Koirassa labbista, kultsia ja (ehkä)saksanpaimenta. Todella ärsyttävää, kun koira seuraa sisällä minua. Ei avopuolisoani, ei ketään muutakaan, vaan minua. Yleensä tärkeää hänelle olla samassa huoneessa/huoneen ovella, missä minä olen. Miten saan tämän käytöksen loppumaan?
Koira seuraa sisällä
millye
91787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sitä samaan huoneeseen missä oot, laita vaikka ovi kiinni. oppii kyllä olemaan vähä kauempana ku ei aina kainaloon ota :)
mutta niihä nuo seurakoirat tuppee tekemään, olemaan seurana, ja varsinki ihmiselle kenestä tykkää. ja niihä se lauma toimii =)
Voitko ottaa homman huumorilla, että sulla on ikioma henkivartija?
Entä ootko kokeillut ehdottaa sille että vahtisi miestä tai jotakin tenavista, kun haluat olla rauhassa? Etsi Mikko, missä Minna, vahdi Teemu, tmv...
Kihh.. Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta tuo ilmiö johtuu ihan luontaisesta laumavietistä ja useimmat ihmiset valitsevat koiran lemmikiksi juuri sen vuoksi, mutta sinua tämä ominaisuus ottaakin pannuun? :) Kyseessä ei ole vika vaan ominaisuus.
Otan sen kyllä ominaisuutena, mutta välillä se on kieltämättä vähän kiusallista, ky koira tuijottaa vessan ovella, keittiössä jaloissa, ky teen ruokaa, sohvalla vieressä, ky katon telkkaria. Välillä sitä toivois omaa rauhaa, mut kyl olen senkin huomannu, että jos se sit ei tulekkaan perässä, niin rupeen kattomaan että onko se jossakin pahojaan tekemässä. :D
käsky. vaikka "ei nyt" nii ei oo koko aja iha kainalossa :) ja ainahan sen voi sohvalta käskeä alas tai antaa oman paikan ja opettaa menemään käskystä sinne nii saa hetken omaa aikaa :) on se aika ressaavaa jos joka askeleella pitää koiraa varoa eikä hetken aikaa itelle oo :)
Meillä on 6kk sakemanniuros, eikä se tuppaa avomiestäni jäljittämään niin kuin minua.
Aina minne katson, sieltä napittaa ruskea silmäpari takaisin, ja kun sisällä kävelen paikasta A paikkaan B, kuuluu tuttua rapsetta takaa, kun karvakamu siellä varjona häälyy.
Otan sen itseasiassa kohteliaisuutena: koira on valinnut kaikista maaliman ihmisistä minut isännäkseen, eli tässä tapauksessa emännäkseen.
Minä olen se, mitä meidän jässikkä "katsoo ylöspäin".
Mutta rajansa kaikella. Pentuaikana meidän koira tosiaankin meni ikäänkuin paniikkiin, kun katosin näkyvistä. Sillä oli aina suurenmoinen hätä päällänsä, kun äiti meni vessaan, herrajumala, sehän nyt voi jäädä sille tielleen vaikka! =)
Tästä äärettömästä seuraamisesta ja perään itkemisestä meillä päästiin niin, että esim. vessaan mennessä TIETENKIN suljin oven, ohjasin pennun hellästi pois keittiöstä kun tein ruokaa, yksinkertaisesti kielsin sitä seuraamasta jatkuvasti.
Ja kun olin ollut poissa kotoa ja tulin takaisin, niin pitkään kun pentu riekkui siinä ympärillä, en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, ennen kuin se rauhoittui. Sitten paijasin ja tervehdin.
Sama kun tein lähtöä jonnekin: en tehnyt katoamisestani mitään dramaattista, että olisin raahannut koko vaatekaappini sisällön pennulle turvaksi siksi aikaa ja lähtenyt tyyliin "oih, kenties näemme jälleen kerran!" vaan huikkasin ovelta "morojens!" ja läksin. =)
Nyttemmin kun kokoa ja näköä on tulvahtanut pennullemme enemmän kuin laki sallii =) tuo juurikin sitä turvallisuuden tunnetta, kun pimeänä syysiltana isäntä on töissä ja olen yksin kotona... kappas, en olekaan, vaan tuo rakas bodyguard on aina askeleen päässä ja valmiina toimimaan, mikäli jotain menee vikaan...
Rakastakaa noita "toisia varjojanne" siitäkin nähden, että se välillä ottaisikin pattiin.
Sillä tosipaikan tullen tuo laivaa seuraava oma hainne on kenties se, jonka tassuihin voi antaa vaikka henkensä...
hiton aiksee sul avopuolisi, no huh huh, alaikäsel pennulla koira jopas jotakii ja avohoitokin!!!!!!!!!!!
Osaatko kouluttaa koiraasi? Oiva keino kouluttaa sisällä hihnalla seuraaminen, kun koirasi pitää silmällä jatkuvasti Sinua, syntyy kontakti.
Itse asiassa "ongelman" tunnustaminen auttoi ja en koe seuraamista enää kiusallisena. Koirani on suht hyvin koulutettu ja kykenemme menemään jo ilman remmiä ulkona (myös koirien ohi). Tämän hän oppi jo pentuna, mutta uhmaiän lähestyessä unohti oppimansa. Muutenkin peruskoulutettu koira