Jos jollakulla on antaa neuvoja tai vinkkejä niin olisin todella kiitollinen. Kärsin siis pahasta synnytyspelosta, tai oikeammin olen pahasti kipufobinen.
En ole raskaana mutta haluaisin kovasti lapsia. Todella kovasti. En vain uskalla. Tiedän että tämä voi monien mielestä vaikuttaa naurettavalta. Eräs lääkäri jolle asiasta avauduin sanoi että "nainen on tehty synnyttämään ja jos todella haluat lapsia puret hampaat yhteen". Hän ei lainkaan ymmärtänyt että tämä ei ole tavallista kipukammoa vaan laajamittaista fobiaa joka tekee elämästäni todella hankalaa. Esimerkki: Pelkäsin niin kovasti ensimmäisen yhdynnän kipua, että jouduin lopulta, oltuani kolme vuotta avoliitossa, menemään yksityiselle klinikalle jossa immenkalvoni puhkaistiin nukutuksessa. On kai sanomattakin selvää että mieheni on kärsivällinen ja rakastava... :)
Terapiaan minulla ei ole varaa ja aiemmin mainitsemani lääkäri-esimerkki ei ole jäänyt ainoaksi. Apua ei ainakaan julkisella puolella ole tarjottu, vaan minun on annettu ymmärtää että liioittelen asiaa. Voin vannoa etten liioittele, tämä on minulle todellista ja sydäntäsärkevää. Haluaisin niin kovasti lapsia mutta en pysty ajattelemaan muuta kuin kipua.
Tiedättekö olisiko nettisivustoa, järjestöä tai lääkärikeskusta johon ottaa yhteyttä? Alan olla epätoivoinen. Kiitos jo etukäteen.
En ole raskaana mutta haluaisin kovasti lapsia. Todella kovasti. En vain uskalla. Tiedän että tämä voi monien mielestä vaikuttaa naurettavalta. Eräs lääkäri jolle asiasta avauduin sanoi että "nainen on tehty synnyttämään ja jos todella haluat lapsia puret hampaat yhteen". Hän ei lainkaan ymmärtänyt että tämä ei ole tavallista kipukammoa vaan laajamittaista fobiaa joka tekee elämästäni todella hankalaa. Esimerkki: Pelkäsin niin kovasti ensimmäisen yhdynnän kipua, että jouduin lopulta, oltuani kolme vuotta avoliitossa, menemään yksityiselle klinikalle jossa immenkalvoni puhkaistiin nukutuksessa. On kai sanomattakin selvää että mieheni on kärsivällinen ja rakastava... :)
Terapiaan minulla ei ole varaa ja aiemmin mainitsemani lääkäri-esimerkki ei ole jäänyt ainoaksi. Apua ei ainakaan julkisella puolella ole tarjottu, vaan minun on annettu ymmärtää että liioittelen asiaa. Voin vannoa etten liioittele, tämä on minulle todellista ja sydäntäsärkevää. Haluaisin niin kovasti lapsia mutta en pysty ajattelemaan muuta kuin kipua.
Tiedättekö olisiko nettisivustoa, järjestöä tai lääkärikeskusta johon ottaa yhteyttä? Alan olla epätoivoinen. Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
lapsia, ellei pysty ajattelemaan muuta kuin kipua ja jos sitä pelkää noin kovasti.
esim neuvolasta, itse otin asian puheeksi vasta loppuraskaudesta josta sain lähetteen synnytyspelko ryhmään, mikä tosin vain pahensi pelkoa!! Lopulta lääkäri itse, keskusteltuaan kanssani ehdotti synnytystavaksi keisarinleikkausta eli jos pelko tosiaan on ylitsepääsemätön niin leikkaus on turvallisempi vaihtoehto.
itselleni määrättiin sektio nyt neljänviikon päähän omasta toivomuksestani(eli pelosta) ja olen ihan onneissani, alatiesynnytys ei olisi tullut kysymykseenkään, mutta rakkaan vauvan saan syliini ihan näinä viikkoina =)että vauvoja tekemään vaan, eletään 2000-luvulla, ei kaiken tarvi mennä enää niinkuin jossain keskiajalla tai kivikaudella =)
ja mitä luonnollisuuteen sektion kohdalla tulee, niin epiduraali, oksitooni, imukuppi, välilihan leikkaus ym...ei yhtään sen luonnollisempia nekään..
munkin oma toive, ei vaa aluksi kehdannu myöntää että ei alakautta suostu yrittää....
se pelko ja synnärin salilla esikoista odotellessa meinasin kääntyä ja lähteä kotiin mutta sitte järki tuli ei et voi perua tätä enää.
pelosta kannattaa puhua äippäneuvolassa ja sairaalassa jotta siihen osataan reagoida, toiveita saa esittää, ja riittävän ajoissa saa puudutukset kipuihin.
kyllä sen pelon pystyy voittamaan ja on ihan inhimillistä pelätä. pelottaa minua nytin vaikka odotan jo neljättä.
moi! kamalaa kuulla että muitakin on samassa tilanteessa kuin itse olin/olen. tuosta asiasta oli todella vaikea aloittaa puhumaan. kysyin äitiysneuvolasta asiaan apua ja ne antoi sieltä numeron semmoselle psykologille joka on käsitelly justiinsa noita pelkoja. mitään se ei kunnallisella maksanut. kävin juttelemassa ja se nainen oli todella mukava ja ymmärsi. puoli vuotta vain valitettavasti ehdin käydä kun sitten vaihtui kunta... mutta asia helpotti kummasti kun tiesi että hoitohenkilökunta ottaa asian vakavasti. sain vielä lähetteen synnytyspelkopolillekin jo ennen raskautta! kävin puhumassa kätilön kanssa. kyllähän kaikki juttelut kuitenkin vielä sulattelua vaati, mutta niin paljon auttoi että nyt olisi vauva tulossa. muutama asia toki pitää vielä selvittää, ja mies on luvannut puhua mun puolesta.
kuulostaa niin multa