Päätöksestä ei voi valittaa. Piste.
Kovin rockbändi ikinä!
Jorma.Kovanen
111257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos ROCK bändistä puhutaan niin ACDC on paras ! piste. :kaksoispiste:
...alkupäästä, eli Bon Scottin ajoilta. Rehtiä bluespohjaista rock'n rollia. Toimii aina!
-sehän on vaan SUN mielipide,kyl Zeppelin teki kovin paljon suoranaista roskaakin.Ja mikä päätös? Kuka/ketkä päättivät? Höpöhöpö.... :)
-Jimmy kävi Pekingin avajaisis soittamas,mikä kyllä yllätti ainakin meitsin..
"kyl Zeppelin teki kovin paljon suoranaista roskaakin"
Kyl joo - todella vähän. Verrattuna kehen tahansa muuhun.
Kivikovin rock-bändi ikinä on Stones.
Mulle kivikovimpia rockbändejä tällä hetkellä ovat Free, Purple, Whitesnake ja Priest. Myös esim.Zeppelin, Queen, AC/DC, Maiden ja Slade ovat mun suosikkeja, mutta en ole niitä nyt kauheasti kuunnellut, kun olen keskittynyt noiden ensimmäiseksi mainitsemieni bändien musiikkiin.
löydy parempaa bändiä, kokoonpano toimii jokaisella mahdollisella tavalla.
Dazed and Confused, paras soolo ikinä.
Stairway tulee heti perässä hyvänä kakkosena ;P
Kyllä paras ROCK-yhtye ikinä!
Zeppelin hyvä bändi, kuuntelen välillä, mutta siinä oli valitettavasti liian monta isolla egolla varustettua tyyppiä musisoimassa (Plant, Page ja Bonham), jotka kaikki halusivat olla se pääjehu esityksessä (Bonhamin ja Pagen soolot saattoivat live-esityksissä venyä jopa 30 minuuttisiksi ja siksi Zeppelinin konserttit venyivät joskus jopa kolmetuntisiksi, koska miehet eivät osanneet lopettaa musisointia ajoissa ja eivätkä huomanneet, että shown pitäisi jatkua). Lisäksi Plant joskus keskittyi ehkä hieman liikaa omaan seksikkyyteensä ja sen esittelyyn ja rockjumalana oloon kuin itse esitykseen ja lopulta nämä olivat huumeiden ja muiden lieveilmiöiden kuten esim. Bonhamin holtittoman käytön lisäksi yksi syy siihen, että bändi alkoi olla hajoamispisteessä. Esim. Queenissa, Whitesnakessa (ainakin alkuaikojen Snakessa) ja Paul Rodgersin bändeissä Freessa ja Bad Companyssa ei tällaisia noin isoegoisia tyyppejä ollut aikoinaan (Priestissä ei vieläkään). Meininki niissä oli enemmän maanläheisempää.
Kovissa ja isoissa rokkibändeissä on aika usein tahtonut olla noita isoegoisia tyyppejä. Pubibändit on olleet sitten erikseen omine tarkoituksineen?
Jep, mutta esim. Queenin Brian May ei ole oikein varustettu isolle egolla, ystävällinen ja maanläheisentuntuinen herrasmies eikä Priestin Rob Halfordkaan ole vähimmässäkään määrin sellainen ja David Coverdalekin on herrasmies ja rauhallinen ja ystävällinen, ei taipumusta diivailuun, ei ainakaan toimittajille, faneille yms. puhuessa. Freddie Mercurykin oli haastatteluissa aina ystävällinen eikä diivaillut, ainakin minkä huomion olen haastattelupätkien perusteella tehnyt. Sama tunne mulle on tullut myös Rushin jäsenistä Geddy Leesta, Neil Peartista (RIP) ja Alex Lifesonista ja Ronnie James Diokin (RIP) oli hänkin aina ystävällinen ja herrasmies (haastattelujen ja livepätkien perusteella tehty huomio). Eli ei tarvitse välttämättä olla kauhean isoegoinen tyyppi, jos ollenkaan, että pärjää musiikkimaailmassa ja voi olla rockstara. Itse pidän tällaisesta rauhallisesta ja ystävällisestä ja muut huomioon ottavasta tyylistä ja siitä, ettei heti aleta kilpailemaan siitä kuka ensimmäisenä saa sen suurimman hohtohetken valokeilassa. Johtuu kai siitä, kun itse olen vähän enemmän tällaista taustavaikuttajatyyppiä, etten ole suuna päänä ensimmäisenä tuomassa itseäni esiin. Minuun myös tekee vaikutuksen, jos ihminen on ystävällinen ja rauhallinen ja toiset ihmiset huomioon ottava ja jos vielä on avarasti ajatteleva. Arvostan kuitenkin kaikesta huolimatta esim. Robert Plantia ja Jimmy Pagea ja Richie Blackmorea, vaikka heillä taisi ego nousta enemmän tai vähemmän hattuun bändiaikoina. Loistavia muusikoita ja pidän paljon Deep Purplesta ja Zeppelinkin on hyvä.
Nykyään kuuntelen ehkä enemmän Plantin soolotuotantoa ja etenkin vuonna 1988 ilmestynyttä levyä "Now and zen", koska soolourallaan Zeppelinin jälkeen Plantilta on karissut pois (ainakin enimmältä osin) sellainen rockjumalana olo ja muu kukkoilu, jota hän vielä Zepissä ollessaan harrasti. Ja soolourallaan Plant myös enemmän keskityy itse laulamiseen eikä siihen miten tehdä äänellään hienouksia (ajan saatossa äänen muuntelu ja hienouksien esittely karsiutui myös ihan siitä syystä, koska hän ei enää siihen niin kyennyt) ja on myös aina mennyt äänensä ehdoilla.
Zeppelinillä on musiikillisia helmiäkin (esim."Stairway to heaven") ja Plantin ääni on joissain kappaleissa vedossa ja Jimmy Page soittaa joissain kappaleissa todella hienosti (esim. kappaleen "Thank you" akustinen kitarasoolo).