Mitä kirjalla voi tienata, jos hyvin käy? Minkälaisia myyntilukuja uudet kirjailijanalut saavat kirjoilleen? Mitä kirjasta voi/kehtaa pyytää ja montako prosenttia jää kirjailijanalulle itselleen?
Ehkä huonoja kirjoja on siksi, että ei enää jakseta nähdä vaivaa ja panostaa kirjaan, kun tunnettuna oleminen kestää vain lyhyen hetken, sitten unohdetaan ja kirjakin unohtuu eikä ehkä muni mitään kenellekään.
Ehkä huonoja kirjoja on siksi, että ei enää jakseta nähdä vaivaa ja panostaa kirjaan, kun tunnettuna oleminen kestää vain lyhyen hetken, sitten unohdetaan ja kirjakin unohtuu eikä ehkä muni mitään kenellekään.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ja entäpä sitten, esim.
. näytelmä
. kuunnelma
. elokuvakäsikirjoitus
. tv-sarjan käsikirjoitus
. runokokoelma
ja mitä niitä kaikkia nyt onkaan olemassa tätä tekstipuolta. Minkälaisissa €-lukemissa mahtavat killua?
Kirjailijan palkka on yleensä jokin prosentti myyntihinnasta. Prosentti vaihtelee n. 16-20 prosentin välillä. Olen kyllä kuullut suuremmistakin prosenteista, mutta ne taitavat olla poikkeuksia. Prosentti lasketaan tavallisimmin joko verottomasta ovh:sta tai verottomasta kirjakaupan sisäänostohinnasta. Jälkimmäinen tapa on yleisempi, sillä kaikki kauppiaat päättävät itse, millä hinnalla myyvät kirjan.
Jos kirjakauppias ostaa kirjan vaikkapa 15 eurolla, siitä kirjoittajan osuus on esim. 20% eli 3 euroa. Jos kirjaa myydään 500 kpl (mikä on esikoiskirjailijalta tosi hyvin), tuloja on 1500 e. Siitä summasta kirjoittaja sitten maksaa vielä veronsa.
Harvoin sitä kirjaa syntyy, mikäli kirjoitetaan pelkästään Raha mielessä (ainahan se on).
Kokemuksesta tiedän, eipä ole romaania ei
Vaihteeksi vähän vakavampaa tekstiä multakin
Kyllä rahan saanti on hyvä syy kirjoittaa. Jos tahtoo kirjoittamalla tienata kannattaa kirjoittaa scifi-lehteen, eri alojen erikoislehtiin tai romantiikkaa.
Keskimäärin 5000 sanan jutusta saa 150 ja pienoisromaanista 30 000 sanaa/ n. 1000 euroa.
Eli jos haluaa kirjoittamalla "tienata" kannattaa keskittyä tuottamaan hyvää viihdettä. Pienoisromaani tai kaksi kuukaudessa takaa huomattavasti tukevammat tulot kuin kaunokirjallisuus.
Esikoisen markkinoille saattaminen voi viedä vuosia, silti siitä saatava raha on parin tonnin luokkaa. Kun mainetta on ja teoksia listoilla parikymmentä, voi tulla Remes 2:ksi, mutta aika epätodennäköistä tuo on.
Laittaisitteko tähän tarkemmin, että minkälainen on
pienoisromaani.
Minulle kun tulee nyt vain mieleeni tästä sanasta
Juhani Ahon Yksin,
mutta muistaakseni siinä on kuitenkin aikamoinen sivumäärä. En nyt äkkiseltään löytänyt sitä kirjastostani, ja oliko sen nimi Yksin...
Ääh...
Tarkoittaako nykyajan pienoisromaani tätä harlekiiniosastoa tai sitten jotakin nuortensarjaa ?
Siis minkälainen on tämänhetkinen
pienoisromaani?
Ilmeisesti en ole vuosikausiin lukenut yhtään pienoisromaania. No nyt alkoi
ahistaa!
Apua!
Hömpällä tienaa jo sen verran, että periaatteessa sillä voisi elättää itsensä. Maassamme väheksytään viihdekirjallisuutta ja monet "oikeat taiteilijat" pitävätkin kunniallisempana elää apurahoilla kuin tienata kirjoittamalla. Esim. Mika Waltariahan jotkut halveksivat siksi, että hän elätti perheensä tekemällä myös tilaustöitä ja kevyttä viihdettä.
Itse olen sen verran porvari, että arvostan työllä tienaamista.
Suomessa on hassu juttu tuo että apurahakirjailijat luetaan jotenkin enemmän taiteellisiksi ja luoviksi, kuin hömpän kirjoittajat. Kuitenkin, eivätkö apurahan turvin eläjät ole verrattavissa työttömiin? Yhteiskunnan varoilla tuotetaan jotain, jos tuotetaan. Useimmin apurahan saa kun on julkaissut jotain, jotta julkaisisi jotain uutta. Todellisuudessa taitaa useimmin käydä niin, että tuo rahalla julkaistu on kökköilyä.
Kirjailijat elävät apurahoilla, pääsääntöisesti.
Kirjoittajat myyvät tekstejään minne tahansa, kirjoittavat pari kirjaa jossain välissä, mutta elävät omalla työllään, joka on kirjoittaminen.
Kumpi on parempi kirjailija? Kumman kirjallinen tuottavuus on parempi? Kumpaa luetaan enemmän? Kummalla on enemmän sananvaltaa?
Laitan tähän vieläkin lisää, sillä eilen oli heti kirjoitukseni jälkeen tullut viesti, joka oli sitten poistettu. Se jäi vaivaamaan. Mitäköhän siinä oli ollut sitten?
Nyt kun luin tätä kirjoittamaani, niin tuli mieleeni, että joku tietysti voi tästä saada käsityksen, että halveeraisin jotenkin viihdekirjallisuutta. (Eivät ole lukeneet tekstejäni Jatkonovellipalstalla!?)
Siis, jos Teidän mielestänne pienoisromaaneja ovat nämä jerrycottonit, rakkausromaanit jne. Siis nämä ns. kioskikirjat... minä nimitän niitä pokkareiksi en pienoisromaaneiksi. Minulle pienoisromaani on juuri tuo yllä mainitsemani Ahon, ja nyt kun kirjahyllystä löysin muutamia ulkolaisiakin, laitan esimerkkinä tähän niistä vain Annie Ervaux
Puhdas intohimo.
Tarkoitin siis kirjoituksellani, että onko esim. suomalaisia uusia pienoisromaaneja Teillä esittää. Olenhan aiemminkin kirjoituksissani täällä kirjoittanut, että olen näissä Helsingin kirjakaupoissa useimmiten aivan eksyksissä. En jaksa selata hyllyjä, vaan tarvitsen useimmiten määrätietoisen tiedon jo kirjakauppaan marssiessani mitä olen hakemassa, sillä useimmiten ostoshetkeni ajoittuu viikonloppuun, jolloin Stadi on pullollaan kiireisiä vilistelijöitä, enkä jaksa mennä jonottamaan asiakaspalvelutiskeille kyselemään tyhmiä.
Näin on.
Joten olisiko Teillä antaa vinkkejä tällaisista viimeaikoina kirjoitetuista suomalaisista
pienoisromaaneista, jotta voisin lukaista pari kolme.
Kiitän.
ainakin tänä vuonna ilmestynty Tiina Raevaaran Eräänä päivänä tyhjä taivas (tms. en muista), tosin on siinä sivuja kyllä muutama sata vissiin.
Ei se että viihderomaanit kirjoitetaan aikataulussa, tarkoita että ne olisivat sisällöltään köyhempiä kuin draamatekstit. Ei kukaan enää halveeraa dekkareitakaan, vaikka ne vielä parivuosikymmentä sitten laitettiin romanttisen viihteen kanssa samalle viivalle.
Miksi pitäisi olla "taiteilija" jos haluaa kirjoittaa kiinnostavia tarinoita? Miksi ei voisi vain kirjoittaa ja ansaita kirjoittamistyöllä elantonsa.
Tämä on aina yhtä hupaisa intoskierros. Viihde myy eniten maailmassa, romanttinen viihde on maailman eniten myyty kirjallisuusgenre, vain se ettei se suomessa ole miesten käsissä, on johtanut siihen että sitä yhä vielä, suomessa halveksitaan, vaikka sillä elättää itsensä paljon suurempi joukko ihmisiä, kuin "kirjoilla" (apurahoilla?!)
Mikä minun mielestäni erottaa pienoisromaanin ja pokkarin.
Vastaan:
Tyyli.
Siis jos luet jonkun pokkarin Jerry Cotton ja sen jälkeen Ahon pienoisromaanin Yksin, ja sitten vaikkapa jonkun siirappisarjan pokkarin ja sen jälkeen Anne Ernauxin Intohimo.
Saa olla eri mieltä, tämä on minun mielipiteeni.
Kiitos vinkistä. Vaikuttaa lukemisen arvoiselta , mielenkiintoiselta, kun kävin luuraamassa tietoja netistä.
Taide ja tulot. Miksi taiteilija ei tienaa töillään vaan elää apurahoilla?
Siksi ettei halua tuottaa tekstiä/taidetta jota suuri yleisö rakastaa.
Miksi viihdettä väheksytään? Siksi että se on popularistista, massoille tuotettua taidetta.
Pienoisromaani voi saada tuhat lukijaa, jos hyvin käy ehkä 10 000 lukijaa vuosien saatossa. Pienoisromaani (johon myös pokkarit luetaan) saa 15 000 lukijaa joka kuukausi divareitten kautta kierrätettynä vielä tuhansia ja tuhansia lisää.
Jos kirjallisella mielipiteellään haluaa vaikuttaa ja muuttaa maailmaa, kumpi kanava olisi kannattavampi?
Jos kirjoittamalla haluaa elantonsa hankkia, kumpi tapa olisi järkevämpi?
Miksi et kirjoittaisi Timantti pokkaria, joka saa lukijan sukat pyörimään jaloissa jos osaat ja siitä palkitaan runsain käsin?
Miksi kirjoittaa suomalaisista juopoista ja arkitodellisuudesta jota me jokainen pakenemme kukin tavallamme kodin seinien sisälle, jos siitä ei makseta, jos kirjaa painetaan 2000 kappaletta ja se jää kirjakaupan hyllyyn makaamaan, miksi täyttää apuraha-anomuksia, jos palkan voi saada kirjallisesta työstä joka kuun 10 päivä?
Miksi viihde on niin vihattua? Siksikö että jotkut osaavat sitä tuottaa, ja toiset eivät tahtoessaankaan saa edes yhtä romanttista novellia julkaistua?
Kirjan painoasu ei ratkaise, onko jokin teos pienoisromaani vai ei. Pokkari ei siis välttämättä ole pienoisromaani, ellei pienoisromaanista ole tehty pokkariversiota.
Pienoisromaani on romaanin kaltainen kirjallinen kokonaisuus, joka on kuitenkin laajuudeltaan suppeampi kuin varsinainen romanaani. Kuuluisin esimerkki pienoisromaanista on Hemingwayn Vanhus ja meri. Siitäkin on muuten tehty pokkari.
Ammattitaiteilija on aina joko köyhä, onnekas tai kurtisaani. Omaa ääntään käyttävä joko lyö läpi (onnekas) tai jää vain kriitikoiden ja palkintoraatien suosikiksi (köyhä). Toimeentulon turvaamiseksi voi tietysti unohtaa oman sanottavansa ja kirjoittaa sitä, mikä myy (kurtisaani).
Itse olen köyhä kurtisaani, joka tavoittelee onnekkuutta.
Pienoisromaani on romaanin kaltainen kirjallinen kokonaisuus, joka on kuitenkin laajuudeltaan suppeampi kuin varsinainen romanaani.
Miten tuo rajaisi ulos romanttisen viidekirjallisuuden?
Miksei pienoisromaani voisi olla romanttista viihdekirjallisuuttakin?
Hei!
En tiedä, minkä verran kirjalla voisi ansaita, olen itsekkin kirjoittanut yhtä tarinaa jo pari vuotta. Aloitin sen kirjoittamisen, jotta tytölläni olisi joulun alla jotain tekemistä, odotellessa jouluaattoa. Mieheni on sitä mieltä, että se pitäisi lähettää johonkin kustantamoon, itseäni hirvittää pelkkä ajatuskin moisesta. Entä jos se ei olekkaan tarpeeksi hyvä? Mutta nyt kun illat pimenevät ja tietokonekin on hankittu, ajattelin ruveta kirjoittelemaan taas, kun perhe on pois kotoa
Hei edellinen, eteneekö kirjaprojektisi? Tiedättekö muuten päteekö tuo tienestiarvio (16-20%) myös lastenkirjoihin?
Nimimerkillä Kässärin jo kirjoittanut