Mulla on kammo parturituolia kohtaan ja on ollut jo lähes kymmenen vuotta (olen siis tuona aikana itseoppinut parturiksi). Tuolissa tulee kauhea paniikki ja kerran olen jo lähtenytkin hiukset puoliksi leikattuina ulos liikkeestä. Oireina on muyös kauhea jäykkyyys ja leuka menee rintaan väkisin kiinni. Ole siinä sitten rennosti. Kammo tulle tod.näk. siitä avuttomuuden tunteesta, kun tuolista ei pääse pois. Apua, kohta pitäis taa antautua jännitysoireille. Voiko joku antaa neuvoja.
Parturikammo
Parturiin...Ei kiitos
131140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
aika mukava paikka. Minä en keskustele parturin kanssa, vaan luen jotain lehteä. Yleensä ammatti-ihmiset haluvat vain keskittyä työhönsä rauhassa. Keskustelu voi häiritäkin heitä.
Sinun pitäisi varmaan heittää joku pilleri poskeesi ennen parturointia.
Laajemmin ottaen sinun pitäisi opetella rentoutumista ja oikeaa hengitystä. Mene jooga kursseille ja kerro ongelmistasi. Kun osaat hyvin hengittää, voit olla hammaslääkärin tuolissakin ihan mukavissa tunnelmissa.
sait jo hyviä neuvoja, mutta lisäisin vielä, että kerro parturille etukäteen pelostasi ja varatkaa riittävästi aikaa, jotta voit oikeasti välillä vaikka noustakin tuolista. Tilanne ja ympäristö kannattaa luoda mahdollisimman mukavaksi ja rennoksi. Mistä kammosi johtuu?
kaikkihan kattelis mua senjälkee et mikä ihmeen sekopää tossaki istuu, joten mielummin annan vaikka hiusten kasvaa..
Kiitos vastauksista. Toi hengitysjuttu ja keskittyminen vois tietysti olla kokeilemisen arvoista, sillä en kyllä mielelläni lähde nousemaan ja "jaloittelemaan" välillä. Se on totta, että se näyttää muiden silmissä ehkä vähän hölmön hommalta.
En myöskään tiedä, mistä jännitys johtuu. Minulla on lievä esiintymisjännitys, jonka kanssa pärjään, mutta tämä parturijuttu on jotain järkyttävää. Apua.
>>En myöskään tiedä, mistä jännitys johtuu.
Sen alku saattaa olla lapsuuden ajoissa. Lapsena on oppinut pelokkaaksi, kun aina on kuritettu, huomauteltu ja ohjeistettu. Se oli suomalainen tapa vielä minunkin lapsuudessani. Rähinää ja tappeluita oli aina kotona ja koulussa. Täytyi muuttaa ulkomaille asumaan ennenkuin opin rennomman elämäntyylin. Vieraassa maassa oli elämä onnellisempaa ja ihmiset ystävällisiä.
Miksi ei valitsisi elämän asenteekseen onnellisuutta ja elämästä nauttimista? Siihen suuntaan osoittaa kaikki luonto. Elämän tarkoitus on onnellinen elämä.
Keho on sellainen instrumentti, joka tekee mielen onnelliseksi. Täytyy vain elää terveellisesti ja välttää myrkyttämästä kehoaan.
Keho on niinkuin kallisarvoinen ajoneuvo jota täytyy hyvin hoitaa. Silloin se tuottaa mielihyvää. Joogan harjoittelu auttaa varmaan lihasten rentouttamiseen ja oikeaan hengitystapaan.
Hengitys tyynnyttää mielen ja antaa hyvänolontunteen. Raittiissa ilmassa tuntee ilman tuoksun. Muuta ei tarvitse, se riittää onnellisuuteen.
Itse olen kärsinyt partukammosta yli 10-15v. Yli 5v meni että tein kaikki tukkajutut itse kun en vaan pystynyt meneen parturiin. Nyt on jo helpompaa. Tuon 5v käymättömyyden jälkeen kävin eka vuodet ihan rauhoittavien lääkkeiden avulla kärsimässä siellä ja nyt en tarvitse enää mitään. Mua helpottaa jos saan reunapaikan..
kohdalle on sattunut monenlaisia asiakkaita,etkä todellakaan ole ainoa jota jännittää tai ahdistaa parturiin tulo.
Helpointa tietenkin on jos käyt samalla parturilla niin ehkä voisit kertoa hänelle asiasta?Jo se monta kertaa helpottaa,että sanoo asian ääneen.
Samoin voit pyytää joko aamun ensimmäisen tai illan viimeisen ajan jolloin useimmiten on hieman rauhallisempaa liikkeessä.
Itse olen jopa leikannut takahuoneessa asiakkaan kun ei pystynyt asiakastilassa istumaan.Mekin olemme ihmisiä ja ymmärrämme kyllä jos ongelmia on.Ainakin minä olen iloinen jos kerrotaan asiasta ja sitten voidaan yhdessä miettiä kuinka asia ratkaistaan.Omassa kaveripiirissä eräs kärsii samasta asiasta ja hänen parturinsa ottaa vastaan hänet työajan loputtua niin ettei paikalla ole muita.
Älä pelkää vaan kerro rohkeasti asiasta!
Näitä neuvoja täytyy kyllä kokeilla, joten kiitokset kaikille. Eipä kai tässä muuta kuin aikaa tilaamaan, keskittymään, hengittämään oikein ja pilleri mahassa reunapaikalla istuen kertoa että jännittää.
Kertoilen sitten myöhemmin miten "suuri spektaakkeli" sujui.
Nyt sitten tuli käytyä. Odottaessa kyllä meinasin lähteä pois, mutta taistelin ja jäin. Itse tuoliin otin lehden jota tuijotin alkuun enkä saanut luettua. Jännitysoireet tulivat, mutta jälleen taistelin ja oireet vähenivät kun aikaa kului. Kaikenkaikkiaan olotila oli niinkuin olisi ollut jossain missä ei ajatella eikä puhuta eikä huomata ajan kulua. Pahalta siis tuntui, mutta aion kuitenkin mennä uudestaan ja pakottaa itseni tuohon kauheuteen. Kiitos ja näkemiin.
Olisi kiva tietää auttaako sinua hengitys tai muu rentoutus. Asia pitäisi ratkaista, eikä jättää sitä käsittelemättä.
nimittäin kirjoitettuani viestin. Ainoa mitä en muistanut tehdä, oli juuri tuo hengittämiseen keskittyminen. Toki yritin keskittyä rauhoittumaan, mutta unohdin siis tietysti hengittää "oikein". Olet oikeassa tässä että ongelma ei ole poistunut, mutta minkäs teet.
koko elämän ajan. Se ei ole mikään vain parturissa tehtävä harjoitus. Rentoutusta ja hengitystä voi tehdä joka paikassa, mutta voihan sitä tehdä myös erillisenä harjoituksena.
Haku joogahengitys:
http://www.google.fi/search?num=30&hl=fi&lr=lang_fi&sa=X&oi=spell&resnum=0&ct=result&cd=1&q=Joogahengitys&spell=1
Ihmeellistä että jollain muullakin on tämä pelko:) en ajattele että tämä olisi minulle joku erityinen fobia, siis parturituoliin istuminen ja siinä pysyminen, mutta jonkun suht tuntemattoman kanssa oleminen ja vain minun kuontalooni keskittyminen tuntuu ihan joltain ylitsepääsemättömältä. Onpa siis tuo omakin letti tullut taas päästettyä hieman ylikasvaneeseen kuosiin... Viime parturikäynnillä en saanut mitään erityisempiä oireita, välillä tuli hieman nytkähdeltyä kun en tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu ja nykyään olen myös punastellut enemmän sosiaalisissa tilanteissa, niin myös tässä parturikäsittelyssä:) en tiedä, kai se harvakseltaan parturissa käynti ja sen ajankin varaaminen on pelottavaa juuri siksi että jotenkin vaivautuu siitä että se on joillekin niin normaalia käydä kerran kuussa parturilla ja itse ajattelee sen olevan jotain ihan extraa itselle ja jotain tosi erikoista... Ja kun se tosiaan tulee käytyä parturissa harvemmin kuin ruokakaupassa esim. niin siihen ei tule totuttua samalla tavalla. Ja sitten menee hämilleen siitä kun keskitytään "ihan juuri minuun" ja ei välttämättä tiedäkään mikä olisi itselle hyvä jne. Ja tuntuu ihan hassulta ajatella että joku pelkää parturissa käyntiä, (itse pelkään jo sen ajanvarausta, eikö ole hassua:)) eikö sen pitäis muka olla ihan normaali juttu. Ei se vaan kaikille oo! Siinä vaan yrität olla tärisemättä kun toinen sohii saksien kanssa. Mutta tuntuu että tämäkin ongelma vaan menee kun ajattelee että tottakai on jännää käydä parturissa, onhan se jotain uutta itselle ja sitä kun ujostelee muita ihmisiä niin se on sitten vähän tämmöistä.