Olen tehnyt vertailuja eri uskoista.
Kirkossa, siis kansankirkossa on noussut keskeisesti esiin, jumalanpalveluksissa, että ne jättävät jotenkin ns. tyhjäksi. Ei oikein juuta eikä jaata. Joskus saarna on korvattu jollain biisillä, mutta jos sattuu saarna olemaan, ei siinä taivaan tiestä mainita puolta sanaakaan. Aiemmin on ehtoollisen aikana soitettu virsiä tai urkumusiikkia, mutta viime kerralla soitti orkesteri gospelia sekä jotain iskelmätyylistä musiikkia ehtoollisenvieton ajan, käsiään läpsyttelivät ja jalkoja polkivat, ja huilut helisivät. Kyllä oli ahdistavaa olla.
Olen elävästä arkistosta tsiikannut joitain dokumentteja muiden hengellisyyksien asioista. Helluntailaisista jäi mieleen, että se oli levotonta kaatuilua ja huutamista. Körttiläiset tuntuivat korostavan synnintuntoa ja synnintunnon kautta Jumalalle kelpaamista. Valoisin kuva tuli jehovalaisista, mutta opetus oli melko kaukana kristillisyydestä. Kunnon uskovaiseksi tuleminen näytti olevan pitkä prosessi, jopa vuosia kestävä tapahtuma.
Kokonaisvaikutelma oli kaikesta melko raskassoutuinen. Tuli olo, että kyllä osataankin uskosta tehdä monimutkainen. Vaaditaan monenlaisia ihmissuorituksia pelastuksen ehtona.
On se helppoa meidän elävässä kristillisyydessä, kun kaiken saa kerralla anteeksi, eikä tarvi enempi ressata.
Kirkossa, siis kansankirkossa on noussut keskeisesti esiin, jumalanpalveluksissa, että ne jättävät jotenkin ns. tyhjäksi. Ei oikein juuta eikä jaata. Joskus saarna on korvattu jollain biisillä, mutta jos sattuu saarna olemaan, ei siinä taivaan tiestä mainita puolta sanaakaan. Aiemmin on ehtoollisen aikana soitettu virsiä tai urkumusiikkia, mutta viime kerralla soitti orkesteri gospelia sekä jotain iskelmätyylistä musiikkia ehtoollisenvieton ajan, käsiään läpsyttelivät ja jalkoja polkivat, ja huilut helisivät. Kyllä oli ahdistavaa olla.
Olen elävästä arkistosta tsiikannut joitain dokumentteja muiden hengellisyyksien asioista. Helluntailaisista jäi mieleen, että se oli levotonta kaatuilua ja huutamista. Körttiläiset tuntuivat korostavan synnintuntoa ja synnintunnon kautta Jumalalle kelpaamista. Valoisin kuva tuli jehovalaisista, mutta opetus oli melko kaukana kristillisyydestä. Kunnon uskovaiseksi tuleminen näytti olevan pitkä prosessi, jopa vuosia kestävä tapahtuma.
Kokonaisvaikutelma oli kaikesta melko raskassoutuinen. Tuli olo, että kyllä osataankin uskosta tehdä monimutkainen. Vaaditaan monenlaisia ihmissuorituksia pelastuksen ehtona.
On se helppoa meidän elävässä kristillisyydessä, kun kaiken saa kerralla anteeksi, eikä tarvi enempi ressata.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkään en ennään ressaa. Kun ei tarvi pelätä hoitokokouksia...
Jokaisessa uskonnossa on hyvää ja pahaa, mutta kuitenkin enimmäkseen pahaa, joten uskonnottomuus on todella hyvä valinta.
Usko Jumalaan on tärkeintä ja rakkaus.