Vanhat uskovaiset aina ennen - ennen pappiseriseuraa, ennen televisiota, ennen internettiä - keskustelivat uskonasioista. Uskossa on kyse uskosta siihen, etta Kristus on sovittanut minunkin syntini.
Jokainen joutuu syntiin joka päivä. Tämä ei näy tämän päivän nettikirjoitteluissa. Jokainen haluaa vain keskustella opista ja elämäntapakysymyksistä. Kirjoituksia leimaa tietäväisyys: minä ymmärrän jumalalliset totuudet, minä ymmärrän kaikki asiat.
Tosiasia on, että kukaan ei voi ymmärtää, mitkä Jumalan Hengen ovat. Sen puoleen kaikki palstat voisi oikopäätä tarpeettomina sulkea.
Kun ollaan nuoria ja terveitä, sitä voi rehvastella, voi kuvitella muuttavansa maailmaa, voi kuvitella levittävänsä hyvää sanomaa. Se kaikki lopulta on turhuus ja raukeaa tyhjiin. Kuoleman hetkellä olet Jumalasi kanssa kahdestaan: katsotaan vain, onko sydämen uskoa Kristuksen sovitystyöhön. Mietipä sitä. Mitä silloin merkitsee, olimmeko oikeassa vai väärässä. Ihminen ei ymmärrä rahtuakaan jumalallisista asioista.
Puhutaan akselista mennyt aika/nykyaika. Ei niillä ole mitään eroa. Kaikki, mikä on nyt, on ollut jo joskus aiemminkin. Ihminen vain on oman aikansa ja kulttuurinsa vanki.
Pitäisi opetella tyytymään omaan pieneen osaansa ja sitten kuolla.
Jokainen joutuu syntiin joka päivä. Tämä ei näy tämän päivän nettikirjoitteluissa. Jokainen haluaa vain keskustella opista ja elämäntapakysymyksistä. Kirjoituksia leimaa tietäväisyys: minä ymmärrän jumalalliset totuudet, minä ymmärrän kaikki asiat.
Tosiasia on, että kukaan ei voi ymmärtää, mitkä Jumalan Hengen ovat. Sen puoleen kaikki palstat voisi oikopäätä tarpeettomina sulkea.
Kun ollaan nuoria ja terveitä, sitä voi rehvastella, voi kuvitella muuttavansa maailmaa, voi kuvitella levittävänsä hyvää sanomaa. Se kaikki lopulta on turhuus ja raukeaa tyhjiin. Kuoleman hetkellä olet Jumalasi kanssa kahdestaan: katsotaan vain, onko sydämen uskoa Kristuksen sovitystyöhön. Mietipä sitä. Mitä silloin merkitsee, olimmeko oikeassa vai väärässä. Ihminen ei ymmärrä rahtuakaan jumalallisista asioista.
Puhutaan akselista mennyt aika/nykyaika. Ei niillä ole mitään eroa. Kaikki, mikä on nyt, on ollut jo joskus aiemminkin. Ihminen vain on oman aikansa ja kulttuurinsa vanki.
Pitäisi opetella tyytymään omaan pieneen osaansa ja sitten kuolla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Saarnaajan kirjaa nykykielellä!
Oletko lukenut sitä! Minä pidän siitä!
Se kuvastaa omaa ajatusmaailmaani (kaikki on turhuutta auringon alla!) ja tuntuu upealta, että joku on tuhansia vuosia sitten kirjannut ajatuksensa meille luettavaksi.
Eikä ole ihminen miksikään muuttunut...Ei ole maailma muuttunut, vaikka ns. sivistys on harppaillut eteen päin tekniikan kehityksestä nyt puhumattakaan.
Mutta ihminen on sama, aivan sama...
Se on surullista, mutta sittenkin aika lohdullista!