katselen
loittonevaa hahmoasi
huokaan
jätit jälkeesi paljon
veit sydämeni
jätit ikävän
teit kuitenkin
minut vahvaksi
mitä Sinä sanoitkaan
olen jotain sellaista
joka ei sydämestäsi
unohdu ikinä
hymyilen
ja sisin itki
loittonevaa hahmoasi
huokaan
jätit jälkeesi paljon
veit sydämeni
jätit ikävän
teit kuitenkin
minut vahvaksi
mitä Sinä sanoitkaan
olen jotain sellaista
joka ei sydämestäsi
unohdu ikinä
hymyilen
ja sisin itki
Vastaukset 8
Vanhimmat
ikävä ja kaipaus, siinä ydin joka on runossasi.
Surullinen.
sanoistasi, surullisuus asuu minussa
syksyäkö lie?
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Miten minä voisin
kiittää sinua
kun sydän itkee
ja pelkkä ajatuskin
lähdöstäsi
satuttaa
Ehkä tulevaisuudessa
kun aallot ovat vaimeneet
kiitän -
että otit sydämeni -
Nyt vielä itken
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Suruisa aamurunosi mutta se vahvuus...tulee läpi
ja saa selän suoristumaan.
Aurinkoista pvää maanantain, Kaaru, toivottaa Muru ja pikku orava! :D
ja meni, suru syksyn myötä tullutta
mutta tiedän, Muru kohta haravoi
mutta muista kahvit välillä hörpätä:)))
...mikä teki minuun vaikutuksen...
Surullinen mutta kaunis runo!
Sanasi lohduttavat
käy näin..
Jokin asia tekee
ihmisestä unohtumattoman,
molemmille osapuolille
kenties..
Hyvin kuvailtua Kaaru!
...miten hienoa on kuulla
että olen onnistunut!
Kiitos