Minua koulukiusattiin ala-asteella jatkuvasti, ja raa-alla tavalla. Siitä jäi loppuiän traumat, ei siihen aikaan tunnettu mitään kriisiapuja tai psykiatrisia hoitoja lapsille lääkkeistä nyt puhumattakaan.
Siitä lähtien olen kammonnut lapsia ja nuoria. Jo lasten kovaääninen metelöinti pihalla saa ahdistuksen aikaan. Tuntuu, ettei uskalla kulkea kerrostalon ulko-ovesta pihalle ja sen läpi, jos lapsilauma tai nuorisoporukka on siellä. Jos kadulla näen kulkevan vaikkapa huppari-hiphop-tyylisen poikajoukon, vaihdan ajoissa kadun puolta.
En tiedä, saisiko tähän enää keski-iässä mitään apua tai ratkaisua. Se on vielä hävettävintä että olen mies. Alkoholi on joutunut usein toimimaan lääkkeenä varsinkin viikonloppuisin, silloin uskallan nousukännissä lähteä asunnosta ulos, kulkea pihan läpi kauppaan ja asioille ja takaisin.
Vittumainen pelkotila, ja seurausta taatusti tuosta lapsuuden traumasta!
Siitä lähtien olen kammonnut lapsia ja nuoria. Jo lasten kovaääninen metelöinti pihalla saa ahdistuksen aikaan. Tuntuu, ettei uskalla kulkea kerrostalon ulko-ovesta pihalle ja sen läpi, jos lapsilauma tai nuorisoporukka on siellä. Jos kadulla näen kulkevan vaikkapa huppari-hiphop-tyylisen poikajoukon, vaihdan ajoissa kadun puolta.
En tiedä, saisiko tähän enää keski-iässä mitään apua tai ratkaisua. Se on vielä hävettävintä että olen mies. Alkoholi on joutunut usein toimimaan lääkkeenä varsinkin viikonloppuisin, silloin uskallan nousukännissä lähteä asunnosta ulos, kulkea pihan läpi kauppaan ja asioille ja takaisin.
Vittumainen pelkotila, ja seurausta taatusti tuosta lapsuuden traumasta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla oli ihan sama juttu.
Olen keski-ikäinen nainen.
Tuosta pelosta olen kuitenkin jotenkin pikku hiljaa siedättynyt eroon sen myötä, kun itselläni on ollut lapsia ja kun lapset ovat kasvaneet (nuorin on vasta 4 v). Kaksi vanhinta on jo aikuisia ja nykyään suhtudun lapsiin ja nuoriin jo ihan eri tavalla.
En ehkä osaa vieläkään olla vieraiden (ja tietyn tyyppisten, jotka ehkä muistuttavat minua liikaa kouluaikaisista jutuista) nuorten kanssa täysin luonteva, mutta tulen kyllä jo toimeen huomattavasti paremmin kuin joskus aikoinaan.
Enemmän kuitenkin jännitän ikäisiäni ihmisiä.
Esim. entisten luokkakavereiden tapaaminen tuntuu jotenkin vastenmieliseltä ajatukselta.
ehkä terapia auttaisi. lääkkeistä tuskin on apua. ja jätä se alkoholi. viina vain pahentaa oloasi.
itse olin koulukiusaaja. häpeän sitä. olen heiltä anteeksi pyytänyt. yhdeltä en ehtinyt pyytää. :( tappoi itsensä lääkkeillä. surullista.