Itsemurhani on VAIN minun oma asia/syy.
Itse olen hommannut ja tehnyt asioita joita ei voi korjata. Itsemurhastani ei saa syyttää ketään. EI KETÄÄN!
Se on vain minun oma asia ja jos en olisi tehnyt niitä asioita voisin hyvin ja en haluaisi kuolla!
SE ON OMA ASIANI KETÄÄN EI SAA SYYTTÄÄ!
EI VANHEMPIANI EIKÄ KETÄÄN. ITSE JOHDATIN ITSENI TÄHÄN..VALITETTAVASTI.
"Aurinko on aamuisin taivaalla, ennen heräsin sen valoon,
päivästä oli tulossa iloinen..
Aurinko on aamuisin taivaalla, en jaksa enää nousta sen valoon, päivästä on tulossa kivulias"
Itse olen hommannut ja tehnyt asioita joita ei voi korjata. Itsemurhastani ei saa syyttää ketään. EI KETÄÄN!
Se on vain minun oma asia ja jos en olisi tehnyt niitä asioita voisin hyvin ja en haluaisi kuolla!
SE ON OMA ASIANI KETÄÄN EI SAA SYYTTÄÄ!
EI VANHEMPIANI EIKÄ KETÄÄN. ITSE JOHDATIN ITSENI TÄHÄN..VALITETTAVASTI.
"Aurinko on aamuisin taivaalla, ennen heräsin sen valoon,
päivästä oli tulossa iloinen..
Aurinko on aamuisin taivaalla, en jaksa enää nousta sen valoon, päivästä on tulossa kivulias"
Vastaukset 8
Vanhimmat
... se on sinun syysi, koska sinä sen ratkaisun teet. Itse mietin itsemurhaa myös lähes päivittäin, mutta perhe on syy miksi en sitä tee. Mieti kuinka kauhea asia vanhemmille on kuulla oman lapsen itsemurhasta? Omilla vanhemmilla muutenkin vaikeeta jo ilman semmoista. Itse toivon, ettei olisi perhettä niin voisin häipyä täältä myöskin.
En ymmärrä mikä oli viestisi pointti, mutta jonkinlainen avunhuuto ilmeisesti?
VAAN JUURI SE ETTÄ MUITA EI SAA SYYTTÄÄ!
EI VANHEMPIA,KAVEREITA (NIITÄ JOITA VIELÄ ON)
Ongelmani on myös vanhempani koska he ovat parhaat vanhemmat ja on vaikea jättää heidät.
Olen kertonut äipälle vakavastamasennuksestani joka vaan hokee "muistatko pienenä kun kuulit miehen ajaneen rekan alle, sanoit äiti miksi joku tappaa itsenä? minä en ikinä tee sitä"
se pistää kyllä vaikean olon.
eräs päivä vasta oli pieni toivo, joka romahti siihen kun kuulin ettei minulla ole mahdollisuuksia vaihtaa paikkakuntaa joka pelastaisi minut. Koska kun menen ulos ikävät asiat muistuu mieleen koska niitä on tapahtunut melkein joka tien kulmassa tässä kylässä.
Aviomies sanoi, että itsemurha on meidän perheessä kielletty. Kai minun täytyy totella näin vakuuttavaa auktoriteettia. Yksi perustelu: on epäreilua jättää sotkut muiden siivottavaksi.
Toivottavasti ko. tyyppi ei tehnyt sitä. Järkyttävää omaisten nähdessä rakkaansa kuolleena ja vain tämä (alkup.) viesti tietokoneen ruudulla.
Kirjoita jotain jos olet vielä hengissä?????
Pitkän viestin jo vuosi sitten. Varalta jos kun teen sen. Viesti, Jossa kerron kaikki ja ymmärtävät sitten kun lukevat että olen ollut tilanteessa parantumattomassa tilantessa. Ainoa mikä ahdistaa on se kun annoin kylille aineissa sen viestin, vaikka se kuuluisi vain vanhemmilleni ja tutuille. Siellä ne levittää viestiä muille ja ajattelevat ilmeisesti vajaaälyiseksi ja en olisi antanut viestiä mutta olin aineissa, lääke jonka jälkeen pitäisi mennä
heti nukkumaan kun ottaa. Sitten ottakaa tästä vaan viesti tuokaa 20min päästä takaisin, en ymmärtänyt mitään.
Toivat olivat myös monistaneet sen. Aamulla heräsin eikä mitään muistikuvaa mitä tein, tyhjä stella paketti vain vieressä. Joku ahdisti, muistelin muistelin väkisin kokoajan ja sitten muistui mieleen että todellakin annoin niille sen viestin. Missä lie netissäkin jo. Olen kytille ilmoittanut. Sillä viesti on omani ja kuuluu läheisilleni eikä kellekään muille kusip*ille.
Viestin sai heräs henkilö joka koulukiusasi monta vuotta ja on semmonen tyyppi joka oikein nauttii ja levittää tuota viestiä. Toivottavasti ei tule enää minua vastaan suunnitelmat on varalle jo.
Niin ja tuosta kuolemasta en toki vielä tee sitä.
Alussa ahdisti kauan kun hyvät vanhemmat ja silleen ja aikoo tehdä suiciden, mutta ei se enää ahdista, helpottaa vain. Oikeastaan mukava olo.
:)
Kaikkihan me aikanaan mutta olen tullut tulokseen että vanhaksi eläminen ja siihen kuoleminen olisi liian kaukana ja joutuisin sen kokoajan olemaan hirveissä kivuissa (ahd,vakavamase,pakkomielteet yms ja tietenkin se kipu kun näkee autoja ajelevan kylille joiden kyytiin olisin ennen juttujani päässyt ja nyt kiertävät kaukaa) fiilis on tietenkin pelokas ja vieläkin vähän ahdistaa kun oman nyrkin kautta lähtään mutta suurimmaksi osaksi se tuntuu jo ihan normaalilta asialta päästää vakavastimasentunut haudanlepoihin.
Elinhän minä sentään 19vuotta iloisena ja kaikki hyvin. Sitten pilasi kaikki.
Mitä enemmän käyn kylillä sitä lähemmäs kuolemaa menen koska näen tyyppejä jotka olivat ennen kavereita nyt juuri ja juuri kehtaavat kättä minulle nostaa ja siitä sitten menevät tyyliin äkkiä kauemmas tuosta jätkästä Ja ennen moikkaamiseen jälkeen tultiin auton kyytiin pitämään hauskaa ja ajeltiin.
Jos en käy kylillä enkä näe heitä sitä pidemmän aikaa elän.
Loppu aika täysillä ;) kaikki valmiiksi.
Ja tietenkin hymyillä ja nauraa olan takaa viimeisimmät. Ja muistella aikoja kauan sitten jolloin olin elämästä iloisena ei ollut elämää pilattu ja hymy oli oikeaa eikä esitystä jota se nyt on.
En kerro aikomustani esim. tohtoreille laittoivat kerran suljetulla, se oli kaamea kokemus.
Siellä puhuin päästäkää ulos minua ei voi parantaa kun elämä pilattu. Sitten ne jotenkin päästi pian.
Kuolema on lumonnut minut salaperäisellä suurella voimalla ja otteella josta on mahdoton päästä irti. Hän tuo ajatuksia kun kuolet voit hyvin :)
että mitä niin kauheaa olet tehnyt, että se on pilannut koko loppuelämäsi??? Ei pakko tietenkään vastata...
Muutto johonkin toiselle paikkakunnalle vois olla ihan hyväkin kokemus tai miksei vaikka Australiaan, alusta alkaminen siis... Kyllä aina on vaihtoehto, ja kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa..
Järkyttävän törkeää, että viestiäsi on levitelty ympäriinsä. Toivottavasti poliisi voi tehdä jotakin....
Niin sitä vaan että oletpa heikko. Et uskalla kohdata vastoinkäymisiä, vaikka pahin mitä vastoinkäymisessä kuin vastoinkäymisessä voi käydä, on kuolema.
Päätät sitten jo etukäteen kuolla, jos vaikka joskus sattuisi tulemaan sellainen vastoinkäyminen, että kuolisit. Eikö tuo ole aika kummallista, sillä jos joka tapauksessa aiot kuolla, eikö se ole ihan sama mihin kuolet? Tai milloin? Vai etkö oikeasti uskalla enää elää?
Luulisi, että juuri sinä uskallat elää, koska kuolema ei sinua pelota...
Mutta ilmeisesti kuolema pelottaa sinua, koska et uskalla elää.
tässä halusin mainita, että vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi. Ei ole oma elämänikään ollut ruusuilla tanssimista, mutta ei ole koskaan tullut mieleenkään päättää päiväni. Ihmisen elämä on muutenkin niin kovin lyhyt, mitäs sitä itse lyhentelemään. Aurinko paistaa, tälläkin hetkellä.