synnytyksen jälkeistä masennusta tai vähintääkin kovaa uupumista..
Sun kannattaisi pyytää sun vanhempia tai jotain kaveria tai lapsen isää hoitamaan vauvaa pariksi tunniksi niin että saisit levättyä.
koita vaan nukkua päivälläkin heti kun vauva nukkuu. opettele. menet sänkyyn ja vaikka et nukahtaisikaan saa silti voimia lepäämisestä. siivoile ja tee muita juttuja kun vauva on hereillä. pieni vauva nukkuu kuitenkin aika paljon ja kannattaa itsekkin levätä ne hetket kun vaan voi.
käy ulkona kävelemässä ja koita syödä kuitenkin säännöllisesti.
kannattaisi kuitenkin hakea apuakin jostakin päin. jos itse olet jatkuvasti väsynyt niin ennenpitkää sinun rauhattomuus tarttuu myös vauvaan. vauvalla ei ole hätää niin kauan kun hoidat hänen perustarpeensa. mutta vauvan kasvaessa hän tarvitsee muutakin.
tärkrintä siis että sinä saat itsesi hoidettua kuntoon väsymykseltäsi. toivon sinulle voimia.
äiti on alusta asti yksin lapsen kanssa. Vaikka hän huolehtisikin yksin lapsen tarpeista, pitäisi jonkun toisen olla laittamassa ruokaa, hoitelemassa juoksevia asioita yms.
Kummallisia ovat nykyajan isät, kun eivät vastaa ollenkaan tekosistaan.
Voiko joku sukulaisesi tai ystäväsi tulla seuraksesi ja auttelemaan huushollin hoidossa, että pääsisit vaikeimman vaiheen ohi? Tai sitten yritä saada kodinhoitaja tulemaan silloin tällöin avuksesi. Kunhan paranet kunnolla, tuntuu kaikki taas paremmalta.
Mulla on ollut 3 kertaa TÄYSIN samanlaisia fiiliksiä kuin sulla.3x diagnoosina synnytyksen jälkeinen masennus.
Soita neuvolaan ja pyydä että hoitavat sulle ajan mielenterveystoimistoon.Siellä on asiantunteva henkilökunta.Saat keskusteluapua ja kenties lääkityksen.Pyydä neuvolaa myös hoitamaan sulle kotiapua,jos kerran olet yksin vauvan kanssa.
Ulkoilu,oikein syöminen tulevat sitten kuvioihin kun ne tulevat sinulle omaehtoisesti mieleen.Ja kyllähän raitis ilma auttaa ihmeellisesti.Mutta,synnytyksen jälkeinen masennus on vakavasti otettava "tila" joka ei hoidu pelkällä ruokavaliolla,levolla ja ulkoilulla.Vaikka tärkeitä asioita ovatkin.Usein äiti syyllistää itseään olotilastaan ja muiden "vaativat kehoitukset" ottamaan "itseään niskasta kiinni" lisäävät ahdistusta ja itsesyytöksiä.