Ikinä en kokenut oloa kotoisaksi rauhanyhdistyksellä. Olin jotenkin ulkopuolinen siellä. Ei kavereita, ei mitään. Ainoa, mitä sai seuroissa käymisestä, oli se, että sai nakkeja osakseen. Eli kaikenmaailman työvuoroja jaettiin auliisti, eikä niistä voinut oikein kieltäytyä. Jos ei ollut pätevää syytä, katottiin vähän kulmien alta.
Ja kun mulla ei kertakaikkiaan ollu meikäläisiä kavereita, sai seuroissakäynnit minun osalta väistyä. Hakeudun sinne, missä minut hyväksytään tällaisena. Ja nyt, kun olen ratkaisuni tehnyt, olen ruvennut saamaan paljon kavereita ja koen itteni vapaammaksi.
Ja kun mulla ei kertakaikkiaan ollu meikäläisiä kavereita, sai seuroissakäynnit minun osalta väistyä. Hakeudun sinne, missä minut hyväksytään tällaisena. Ja nyt, kun olen ratkaisuni tehnyt, olen ruvennut saamaan paljon kavereita ja koen itteni vapaammaksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
SRK:n vankilassa.
jonka jäsenet kuuluu siihen vain siksi, että ovat syntyneet vl-perheeseen.
vai hirsi silmässä tai kenties heikko itsetunto?
Kun Jumala vetää puoleensa joskus raskaidenkin kokemusten kautta, on tosissaan usko sydämellä, ei niin välitä, mitä muut minusta ajattelevat tai miltä muut näyttävät, ymmärtäen, että kukin tahollaan olemme vajavaiset.
Ethän peilaa muiden uskoa, omalla uskollamme pelastumme? Ihmisiä on monenlaisia joka paikassa.
Ei maailma mitään pysyvää onnea ja rauhaa tuo, eikä siellä ihmeellisempiä ihmisiä ole.
Kokenut.
Mikskähän sitä pitää aina murjaista vähän niinkun kieron ilkeästi, että "ootpa tyhymä, kun lähet, minä oon viisaampi, kun jään"??
Sinänsä varmaan aivan miettimisen arvoisia asioita, mutta ainakin itse kokisin tuollaisen lähestymistavan tylynä. Niinkun nyt en itse olisi osannut ajatella asioita! Tuo lähestymistapa asettaa esittäjänsä ikäänkuin automaattisesti vähän ylenpään 'kaikkitietävään' asemaan. Olettamus ja suotava toivmus !!! kuitenkin on, että itsekukin hengellisiä asioita omalla kohdallaan ratkoessaan OIKEASTI POHTII niitä. Silloin ei toisen viisastelut tai vetoamiset kokemukseen tyydytä, vaan voivat päinvastoin loukata.
Kokenut olen minäkin! Ja ehkä itsekin välillä liikaa tuon omaa näkemystäni esille, mutta pyrin siihen, että lukija ymmärtää sen olevan MINUN näkökantani, ei olettamus, että nyt kaikkien pitäisi ajatella samoin kuin minä! En minä mikään Mooses ole.. =D
Et lukenut kunnolla tekstiäni:
"että kukin tahollaan olemme vajavaiset."
Toiseksi, peilasin omia tuntojani, kun itsekin näin niitä hirsiä muitten silmissä, mikä johtui ja johtuu paljolti heikosta itsetunnosta. Eli en ole koskaan pitänyt itseäni kovin viisaana. Kunpa vähän olisinkin. ;)
Anteeksi. Nämä on varmaan semmosia herkempiä asioita, että niihin reagoi itsekin ponnekkaammin.
Tuo oman uskon peilaaminen / vertaaminen toisiin ei ole koskaan hyväksi. Ei ainakaan juuri siinä mielessä, että etsii vikoja toisista ihmisistä ja ottaa heidän vikansa oikeutuksena toimia itsekin väärin. Aina pitää muistaa huolehtia vain omasta sielustaan. Toisten puolesta voi tietenkin rukoilla, jos tahtoo. Tässä on kuitenkin eri asia siinä, johtaako omasta sielustaan huolehtiminen pois jostakin hengellisestä yhteisöstä - tässä tapauksessa vanhoillislestadiolaisuudesta. En vastusta teitä tai yritä muutenkaan olla ilkeä ja hankala, mutta liikkeeseen kuuluminen ei omalla kohdallani auttanut löytämään Elämää. Se Elämä löytyi vasta, kun peruutin vanhoillislestadiolaisuudesta. Sinulla liikkeeseen palanneena on toisenlainen kokemus, joka on aivan yhtä validi kuin minunkin. Seuraavat Jeesuksen sanat voivat mielestäni toteutua yhtä hyvin niin sinun (liikkeeseen palanneen) kuin minun (liikkeestä lähteneen) tapaukseen:
"Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä."
Niin sitä pitää. Kunnioitan suoraselkäistä toimintaasi.
mitä sitten vielä täältäkin etsit, vaikka olet tyytyväinen valintaasi???
koskaan ei ole liian myöhäistä hyvästellä vanhat huonot tottumukset ja kääntää sivua jättäen taakseen lopullisesti koko sairaan muka-uskonlahkon.