tuli mieleeni, että muistaako joku aikaa ennen imuria???
Minä muistan kyllä, kun jouduin pikkusena tamppaamaan matot joka helkutin lauantai. Se oli siis koulupäivän jälkeen. Ja sitten vielä pyyhkiin pölyt pöytien päältä ja siitä saamarin kirjahyllystä, joka uutena hohti olohuoneen seinustalla.
Mahtavatko nykyajan nuoret enää kuvitellakkaan sitä työmäärää, jonka lapsetkin muinoin joutuivat kotona tekemään???
Minä muistan kyllä, kun jouduin pikkusena tamppaamaan matot joka helkutin lauantai. Se oli siis koulupäivän jälkeen. Ja sitten vielä pyyhkiin pölyt pöytien päältä ja siitä saamarin kirjahyllystä, joka uutena hohti olohuoneen seinustalla.
Mahtavatko nykyajan nuoret enää kuvitellakkaan sitä työmäärää, jonka lapsetkin muinoin joutuivat kotona tekemään???
Vastaukset 15
Vanhimmat
koskaan palaa :=) Ne oli mukavia hetkiä kun sen lauantaisen koulupäivän päätteeks kun sai siivottua asunnon ja äiti valmisti töistä tultuaan hyvää ruokaa. Koko kämppä tuoksui hyvälle. Puhtaalle ja ruualle.
minäkin usein jälkeenpäin olen miettinyt, että mitenkä nopeasti tuo siivoominenkaan olisi käynyt imurilla.
Tuskin olisin mattoja ulos vienyt.
Mutta niin paljon muutakin kuului aikaan hyvään. Se ruuan tuoksu mm. ja perheen kokoontuminen ruokapöytään. Silloin keskusteltiin viikon tapahtumisista, vanhemmat ottivat viiniä tai sahtia, me nuoret omatekoista mehua.
Ruuan jälkeen mentiin yleensä sitten nokosille ja illemmalla saunaan.
Lauantaina tampattiin matot, vietiin sänkyvaatteetkin ulos, pestiin ikkunat ja luututtiin lattiat ja joka ikinen lauantai. Juu ja alle kouluikäisenä piti työt aloittaa, sillee kuulemma kasvoi kunnon kansalaiseksi!
vaikka joskus tuntuikin, että muut eivät tee mitään, niin nurisematta kaikki kuitenkin hoidettiin.
Mutta sanoppa nyt jälkikasvulle, että meneppä tamppoaamaan matot, luutuaan lattiat jne.
En viitsi edes kertoa, mikä vastaus yleensä tulee.
Lattiaharjakin oli niin huono, että mahtoiko lakaisemisella olla merkitystä.
Ei ollut sähköä, vesi tuli ja meni kun kantoi. Minun homma oli tiskata ja lakaista pirtti kun äiti oli navetalla. Veden katamine oli keljua.
Lauantaisin oli lämpimät pullat ja kahvi odottamassa. Laantai oli viikon paras päivä.
Ei nykyajan nuoret voi tajuta sitä työmäärää mitä lapset on joutuneet ennen tekemään.
näin jälkikäteen ajatellen.
Jouluaattona hain kuusen ja koristelin sen, Siivosin huoneiston, joka ei onneksi ollut onneksi iso, ja kiillotin hopeat. Vanhempana kävin ostamassa sapuskatkin; kinkun ja muut raaka-aineet.
Äiti oli aina töissä aattona ja tuli valmistamaan sen loppusilauksen vasta kello 14.00: sta jälkeen.
muistetaan ja jokainen joutui laittaa kortensa kekoon iästä tai sukupuolesta riippumatta,,
mutta katsokaas nyt noita pariskuntia, joilla on alakouluikäisiä lapsia.
jo 1930-luvulla. Se oli Merkiltään Nilfisk ja toimi hyvin vielä 1950-1960 luvuilla, kun itse olin lapsi.
Kyllä meillä matot piiskattiin imurista huolimatta.
Vaikka ne matot kyllä piiskasi äiti ja sisko. Me isän kanssa tehtiin miesten töitä. Käytiin esim. lauantaina saunassa ja sen sellaista.
keväällä äiti ja sisko kävi mattorannassa pesemässä kaikki matot. Me kyllä isän kanssa kuskattiin ne sinne rantaan ja haettiin ne illalla ruuan laittoon.
voi tätä suloista entisaikaa, joka ei enää koskaan palaa. Miehet oli miehiä ja naiset oli naisia(ja teki työt).
Nyt se vaan taitaa olla toisinpäin. Ukot jokirantaan mattopyykille pitkän toimistopäivän jälkeen. voivoi
koska viimeksi olet siellä jokirannassa ollut mattopyykillä??
Tai edes töissä, toimistossa???
vaikka jo joku "hooveri"nurkissa oli,niin ensin imuroitiin sillä ja sitten vietiin matot ulos jotta oikeasti päästiin roskista eroon ;)
Koulusta tultuaan tiesi, mitä kenenkin vuoro on tehdä.
Vai oliko peräti jo oman "huilin" vuoro!
Sen verran suuri sisarusparvi meitä oli, että arkisin tiski-, vesien sisään- ja uloskannot eivätkä lauantaiset siivousvuorot olleet yksien ja samojen harteilla.
Kyllähän se toisinaan "pakkopullalta" tuntui tiskaamaan, vesien kantoon taikka luuttuamiseen alkaminen tuntui, mutta jos vitkasteli niin äkkiä sai kuulla jotta: "Töille pakko, ei ruualle!"
Ja toiseen kertaan piti pirtin lattia jyyssätä jollei ekan työn jälki äiteen silmää miellyttänyt...
Mutta jahka lauantaisinkin hommat olivat tehdyt, niin jopas maistui hyvältä äidin päivemmällä leipoma nisuleeta kylmän maidon kera!
Ihanaa-kamalaa aikaa! ;-)
Kaikista juuriharjalla pirtin lattiaa jynssäämisistä vaikka kahteenkin kertaan peräjälkeen, vesien kannoista sun muista huolimatta ei tuollaisesta "lapsityövoiman" käytöstä minkäänlaisia traumoja ole kannettavaksi jäänyt. ;-)
Jälkikäteen ajateltuna "lapsityövoiman" käytön ymmärtää.
Paljon työtä vanhemmillakin ja sanoisimpa, että paljon nykyistä raskaampaa ja pakottavampaa vastuuta harteillaan saada m.m. ruokaa pöytään ja perheelle vaatetusta. Ainakin maataloudesta eläneissä perheissä -jossa isä saattoi pitkin maakuntaa hanttihommia tehdä pitkiäkin aikoja kerrallaan, hankkiakseen "raha-rahaa", ja kotiolot karjoineen kaikkineen tuona aikana oli äidin huolena.