Olen ajatellut sinua edelleen hyvin paljon. Olosuhteisiin nähden enemmän kuin on sopivaa. Voisin rakastua sinuun syvästi ja intohimoisesti minä hetkenä hyvänsä. Sinä olet kaunis ja sydämmellinen ihminen, mutta onneksi sinussa on se tietty viileys, jolla pidät kuitenkin ihmiset sopivan välimatkan päässä. Juuri tuo pieni etäisyys pitää minut järjissäni. Ilman sitä olisin jo ties missä etsimässä järkeni ääntä. Ehkä sinä puhuisit minulle sitten järkeä, tulisit lähemmäksi :)
Toistaiseksi minä kuitenkin tyydyn ihailemaan sinua kauempaa, koitan pitää sinuun soveliaan välimatkan, vaikka se onkin vaikeaa. Toivottavasti nähdään, usein!
Toistaiseksi minä kuitenkin tyydyn ihailemaan sinua kauempaa, koitan pitää sinuun soveliaan välimatkan, vaikka se onkin vaikeaa. Toivottavasti nähdään, usein!
Vastaukset 15
Vanhimmat
sinua paremmin...olen miettinyt, miksi et lähesty tosissasi, kun kaikki merkit ovat näkyvillä. Toisaalta en itsekään samasta syystä mitään asialle tee...Mutta en silti tarkoita, ettenkö sitä kuitenkin toivo, syvällä sisimmässäni.
Nähdäänhän me, tarpeeksi ei kuitenkaan ;)Haluasin niin kovasti vain olla kanssasi, ilman mitään paineita, ilman häiriötekijöitä...oppia tuntemaan...mutta se ei näissä olosuhteissa vaan ole mahdollista..
Mutta muista, olet ajatuksissani...aina...
hivuttautua koko ajan lähemmäksi. Muista, nyt on kysymys sinun elämästäsi ja minun elämästäni. Jokaisen tulee elää oma elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Minä olen tämän vihdoin oivaltanut ja aion elää sen mukaan, koska meillä kuitenkin on vain tämä yksi elämä.
Kiva kun ymmärsit yskän.
En ole sellainen ihminen, joka ajattelee vain itseään.
Jos tahdot niin kerro vaan joskus kuulumisia.Minä vastaan, jos tunnistan.
Oikein mukavaa ja lämmintä syksyä.
Rakkaudella _K_
..olen vihdoin ymmärtänyt, että nyt on aika tehdä jotain...On vain yksi elämä.
Ja jos nyt kiinnostukseni sinuun on kestänyt näinkin kauan...niin miksi en jo toimisi..
Syteen tai saveen...ainakin tunnen, että olen elänyt eikä mitään jää mietityttämään...
jos siitä olisi apua. Olen aika lailla kai kuvaamasi kaltainen ihminen kanssaihmisten mielestä. Ja on olemassa eräs, jota pidän parhaimapana vastakkaisen sukupuolen edustajana jota tiedän. Olen ollut hänen kanssaan läheisissäkin tekemisissäkin, mutta kaikenlainen väärinkäsitys ja toisen haluttomuus käsitellä asiat tekivät tilanteesta erittäin vaikean. Käsitän kuitenkin, että hänellä on mielenkiintoa minua kohtaan. En vain tiedä millaista.
Kun hänet kohtaan, jota tapahtuu valitettavasti liian liian harvoin, en osaa reagoida niinkuin haluaisin ja osoittaa ja sanoa miten kovasti haluaisin häntä. Hän riisuu minut aseista, saa jalat pettämään alta, en pysty puhumaan, en katsomaan, katson vain hämmentyneenä,kun en voi uskoa että hän minusta mitään haluaisi, kun joskus asian on tehnyt selväksi. Tekisi nyt selväksi että tahtoo jotain, niin voisin tehdä siirtoni.
Haluaisin niin kovasti vain Katsoa, koskettaa, puhua, kuunnella. Hän on sydämessäni, eikä kukaan vie hänen paikkaansa. Haluaisin niin hänet elämääni. Ja miten sen voi osoittaa, kun toinen saa niin itsevarman ihmisen niin hämmentyneeksi, täysin aseettomaksi...
Ikävöivänä ymmärrän taas liian myöhään, että siinä meni tilaisuus, enkä taaskaan ollut valmis... Ja taas ikävöin, sydän särkyen. Enkä uskalla sanoa mitään, enkä tehdä mitään toisaalta, kun hänen puoleltaan ei tule selvää aloitetta. Ehkä karkotan hänet, enkä saa sitäkään vähää häntä elämääni?
Toivoisin, toivoisin niin kovasti, että hän haluaisi kohdata minut lähekkäin, kasvokkain, hymyilisi ja se ulkokuori karisi minulta ja hän näkisi kun antaisi minulle hetken kerätä itseni, mitä hän merkitsee minulle. Ottaisi kiinni eikä päästäisi menemään, puhuisi, pitäisi lähellä. Hän teki niin kerran ja onnistui siinä.
Entä jos noin on asia sielläkin päässä?
tätä myötä ja vastamäkeä.Meidän kortit näyttää tämän.
Tunnen itseni aika vahvaksi koska vastoinkäymiset ovat kovettaneet minut tunnetasolla.
Olen itse tähän tilaan saanut itseni, mut kaikesta huolimatta olen onnellinen näinkin.
Olen varmaakin järki ihminen enemmäm kuin sinne tunnepuolelle kallistunut.
Kaikkea hyvää ap:lle
veit varpaat suustani... itse olen vastaavassa tilanteessa, jonka sinä puit sanoiksi. Paremmin ei minunkaan kohdalleni olisi nuo sanasi voinut osua.
No kunhan sivusta huutelen...
lähestymistapaa? Tepsii kuvaamasi kaltaiseen ihmiseen, kunnioittava mutta suorempi lähestymistapa. Oikeasti. Se on melkein ainoa, ja jotkut ovat niin taulapäitä tunneasioissa etteivät muuta ymmärräkään. Ehkeipä hän tajua lainkaan mitä kaikkea ajattelet hänestä,jos hän luulee ettei merkitse sinulle mitään? Ei uskalla edes toivoa?
Mutta tuo hivuttautuminenkin kuulostaa kai hyvältä, jos sen tekee tarpeeksi määrätietoisesti ja osoittaa lähetyvänsä, "hivuttautuvansa" tässä tapauksessa, ystävällisin ja romanttisin aikein! :) Mutta kai sitä pitäisi nyt jotain vinkkiä toiselle antaa, jotta toinen voi jotain toivoakin tämän hivuttautumisen merkitsevän, omista aikeistasi? Onnea matkalle, mutta samalla kutsu toinenkin omaan elämääsi. Kuulostaa ettei hän tiedä mitä tunteita sinun puolella on, ja voi toivoa sinua omaan elämääsi ja itseään osaksi omaan elämää
Ja panehan nyt vauhtia siihen ainakin!
Kenestä puhut? Miksi pitää olla välimatka? Tällaiset nimettomät viestittelyt on niin kivoja kun voi ajatella että se oli mulle kirjoitettu:) Jospas lopettaisit sen soveliaisuuden?
jos itse sitä todella haluat. Minä ajattelen sinua joka hetki ja siitä tiedän, että olen jo rakastunut sinuun. Olen antanut luvan näille tunteille, vaikka aika pitkään vastaan taistelinkin. Välimatka sinuun ei johdu viileydestä vaan ujoudesta ja epävarmuudesta. Olen epävarma sinun tunteistasi. Miksi emme voisi molemmat lähestyä toisiamme? Pieni askel kerrallaan toisiamme kohti. Mielestäni olisi jo aika puhua ja katsoa sitten, mihin suuntaan asiat johtavat. Jos sinä tunnet ja minä tunnen, niin miksi emme voisi jakaa sitä?
Muuten, kyllä me aika usein tulemmekin näkemään, siitä voit olla varma.
Monet noista kauniisti kirjoitetuista viesteistä ovat kuin suoraan elämästäni. Voi, kun sinä S*** antaisit jotain selkeää vinkkiä. Vaikka ensi kerralla kun kohtaamme työpaikkaruokalassa.
t.T***
jo niin kauan kuin muistan, sinun tarvitsisi vain pyytää minua luoksesi. Ajattelen sinua joka hetki, enkä haluaisi olla sinusta erossa. Ujo ja epävarma olen minäkin, saat minut hämilleni ja pelkään sitä etten täytä odotuksiasi. Minäkin haluaisin puhua ja olla kanssasi, katsoa mihin tie meitä vie. Tiedän mitä tunnen sinua kohtaan, sellaista rakkautta ja hellyyttä jollaista en uskonut tuntevan ketään kohtaan, ja haluaisin sen tunteen jakaa kanssasi. Aika olisi jo lähestyä toisiamme kohti, katsoa onko meidät tarkoitettu toisillemme.
joka päivä ja joka ikinen yö..
tukehtua korppuun :)))
semmoista kohteliasta lähestymistä. :) Pienet ystävälliset eleet ja kohteliaisuus poistavat toisen viileyden, ja auttaa lähelle pääsemisessä, esim. avuntarjoaminen, kyydin tarjoaminen, kohteliaat keskustelunavaukset joka osoittaa sinun olevan kiinnostunut toisesta. Ja toisen elämään hivuttautumisessa!
Viileyden poistamiseen voi riittää jo yksi pidempi intensiivinen katse tai pieni kosketus!
Jos teillä on kemiaa, tai on sitä ollut, niin kiihkeiden tunteiden vilauttaminen voi synnyttää roihun välillenne. Viileys voi olla hänen keinonsa pysyä järjissään ;), lähelläsi.
Jos saat varastettua kahdenkeskisen hetken, kohtaamisen, se voi riittää tilanteen ja tunteiden purkautumiseen.