Pelkäätte että menetätte rakastamanne henkilön, mutta menetätte sen, jota ette uskalla rakastaa.
Jotenkin näin sanottiin eräässä sarjassa. Tahdoin jakaa sen ihmisten kanssa, jotka miettii sitä, että uskaltaisiko ottaa riskin ja kertoa ihastukselleen tunteista. Olen pyrkinyt elämään motolla: älä kadu sitä mitä olet tehnyt, vaan sitä minkä olet jättänyt tekemättä.
Mitään ei saa ilmaiseksi, ja jos jotain haluaa, sen eteen on tehtävä työtä. Mielestäni aina kannattaa yrittää. Ei se ole sinulta pois. Mieti kumpi on vaikeampaa, elää epätietoisuudessa vai olla varma asiasta? Itse en ainakaan haluaisi jäädä miettimään, että entä jos hänellä olisikin tunteita minuaa kohtaan, mutta en ikinä uskaltanut yrittää.
Ja vaikkei suoraan uskaltaisikaan asiaa sanoa, niin kyllä se hienovaraisesti selvittelemälläkin onnistuu.
Onnea yrityksille.
Jotenkin näin sanottiin eräässä sarjassa. Tahdoin jakaa sen ihmisten kanssa, jotka miettii sitä, että uskaltaisiko ottaa riskin ja kertoa ihastukselleen tunteista. Olen pyrkinyt elämään motolla: älä kadu sitä mitä olet tehnyt, vaan sitä minkä olet jättänyt tekemättä.
Mitään ei saa ilmaiseksi, ja jos jotain haluaa, sen eteen on tehtävä työtä. Mielestäni aina kannattaa yrittää. Ei se ole sinulta pois. Mieti kumpi on vaikeampaa, elää epätietoisuudessa vai olla varma asiasta? Itse en ainakaan haluaisi jäädä miettimään, että entä jos hänellä olisikin tunteita minuaa kohtaan, mutta en ikinä uskaltanut yrittää.
Ja vaikkei suoraan uskaltaisikaan asiaa sanoa, niin kyllä se hienovaraisesti selvittelemälläkin onnistuu.
Onnea yrityksille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet niin oikeassa, kuin vain voi olla. Olen ihan täysin samaa mieltä. Minä haluan elää ja uskaltaa.
Mutta mitäs sitten, jos ei pelkääkään torjuntaa vaan sitä, että sillä toisella on sittenkin tunteita? Mitäs jos pelkää itseään ja sitä, että satuttaa toista? Jos ei kestä sitä, että näkee toisen kyyneleet, sitten kun kaikki aikanaan loppuu? Onko ihmisellä oikeus vetää toinen parisuhteeseen, jonka onnistumismahdollisuudet on promillelukemissa, vain siksi ettei itse saa öisin unta koska kaipaa toisen hymyä?
Olen ehkä turhan optimistinen tai hyväuskoinen. Tai romanttinen. Tai jotain. En kyllä tahdo luopua siitä, sillä elämä tuntuu näin paremmalta.
Saat tuon ongelman kuulostamaan kovin itsekkäältä. Että olisi sinun vikasi, jos satuttaisit toista vaan, koska sinä kaipaat häntä. Minun mielestäni ihmisellä on oikeus yrittää. Ei kukaan voi tietää ennalta miten suhde tulee todella toimimaan. Ja uskon vahvasti, että jos molemmat oikeasti haluaa samaa, ja on valmiita näkemään vaivaa sen eteen, kaikki on silloin mahdollista. Lisäksi en tiedä voiko sanoa, että "vetää toinen parisuhteeseen". Se on yleensä kiinni molemmista osapuolista.
Jos itse on sitä mieltä että henkilö on yrittämisen arvoinen, niin miksi ei yrittäisi? Totta kai, jos vahvasti tuntee, ettei se ikinä voisi toimia pidemmän päälle, niin ehkä molempien kannalta siinä tilanteessa on parempi jättää yritys sikseen. Mutta jos edes pieni mahdollisuus on, se kannattaa käyttää. Jos oikeasti välittää.
Hyvä että tässä maailmassa on vielä jäljellä hyväuskoisia, romanttisia optimisteja :) Älä anna mun lannistaa.
Mä olen ehkä liian tottunut harrastamaan kuviokelluntaa itsesäälissä. Raaputtamaan vanhoja arpia auki silloin, kun maailma masentaa. Kuka tietää, ehkä mäkin vielä rohkaistun antamaan pusun poskelle yhdelle roikaleelle. Siis siinä tapauksessa, että vielä joskus näen sen muutenkin, kuin silmäluomieni sisäpinnalla.
En usko että mikään minulta saa tätä piirrettä pois. Paitsi väliaikaisesti, jos tapahtuu jotain, mikä vie hetkellisesti positiivisuuteni pois.
Ja toivotaan, että rohkaistut. Sillä se voi olla varsin piristävää. Ja jos et, niin ainakin toivon että olet onnellinen :)