Kysyisin koiran luovutuksesta. Koirani saa kääpiörodullisia sekarotuisia pentuja, halusin oman kultani vauvan itselleni. Niistä tulee hyvin pieniä, säkä max 35cm, mitkä vaikuttaisi olevan muotijuttu nykyisin. Tästä asiasta ilmeentyy pian ongelma. Kääpiösekarodullisiakin myydään täällä suomi24:ssa 600e, mikä on väärin. Voinko tehdä luovutsopimuksen, jossa vaadin ostajan palauttamaan koiran minulle KAIKISSA tapauksissa, jos ostaja joutuu siitä lupumaan? Eli, että sitä ei missään nimessä saa myydä/lahjoittaa eteenpäin. En muutenkaan halua, että niistä pennuista hyödytään, joten voinko vaatia ostajaa leikkuuttamaan koiran? Tai laitanko hinnan niin korkeeksi,että siihen kuuluu jo leikkaus, mikä pitää ostajan hoitaa, mutta lähettää minulle vaikka kirjallinen todistus opetraatiosta. Taitaa mennä hankalaksi.. Mitä minun pitäisi huomioida?
Laluaisin kysyä koiran
luovutuksesta
20731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
eli lähettäisin leikkauksen maksavat rahat omistajalle takaisin ja sen on kirjallisesti todistettava, että juuri ko.koira on leikattu. Apua! Kuinka paljon myyjällä on velvollisuus vaatia ostajalta?
Tietysti voit velvoittaa sopimuksella ottamaan ensin sinuun yhteyttä tapauksissa joissa koirasta joudutaan luopumaan, mutta mitään leikkauksia yms. et voi vaatia. Kun joku on koirasta sovitun kauppahinnan maksanut, koira on ostajan omaisuutta, ja sen kanssa ostaja voi toimia ihan miten itse parhaaksi katsoo.
niin se on uuden omistajan omaisuutta. mitkään, edes kirjalliset sopimukset siitä että koira on leikattava tai sitä ei saa myydä eteenpäin eivät ole pitäviä laillisesti.
jos tahdot voit tietysti antaa koiran ns. sijoituskoiraksi. eli siis laillisesti koira on sinun mutta on toisella hoidossa. sopimukseen voi laittaa ehtoja ja sopia siitä kuka maksaa mitäkin. sitten kun koira on leikattu ja tunnet että luotat siihen että uusi omistaja pitää koiran niin voit myydä koiran pysyvästi.
ostajaa palauttamaan koiraa minulle, jos joutuu siitä luopumaan. Vaikka siitä olisi tehty kirjallinen sopimus. Hyvin vaikea uskoa tuota. Kyllähän löytöeläintaloltakin hankittu eläimen joutuu palauttamaan sinne takaisin, jos ei ostaja pysty sitä pitämään ja joutuu siitä luopumaan. Sopimuksessa mainitaan, että ei saa luovuttaa kolmansille osapuolille. Eikö tämäkään ole sitten pätevä ja laillinen sopimus?
Juu,vaikka sopimuksessa lukee että jos joutuu luopumaan, niin kasvattajalla on etuosto oikeus,mutta se ei ole lain pitämä. Eli omistaja saa myydä koiran kelle haluaa. Koira rinnastetaan laissa tavaraan.
alemmaksi.
sitä sijoitusta. niin koska koira on silloin sinun niin saat päättää siitä. tee vaikka sijoitus-sopimus niin että uusi omistaja maksaa puolet koiran hinnasta ja toisen puolen sitten kun koira on leikattu ja sitten omistajuus siirtyy uudelle omistajalle. kirjaat sopimukseen kuka maksaa leikkauskulut jne.
näin varmistat sen että koira tulee leikatuksi.
ku kirjotat että sulla on etuostooikeus koiraan (myyntihinnalla) nii se tullee sulle jos siitä joudutaan luopumaan. ja voit vaatia leikkauttamaan koiran uudessa kodissa (mutta se kannattaa tosiaa tehä et sää maksat leikkauksen tai palautat "leikkautussumman") mitä tahansa sää luovutussopimukseen kirjotatki, se on pätevä jos siinä on molempien allekirjotus ja nimenselvennys. molemmilla pittää olla "alkuperäinen" sopimus ja joka pykälä pitää mainita siinä etukäteen ennen allekirjoitusta, silloin se on lainvoimainen jos ostaja hyväksyy ehdot ja kirjoittaa alle sen.
allekirjoitushan tarkottaa että ehdot hyväksytään!
ottaa yhteytää lakimieheen tai kuluttajansuoja
virastoon ja kysellä jos ei usko. mitään lain voimaa ei tällaisella paperilla kuitenkaan ole.
jos ap. myy koiran niin se koira on sen uuden omistajan. piste. uusi omistaja saa tehdä koirallaan mitä tahtoo. jos koira myydään kolmannelle osapuolelle niin omistajuus siirtyy sille. ap. voi ehkä nostaa syytteen toista omistajaa kohtaan sopimusrikkomuksesta mutta koiraa se ei tuo takaisín kuitenkaan.
sitäpaitsi kannattaa ottaa huomioon vaikka tällainen tilanne: koira vaikkapa 6-vuotiaana sairastuu. koiralle ei ole otettu vakuutusta. koira voidaan kuitenkin leikata ja se maksaa noin 1000e hoitokuluineen. uusi omistaja ei ole halukas sitä tekemään vaan vaatiikin saada palauttaa koiran ap:selle sopimukseen viitaten.
eli ap. saa sairaan koiran ja palauttaa vielä ostosumman. ???? luuletko että se menee näin?
sopimukseen pykälän että koira ostetaan myyntisummalla takaisin samassa terveydellisessä tilassa ku mitä se oli lähtiessään, mutta jos koira on sairas ja hoito laiminlyöty, ei kasvattaja ole velvollinen maksamaan koirasta täyttä hintaa =)
Kun on tekemässä sekarotuisia pentuja, niin mitenpä siitä todistaa että itse olet pennut kasvattanut, jos omistaja rupeaa hankalaksi.. Tee ennemmin puhdasrotuisia koiruuksia...!!
Ensiksikin, yksikään 'Onnenkäpälän' väitteistä ei pidä paikkaansa. Perustelut löytyvät kauppa- ja kuluttajalaista.
Alkuperäisen kysyjän tilanteeseen sovelletaan kauppalakia, varsinaisella kuluttajan suojalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kauppalakia sovelletaan aina kahden 'taviksen' välisisessä kaupankäynnissä. Oikea kasvattaja noudattaa kuluttajalakia, koska heidän katsotaan olevan ostajan kanssa eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Lisää löytyy hakemalla..
Ja asiaan...et voi määrätä, mitä ostaja tekee maksamansa koiran kanssa. Et voi sopia, edes kirjallisesti, mitään vastapuolelle kohtuuttomia sopimuksia. Et voi vaatia koiran sterilointia, edes nyhtämällä siitä korkeampaa hintaa. Et niinikään voi 'sijoittaa' koiraa, steriloida ja myydä sitä sitten vastaanottajalle.
Et voi vaatia ostajaa edes ilmoittamaan sinulle, jos hän aikoo koiransa myydä eteenpäin, puhumattakaan mistään 'etuosto-oikeudesta'.
Laista ei löydy mitään tulkinnanvaraista tällaisille suunnitelmille.
Olet tasan samalla viivalla nyt kuin kaikki muutkin kasvattajat; pennut on teetetty ihmisen omasta tahdosta ja nyt pitäisi löytää LUOTETTAVAT ja HYVÄT kodit. Siinä sitä sarkaa on. Huijareita, persaukisia, päihdeongelmaisia jne. riittää pennun kyselijöissä...
'Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön'
mutta kyllä koiran voi sijoittaa. niin kauan kun ap. ei ole koiraa myynyt niin se on hänen koiransa.
Mutta mikä ihme olisi se pointti koiran sijoituksessa? Lisää pentuja?
Kasvattaja sijoittaa koiran yleensä pentuetta vastaan. Vastaanottajalle koira on ns. ilmainen, ei niin kuin ap mietti eli vastaanottajan ei tule maksaa sopimuksen umpeuduttua koirasta penniäkään.
Sijotus on koiran kauppaa lykkäävin ehdoin, sterilointi ei voi missään tapauksessa olla sopimuksen ehtona. Se on kohtuutonta.
Kyseeseen voisi korkeintaan tulla yhteisomistajuus, silloin tosin ap olisi vastuussa myös kaikista koiraan liittyvistä kuluista omalta osaltaan mm. rokotukset, ruokinta jne. mutta yksin hän ei edelleenkään voisi päättää steriloinnista, edelleen myymistä voisi rajoittaa toisen omistajan ominaisuudessa.
Tulee mieleen toinenkin sanonta...'kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan' :>
siinä että ap. saa varmistettua sen että koira tosiaankin leikataan. hän ei myöskään halua että koiraa myydään eteenpäin.
jos omistajuus pysyy ap:llä niin silloin hän voi sen varmistaa sen. eri asia on se että suostuisiko kukaan ottamaan tällaisilla ehdoilla koiraa?
kyllä hän pystyy silloin päättämään koiran leikkaamisesta jos koira on kokonaan hänen omistuksessa.
Eikö tuolla kauppakirjassa olevalla merkinnällä siitä, että koiraa ei saa myydä kolmannelle osapuolelle ilman kasvattajan hyväksyntää todellakaan ole mitään lainvoimaa? Osaako joku kertoa oikeaa tietoa, eikä vain mutua. Onko asiasta olemassa ennakkotapauksia, jossa on päätetty, ettei tarvitse noudattaa?
Rupesi vaan itseäni mietityttämään, kun tuo nyt ei kuitenkaan ole tavattoman harvinainen lause koirien kauppakirjoissa. Varsinkin sellaisilla roduilla, joissa koirilla on suurempi riski päätyä asiattomiin käsiin (esim. taistelukoirarodut), tuo lause on suorastaan yleinen. Sama lause löytyy myös monien ej-rekisteröityjen koirien kauppakirjasta. Miksi ihmeessä kasvattajat tuota lausetta haluavat papereihin kirjata, jos sillä ei ole mitään merkitystä?
Ei nyt ole osunut suoraan omalle kohdalle, mutta tuttavapiiriin on. Ystävä osti 8-kuisen "taistelukoira"-rotuisen pennun, jolla oli mutkahäntä. Hän tiesi, ettei osta koiraa kasvattajalta vaan kodinvaihtajan. Syynä koiran myymiseen oli kuulemma perheessä puhjennut allergia. Kaikki meni ok, koirassa ei muuta kuin tuo kosmeettinen vika ja paperit asiallisesti kunnossa. Koira ehti olla heillä kaksi kuukautta, kun kasvattaja otti yhteyttä ja vaati päästä katsomaan koiraa ja tarkistamaan sen olosuhteet. Ei siinä mitään, ystäväni tietysti antoi luvan kun ei ollut mitään salattavaa. Ainoa vaan, että kasvattajan asenne oli jo heti alkuunsa ollut töykeä ja suorastaan röyhkeä. Ilmoittanut mm. että koira lähtee sitten heti hänen mukaansa mikäli "naamat" ei miellytä ja että hänellä on tähän oikeus koska myyntisopimuksessa on merkintä, ettei saa myydä ilman hänen hyväksyntäänsä. Ystäväni oli tässä vaiheessa tehnyt hiljaisen päätöksen, että koira ei lähde mihinkään ja hän pyytää vaikka poliisit paikalle, mutta antanut kuitenkin luvan tulla vieraisille. Kasvattaja oli sitten tullut. Nuuskinut joka nurkan ja haastatellut koko perheen. Heillä oli kuulemma ollut sellainen olo, että ovat kolmannenasteen kuulustelussa ja suurennuslasin alla. Kaikki oli ilmeisesti sitten kasvattajankin mielestä ok, sillä ei ollut vaatinut saada koiraa mukaansa. Hän sanoi jäävänsä harkitsemaan asiaa. Sitten kesti viikon verran ja hän ilmoitti, että olkoon tämän kerran, koira saa jäädä. Oliko kasvattajalla tässä tilanteessa minkäänlaista juridista oikeutta puuttua koiran kauppaan ja käydä tarkistuskäynnillään?
myyty niin se on myyty. edes kuluttajasuojalaki ei astu voimaan yksityisissä kaupoissa.
eli siis toisin sanoen tällaiset sopimukset ovat ainoastaan moraalisesti sitovia. koiran omistaja päättää päästääkö kasvattajaa katsomaan koiraa tai ei. millään lainvoimalla hän ei kuitenkaan voi ottaa koiraa takaisin. jos hän väkisin veisi koiran niin hän saisi syytten varastamisesta.
ainoa mitä tässäkin voi tulla kyseeseen on sopimuksen rikkominen.
Kirjoittelin jo tuohon ylemmäksikin asiasta...ennakkotapauksia löytyy, jos niitä haluaa esiin kaivella. Päätökset, jotka on tehty kuluttajavalituslautakunnassa, eivät ole pääsääntöisesti julkisia asiakirjoja mutta kyllä tietoa löytyy jos sitä haluaa.
Kasvattajat, jotka kirjoittavat kauppakirjaan etuosto-oikeuden, tietävät kyllä ettei se kestäisi lähempää juridista tarkastelua...sama pätee jalostusoikeuden rajoittamiseen ts. kirjoitetaan kauppakirjaan, ettei koiraa saa käyttää jalostukseen tms.
Sitten ystäväsi tilanne...kun kasvattaja on myynyt koiran ystävällesi, heidän välistä kauppaa säätää kuluttajasuojalaki. Kun ystäväsi on ostanut koiran ensimmäiseltä omistajalta, kauppaa määrää kauppalaki.
Laista (koskee hyvinkin myös koirakauppaa) löytyy myös 'kolmannen osapuolen suoja'. Se turvaa kolmannen osapuolen oikeudet tilanteessa, jossa hän on vilpittömin tarkoituksin ja hyvässä uskossa ostanut esim. koiran toiselta henkilöltä. Tämä laki takaa, että koira pysyy kolmannella osapuolella, vaikka toinen henkilö olisi vastoin sopimusta/kavaltanut/huijannut tms. koiran alkuperäiseltä myyjältä.
Eli, ystäväsi koiran kasvattajalla ei ole mitään oikeutta tulla toisen ihmisen kotiin, puhumattakaan mistään koiran poisotosta. Jos kasvattaja edelleen häiritsee ystäväsi kotirauhaa, kehoittaisin soittamaan paikalle virkavaltaa.
Alkuperäisen kirjoittajan tilanteeseen vielä mietittävää tuosta sijoituksesta.
Onko ap. valmis maksamaan sijoituksen aikana esim. puolet eläinlääkärikuluista?
Entäs, jos ap katsookin parin vuoden jälkeen, ettei pennun ostaja olekaan hänen mielestään 'sopiva' omistaja? Epäilee, että koira myydään? Purkaa sopimuksen ja ottaa koiran pois? Se vain ei mene niin, sijoitussopimusta ei voi purkaa pelkän epäilyn perusteella. Kannattaa muistaa, että vastaanottaja on kuitenkin koiran haltija, hänellä on myös juridiset oikeudet koiraan. Myyjä ei ole ainoa, jolla on oikeuksia vaikka olisi omistaja. Sijoitussopimuksen purkuun tarvitaan eläinsuojeluläinsäädännölliset perusteet mm. eläinrääkkäystapaus.
Jos näin idioottimaisia sopimuksia menee tekemään, mitä ap mietti, oli sitten ostaja tai myyjä, niin ongelmia on tulossa. ja paljon. Voisin hyvin kuvitella, että koira 'häviää', kun menee sukset ristiin myyjän kanssa...
Alkuperäinen kirjoittaja olisi voinut miettiä tarkemmin koiran pennuttamista, ennen kuin halusi oman koiransa jälkeläisen...kasvattajan vastuu on löytää hyvät kodit, ei sorvailla mitä tahansa epämääräisiä sopimuksia jos ei luota itseensä vastuullisena myyjänä. Myyjä voi myös käydä katsomassa ostajan kodin ja olosuhteet, ennen kauppaa. Ostajasta saa myös paljon selville googlettamalla esim. puhelinnumeron, entisten koirien nimet, entisten koirien kasvattajille voi soittaa ja kysellä henkilöistä jne....
Tuo oli hyvä tietää vastaisen varalta. Ei sitä voi ikinä olla satavarma mitä elämä eteen heittää.
Tästä kertomastani kasvattajan "kotitarkastuksesta" on nyt kulunut noin pari kuukautta, eikä hänestä (onneksi) ole sen jälkeen kuulunut mitään. Ystäväperhe on tosin ollut tässä edelleen vähän huolissaan mitä tuleman pitää... täytyykin kertoa heille, että nou vöri.
Me pohdimmekin sitä silloin kasvattajan ensimmäisen puhelun jälkeen, että eihän tämä näin voi mennä. Tuntui oudolta, että hänellä olisi oikeus viedä koira noinvain ilman kunnon perusteita. Kai monet kasvattajat sitten luottavat siihen, että ihmiset eivät helposti ala pullikoida kirjallisia sopimuksia vastaan. Harva lähtee huvinkseen kokeilemaan sopimuksen lainvoimaa, jos ei ole edes jonkinlaista faktaa tiedossa.
Suomessa on sopimusvapaus.
Jos ostajan päätäntävaltaa täysin ostamastaan koirasta aletaan rajoittamaan kasvattajan taholta SITOVASTI (eikä suosituksen/pyynnön luonteisesti) ostajan jälleenmyyntioikeutta rajoittaen varaamalla oikeus siihen etuosto-oikeuteen, kasvattajalle pitää ensisijaisesti tarjota koiraa takaisin, mikäli tämä sen huolisi,
- tämä ON kyllä pitävä ja laillinen sopimus, MUTTA se edellyttää sitä, että ostaja on saanut tästä asiasta myytäessä kirjallisen myyntisopimuksen mukaisesti ja siihen kirjatun ja nimetyn selittävän ehdon mukaisen jonkunlaatuisen hyvityksen siitä oman päätäntävaltansa rajoituksesta.
Se voi olla esim hinnanalennus tai muu hyvitys mikä yhteisesti sovitaan. Myöskään tällaiseen ehtoon ei ole pakko suostua, kuitenkin toisaalta myyjänkään ei ole pakko myydä ellei hänen ehtoihinsa suostuta. Tämähän on siis ostajan ja myyjän kummankin suostumuksella keskenään tekemä sopimus, jossa pitää olla kummankin suostumus = allekirjoitus papereissa. Kukaan ei myy kenellekään väkisin, eikä kukaan osta väkisin jos ehdot joihin ostaja suostuisi, eivät kasvattajaa tyydytä. Silloijn ei tarvi eikä sovi tehdä kauppoja = toivoisi rehellisyyttä kummaltakin osapuolelta.
Siis, etuosto-oikeuden varaaminen on uuden omistajan omaisuutensa hallintaoikeuden rajoittamista, ja tämä pitää kirjallisessa sopimuksessa ehdoissa kirjallisesti selkeästi mainita, samoin mainita mitä hyvitystä ostaja on siitä saanut.
Eli kyllä nämä tällaiset kauppaehdot ovat laillisia, Suomessa voidaan lain puitteissa osapuolien kesken sopia mistä tahansa myyntiehdoista jotka eivät riko lakia.