Miten te siellä olette päässeet sen yli että maailmassa tapahtuu sairaita ja kamalia asioita, ja ihmiset ovat toisilleen kuin ilmestyskirjan pedot?
Onko maagi heti kun ei enää välitä kaikesta siitä? Onko pelkkää itsetärkeää egoilua kuvitella että itse muka välittää jostakin jotakin? Onko niin että jokainen voi välittää vain itsestään tai lähipiiristään? Onko välittäminen itseasiassa vain vamma, sillä "sääli on sairautta"?
Luulen että olen jäämässä luokalle tässä kaikessa. En minä täällä itseäni sääli (vaikka käytänkin omia kokemuksiani jutun juurena), kuten esim. Luonnonuskonnoissa on ehdotettu, sillä minulla menee tosi hyvin. Mutta entäs kaikki muut?
Millä pääsee eroon välittämisestä? Silläkö että kohdentaa sen täsmällisesti johonkin valiojoukkoon?
Onko maagi heti kun ei enää välitä kaikesta siitä? Onko pelkkää itsetärkeää egoilua kuvitella että itse muka välittää jostakin jotakin? Onko niin että jokainen voi välittää vain itsestään tai lähipiiristään? Onko välittäminen itseasiassa vain vamma, sillä "sääli on sairautta"?
Luulen että olen jäämässä luokalle tässä kaikessa. En minä täällä itseäni sääli (vaikka käytänkin omia kokemuksiani jutun juurena), kuten esim. Luonnonuskonnoissa on ehdotettu, sillä minulla menee tosi hyvin. Mutta entäs kaikki muut?
Millä pääsee eroon välittämisestä? Silläkö että kohdentaa sen täsmällisesti johonkin valiojoukkoon?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tee mitä haluat ja rakasta niitä asioita joihin olet mieltynyt, mutta ota vain sellaisia haasteita joihin pystyt todella vastaamaan, äläkä murehdi ylimääräisiä.
Taidan olla suuruudenhullu! Ja samaan aikaan vielä uskon karmaan ja siihen että mitään epäoikeudenmukaisuutta ei olekaan...
Olen aivan pöllö ämmä! Tätä se lapsettomuus teettää!
Kiertäkää kaukaa mahot lehmät. =D
Tuolla asenteella siitä ei päästä koskaan eroon. Jos minulta kysyt, olet mennyt harhaan jo aivan alussa, joten palataan sinne:
Mitä ovat ne sairaat ja kamalat asiat, ja miksi oletat että uhrit olisivat 'ansainneet' jotain parempaa? Miksi oletat että ihminen ylipäätään ansaitsee jotain tietynlaista kohtelua? Tai elämän? Jos uskot että maailman tulisi olla kaikille mukava ja turvallinen onnela, miksi vain kyräilet ja valitat kun tässäkin maassa olisi lukuisia järjestöjä joissa toimiessaan voi ainakin itsekseen kuvitella tekevänsä jotain "oikeiden arvojen" puolesta..
Jos millään viitsit, voisit kuvailla tänne jonkun kuvitellun ihmiskohtalon joka mielestäsi täyttää raadollisen ja epäoikeudenmukaisen kuoleman tai kärsimyksen merkit. Kommentoisin sitä mielelläni.
Kuviteltu tapaus, okei.
Otetaan vaikka joku Afrikan valtio. Syntyy tyttölapsi, joka jo lapsena silvotaan eli ympärileikataan ruosteisella puukolla by vanhat heimon ämmät. Tultuaan murrosikään hänen pitää virtsata ja menstruoida niin pienestä aukosta, että kuukautisetkin kestävät 2 viikkoa. Jatkuvia tulehduksia ja jatkuva kouristava kipu. 12-vuotiaana hänet myydään parista naudasta vaimoksi. Mies käytännössä raiskaa hänet hääyönä. Hässäkkä kursitaan kokoon joka kerta kun on naitu tai synnytetty. Lapsia syntyy 10 ja niistä puolet kuolee. Mies alkaa juoda. Hakkaa vaimoaan ja lapsiaan. Vaimo hakee päivittäin vettä 20 km päästä. Lopulta mies kyllästyy ja nakkaa akan pellolle, eli eroaa hänestä. Myöhemmin mies käy raiskaamassa exänsä kertaalleen. Nainen tulee raskaaksi, ja paikallisen lain mukaan häntä syytetään haureudesta ja hänet kivitetään kun hän on synnyttänyt.
Kommentteja? (Sori, tämä perustui pitkälti todellisuuteen.)
Oletan että uhrit ovat ansainneet jotakin parempaa, sillä eläinmaailmassa tällaista ei tapahdu. Minkä vuoksi ihminen käyttää "korkeampaa" älyään rääkätäkseen oman lajinsa jäseniä?
Voin todeta heti, että ns. murehtiminen ja välittäminen ei ole koskaan auttanut ketään, jos se ei ole johtanut konkreettiseen toimintaan. Päinvastoin sillä luot vain negatiivista energiaa ympärillesi.
Kyllä, kaikkia noita asioita, joita tuossa esimerkkitapauksessa mainitset, tapahtuu Afrikassa ja miksei muuallakin, mutta vain harvoin yhdelle ja samalle ihmiselle. Siinä mielessä ehkä liioittelet hieman. Oletko muuten koskaan käynyt Afrikassa vai perustuuko käsityksesi vain tiedotusvälineisiin?
No, ok. Sinä siis "tiedostat" asian. Jatkatko edelleen vain tiedostamista vai ryhdytkö konkreettisiin toimiin tuon tyttöparan auttamiseksi? "Tiedostaminen" ja "välittäminen" ilman toimintaa on vain hurskastelua.
Ainakin laitoin adressiin nimen, kun vaadittiin sen jonkun naisen kivitystuomion perumista. Köyhänä en muuta voinut.
Eikä se Afrikassa ole niin harvinaista että tuo koko hoito sattuu yhdelle ja samalle.
Se mitä haluaisin nyt tietää, on että miten ollaan välittämättä, jos ei mahda mitään?
"Se mitä haluaisin nyt tietää, on että miten ollaan välittämättä, jos ei mahda mitään?"
Se katsos nyt on vaan niin että maailmassa on kauneutta potenssiin kymmenen, ja kauheutta potenssiin kymmenen. Suurelle osalle ei voi tehdä mitään. Hyväksy se. Maailman kauneus perustuu siihen mitä se kokonaisuudessaan on. Älä masennu äläkä kanna turhia taakkoja. Sureminen on ok, ja kaikelle on määräaikansa, niinkuin Saarnaaja sanoo, tiätsä.
Ole tarkkana niin löydäyt kauneutta. Kun haukkaa banaania, niin huomaa että sen rakenne on aika jännä.
Tämä on aika kornia, mutta niinhän se onkin.
Maailman kauneus perustuu siihen mitä se kokonaisuudessaan on, se on kauhea maailma.
"Ainakin laitoin adressiin nimen, kun vaadittiin sen jonkun naisen kivitystuomion perumista."
No sehän on jo toimintaa. Sen verran minäkin herkistyin asialle. Eipä sille juuri muuta Suomesta käsin voi tehdä.
Unohdin jo tämän.
Minua eivät Afrikan ongelmat juuri sytytä. Voisin puhua siitä kauan, mutta palstan luonnetta kunnioittaen jätän itseni väliin.
Tässä eräs totuus, voisi olla mukavaa vaihtelua sinulle -
Ihmiskunta ja eläinmaailma eivät ole millään tavoin vertailtavissa. Ihminen nousi ensin eläimen, sitten muun luonnon yläpuolelle. Tässä maanpiirissä voimme enää voittaa vain toisemme. Sota kaikissa muodoissaan on Kehitystä milloin kohteena on ihminen, rauha ja myötätunto taantumista. Vahvimman oikeus, lapsikulta, pätee sekä yksilö- että ryhmätasolla - siten myös kokonaiset kansat voivat syyttää kurjuudestaan vain itseään, Sinun ei heidän ongelmiinsa kannata puuttua, et pystyisi käsittämään niitä.
Luuletko muuten että orjuus, fyysinen kipu ja kuolema ovat pahinta mitä ihminen voi kohdata? Kuvittelet kai itse olevasi kovinkin vapaa, vaikka voit nähdä vain vapauden mitättömimmät puitteet. Ihminen ei omista itseään.
Miksi ihmisen muuten tulisi olla kivuton ja pitkäikäinen? Onko siihen muitakin perusteluja kuin materialismi, henkinen lahjattomuus ja kuolemanpelko?
Olen sen verran "vapaa" kuin vallitseva yhteiskuntajärjestys minun antaa olla. Voisin tietysti olla vapaampikin, mutta tämänhetkinen tilanne on ok, en valita itseni puolesta. Kyllä niitä parkujia riittää että Suomessa on paha olla, mutta minusta se on enimmäkseen pelkkää turhaa ruikutusta verrattuna muiden maiden ongelmiin...
Kyllä, minusta orjuus on aivan hirvittävää. Fyysistä kipua ja kuolemaa sensijaan ei voi välttää, mutta sitä minä en ymmärrä että minkä takia ihmisten pitäisi väen vängällä kiduttaa ja piinata toisiaan. Onko se jotenkin itseltä pois, jos malttaa jättää toisen rauhaan?
Siitä voi sitten inistä iät ajat että missä se raja kulkee kuinka paljon enemmistön pitää saada päättää siitä miten itsekukin elämänsä elää.
Onko myös niin, että kun EMME ole eläimiä, meidän pitää sitten olla saatanoita toisiamme kohtaan vai?
Vähän ihmettelen mitä haet takaa. Mikä SINUSTA sitten on pahinta?
Kun puhuin niistä mitättömistä puitteista joissa vapauden yleensä katsotaan tapahtuvan, tarkoitin juuri sellaisia asioita kuin 'vallitseva yhteiskuntajärjestys'. Sinun ehkä sallitaan liikkua yhteisillä kaduilla ja harjoittaa perustuslain henkisiä oikeuksia juuri sen verran, ettet ymmärrä olevasi talutusnuorassa. Mutta vapautta täällä ei ole koskaan ollut. Ihminen on vain orja.
En koskaan oikein ole ymmärtänyt mitä teidänlaisenne maailmaa rakastavat hyvät ihmiset odottavat elämältä. Miten se jokin yksilön tehtävä palvelee suurempaa kokonaisuutta? Kai te ymmärrätte että ajan täytyy kulkea johonkin suuntaan? Emme me voi ikuisesti halailla puita.
Entäpäs jos "me" (ketkä me...) olemmekin niin kieroja, että oivallamme voivamme tehdä rauhassa mitä mielimme kunhan meillä yhteiskunta on järjestetty siihen malliin että meidän arvomme vallitsevat? Ehkäpä se on helvetin kivaa halia puita, kisailla elukoiden kanssa yms. Tottakai itsekukin edistää niiden harrasteiden toteutumista, joista itse tykkää!
Joillekin hyvä omatunto voi olla sellainen taivaan manna että orkut roiskuu. Kenties kun siellä Afrikassakin on kaikki hyvin, oma puuro maistuu makeammalta. Ei tule syyllisyyksiä...
Kaikkia maailman vääryyksiä ei voi kerralla korjata, mutta jotain voi tehdä joka päivä. Onko kyseessä sitten omahyväinen kalastelu omantunnon tyynnyttämiseksi vai mitä, mutta tuntee ainakin tehneensä jotain.
Ei välittämisestä pidä yrittää irti, mutta märehtiminen on eri asia.
Kummallista muuten, en ole sen enempää analysoinut asiaa, mutta tuttavapiirissäni ne suurimmat märehtijät ovat myös niitä pahimpia ilmestyskirjan petoja. Siellä lähimmäistä lyödään vitsaa säästämättä samanaikaisesti kun päivitellään Thaimaan lapsihuorien kohtaloa. Kukaan näistä ei kuitenkaan tee elettäkään asioitten korjaamiseksi.
Yksi tällainen tuttavani palasi Afrikasta pää sekaisin maailman hädästä. Hän oli konkreettisesti nähnyt sen. Tuon henkiseksi katastrofiksi päättyneen lomamatkan ansiosta tyttöparka (sääli, sääli) istui kaksi viikkoa kotona itkien. Siinä sitten koko ystäväpiiri oli äimänä, miten saada tyttö tolpilleen.
Kaikki yritykset palauttaa tyttö takaisin Suomen arkeen päättyi siihen, miten saimme kuulla olevamme "läpipaskoja, omahyväisiä. kultalusikka suussa syntyneitä, kylmiä ja tunneköyhiä runkkareita". Näin sanoi siis pappisperheen tytär palattuaan lomamatkalta hiekkadyynien keskeltä. Siitä on nyt aikaa jokunen vuosi.
Märehtiminen continues...
Tänä aikana me "läpipaskat tunneköyhät runkkarit" olemme olleet mukana kolmessa eri projektissa, joiden tarkoituksena on ollut mm. parantaa tasa-arvon toteutumista kolmannen maailman eri maissa, lähinnä Etelä-Amerikassa. Arvatkaas ketä ei ole näkynyt projekteissa mukana...
Ollako maagi vai ei? Vitut siitä.
Juuri tuota olenkin mietiskellyt, että missä se kulkee se aidon välittämisen ja turhan vinkumisen raja. Joskus tuntuu että kun tv:n avaa, siellä on pelkkää maailman hätää tuntitolkulla, ja tulee sellainen kiusaantunut olo että mitä helvettiä te minulta odotatte, en minä mahda mitään! (Parempi kai sulkea koko töösä.)
Jos olisin rikas, saattaisin adoptoida jonkun lapsukaisen jostain kuppalandiasta, mutta siitäkin tulee jo etukäteen mietittyä että mahtaisinko vain sillä hakea jotain erinomaisuuden tunnetta: minäpä se olenkin pelastanut reppanan hänen omalta paskolta kulttuuriltaan. Hyh.
Ehkäpä myös kokemukseni erilaisten murheellisten kohtaloiden korvana ja tietysti perusenergiani (Kala) johdattaa sen kysymyksen äärelle että miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua. Välillä tekee mieli sanoa että turpa kiinni, en jaksa enää yhtään seikkaa siitä millainen hirviö elämässäsi on ollut... Ei taitaisi tulla minkään sortin tukihenkilöä minusta.
Olisin mielelläni buddhalainen tai vaikka taolainen, joka suhtautuu tyynesti kaikkeen, luottaa karmaan jne. mutta olen vielä pahasti kesken ja liian yliherkkä ihmisenä, kaiketi. Auta armias jos johonkin Afrikkaan nakattaisi.
Maailmasta ei hätä lopu vaikka sitä kuinka murehtisi. Ärh.
Tuli tässä mieleen, että olisikohan Castaneda jotenkin hieman liikaa vaikuttanut ajatteluusi? Itse aloitin siitä kontekstista rytinällä ja vaikka opin asioita, minulta kesti vuosia tunnistaa joukossa olevat mädät omenat ja heittää ne pois. Esimerkiksi tämä itsekkyys asia oli minullekin merkittävä kysymys, jota pohdin paljon. Minusta tuntuu siltä, että kenties voisit joskus hellittää hieman kontrolliasi ja antaa itsellesi hieman tilaa olla. Olisit reilusti itsekäs ja lakkaisit arvostelemasta itseäsi ja kaivelemasta omia motiivejasi tehdä asioita. Elämänhän tulisi kaikesta huolimatta olla myös hauskaa.
Jos jokaista vastaan tulevaa asiaa koettaa puhkaista väkisin, ei välttämättä löydä sitä aitoa juttua mitä niihin on piilotettu. Ne vain hajoavat etkä saa mitään. Onhan kuitenkin niin, että myös valheet ja illuusiot ovat osa todellisuutta. Ei ole mitään todellista maailmaa joka valheiden alta pitäisi pestä esiin. Tai oikeastaan kyllä on, mutta se ei ole niin yksinkertaista. Se on täsmälleen sama todellisuus joka sokaisee meidät kuin joka voi näyttäytyä meille kirkkaana. Kyse on enemmän omasta kyvystä olla suhteessa todellisuuteen, omasta herkkyydestä vastaanottaa elämää ja nähdä sen monimutkaisemmat ominaisuudet. Se on kuin oppisi ensimmäistä kertaa erottamaan toisistaan hyvän viinin erilaisia aromeita, kun aikaisemmin se oli vain kitkerää. Totuus on kätkettynä valheisiin ja kauneuskin voi piiloutua kamaliin asioihin. Jos heität kaiken huonon pois, heität samalla lapsen pesuveden mukana. On katsottava elämää kuin taikuri, aivan kuin katsoisi jotakin joka on piilotettu kuvaan, joka näyttää itsestäänselvältä, mutta ei kuitenkaan ole. Asioiden repiminen johtaa kurjuuteen ja tarkoituksettomuuteen, henkiseen köyhyyteen. On ennemmin opittava maistelemaan elämää. Magia on aistillista.
Totuus löytyy joka aamu jopa siitä höyryävästä kahvikupista. Juot jotakin jonka olet valmistanut maailman aineesta itseäsi varten, ja sitä kautta tulet iloiseksi. Mikä voisi olla aidompaa? Mikä voisi olla itsekkäämpää?
Toinen asia jossa Castaneda sotki ajatuksiani oli seksuaalisuus. Hänen vähäiset näkemyksensä aiheesta olivat aika puritaanisia ja elottomia.
Toki nautin kovasti pienistä yksinkertaisista asioista, ja välillä maailma on ihanuuksien ihmemaa... (Jossain tuolla alempana taisin siitäkin vouhottaa.) Ja Castanedankin kirjoissa kiehtoo kovastikin se että siinä on mukana myös elämänmaku aina välillä... (En muuten siivilöi kaikkea hänen kirjojensa kautta, vaikka ne täällä korostuvatkin teksteissäni - tämä kun on 1. suomenkielinen mesta missä niistä puhua!)
***
Ihmetyttää luonnollisesti se Castanedan seksikielteisyys. Jos hänen kirjoittamansa olisi totta, olisi kaiketi vain inhorealistisesti ajateltava että genitaalit ovat vain suvunjatkamista varten. Mutta koska muista, vanhemmista järjestelmistä ja opeista on olemassa kaiketi päinvastaistakin informaatiota, täytynee arvella että Castaneda ainakin tässä on heittänyt jotain täysin hatusta. Tai sitten voisi ajatella että noidat eivät halunneet hänen pelehtivän naisten kanssa, mätämuna kun oli... ;)
Muistinkin juuri jollen väärin muista, että Nigeriassa asuu tutkimusten mukaan onnellisinta väkeä maailmassa. Ettei olisi tasan samaa seutua jossa tyttöjä ympärileikellään ja naisia kivitetään - elikkä naisia rangaistaan seksuaalisuudestaan.
Nyt herääkin kysymys, että tarvitsevatko kaiken maailman sorretut niin jumalattomasti länsimaisen läskipossun myötätuntoa tai apuakaan - koska he eivät ehkä tiedä olevansa kamalasti kaltoin kohdeltuja! Miksi siis viedä heille se musertava tieto että niin on?
Länsimaissa taas... Vaikka suhtaudun raivolla kaikkinaiseen naisten ja lasten rääkkäämiseen, kuten esmes pedofiliaan, niin olen saanut vähän sellaistakin hajua asioista että uhri saattaa takertua uhrinsa osaan, eikä edes yritä parantua. On vaan niin "kiva" juosta terapiassa todistamassa (vrt. herätyskokoukset) kaltaistensa kanssa.
- Nämä ajatukset tulivat mieleeni katsoessani dokumenttia lapsena silvotusta ja hyväksikäytetystä hermafrodiitista, joka ilmeisestikin oli jo sinut tapahtuneiden kanssa (lähentyi 50 ikävuotta). Mitä minun raivoni hänen puolestaan hyödyttäisi?
:I
www.astro.com
Transiittini tänään: Merkurius oppositio Kheiron
Uncomfortable questions
At this time you may try to come to a rational understanding of painful episodes in your life. You may ask critical and uncomfortable questions. Were all the rejections and dismissals and the scars they left behind really necessary? Is there such a thing as meaningless suffering? By asking these questions you try to come to terms with both your own and others' pain and suffering. We all have to deal with them, because life will confront us with such problems again and again. And even if old psychological wounds cannot be healed by asking probing questions or by analysing them, it is natural and necessary that your intellect refuses to accept this. These are questions that you can only ask yourself, as others may find them unsettling and hurtful.
Olenko vain nataalikarttani orja?!
(Ja täytyisi lopettaa tämä itselleen vastailu.)
Itse menetin uskoni siitä syystä että sääli muita ihmisiä kohtaan kasvoi niin suukreksi ja koin kristittyjen sortavan eriuskoisia aivan liikaa. Näin ollen koko Raamattu mielestäni oli hieman hakoteillä opettaessaan että "käännyttäkää kaikki kansat opetuslapsikseni"... Ja samalla kuitenkin täytyisi hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat. Löysin tusinoittain muitakin minun arvomaailmaani vastaan sotivia ajatuksia. Mutta tämä oli se syy miksi aloin pohtia uskonnollisuuttani tarkemmin.
Itse olen aika pirullinen ihminen sillä loppujen lopuksi ei ole hyvää eikä pahaa. On vain tehtävä se mikä itselle on eduksi, jos kaikki valvovat omia etujaan ja pitävät kiinni periaatteistaan hintaan millä hyvänsä, tulee tästä maailmasta pelkkää kaaosta. Siksi, siis kaaoksen hallitsemiseksi, ovat valtiolliset ja yleismaalliset lait ja julistukset. Uskontoja ei näihin pitäisi sotkea. Jokainen toimikoon sen mukaan minkä kokee parhaaksi itselleen ollen silti valmis kantamaan vastuun seuraamuksista.
On tietysti hyvä jos ottaa huomioon lähimmäisensä ja sorretut muttei kukaan voi koskaan kantaa sielussaan murhetta kaikista huono-osaisista luhistumatta itse taakkansa alle. Meillä on aivot joilla voimme ajatella mikä on sopivaa...
Pol
Miksi ihmeessä haluaisit päästä eroon välittämisestä?