sinäkin.. sinä sait ne pehmoisina.. hirmuinen ikävä iski. Niin nuoria ja niin vanhoja. Sinä joka sait minut nousemaan, uskomaan, jaksamaan. Muistan aina kun olin sun sylissäsi ja itkettiin ja kuunneltiin tämä. Olit kai päätöksesi jo tehnyt silloin. Heitit avaimeni maahan juna-asemalla, särjit jotain sisältäni. Miksi valitsit jotain muuta kuin ihmisen joka rakasti sinua? Miksi sun piti mennä ja jättää mut? Miksi et voinut vaan vetää mua mukanasi jos se oli pakko tapahtua? Kun mä kaadun, mä yritän sanoa itselleni, että sä teit sen siksi koska rakastit minua ja perhettäni. Ja mä yritän jaksaa eteenpäin, niin yksin.
http://www.youtube.com/watch?v=CDnXvm_4Wf0
http://www.youtube.com/watch?v=CDnXvm_4Wf0
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole ikinä ollut niin onnellinen kun silloin . Muistan aina ne metsäkävelyt, me muistetaan. Kun kysyn tyttäreltäni missä olet, hän kävelee ovelle ja puhuu jotain. Mutta voimasi elää hänessä..
Tämä ikävä ei ole enää niin suuren suuri, mutta välillä se koittaa vetää mua mukanaan. Koitin saada suhun yhteyttä, sain läheiseltäsi numeron.. se ei ollut voimassa.. Kiitos. :´/ Kyllä mä jaksan.
ettet ymmärrä väärin ja että luet tämän. Joku sai norsuja sun jälkeenkin, mutta puisia. Musta ei tullut kylmä ja tunteeton. Ei mä en jäänyt suhun kiinni. Ja voi hyvinkin olla, että jaan niitä norsuja vielä eteenpäinkin.. niin kauan, että joku todella arvostaa sitä asiaa. Kertoo sen ääneen.
Tämäkin piti nyt sitten taas kerran kohdata ja käsitellä ja rämpiä eteenpäin.
mun unelma toteutuu.. mut ilman sua.
muuten miehelle nimeltä Petri.