Nyt tarvitsisin vähän ulkopuolista apuanne. Olen siis 25-vuotias nainen jolla on pieni lapsi ja mies... Kuluneena kesänä sitten otin ja ihastuin aivan mahtavaan naiseen. Ja elämän arvot aivan uusiin puihin. Nyt kun olen jo usean kuukauden tätä kriisiäni puinut olen löytänyt itseni. Eikä tämän parempaa oloa ole. Menneenä viikonloppuna mieheni sitten tokaisi että hänen suurin pelkonsa on se että jonain kauniina päivänä tulen "kaapista" ulos ja jätän hänet. Ilman että olin hänelle mitään kertonut- aika näkyvää siis. Ja lapsen huoltajuutta en kyllä sitten saa... Hänen mielestään meidän tulisi yrittää edelleen, eikä hän pakota mihinkään mitä en halua kunhan vain jään. Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta. Mitä voin tehdä? Lastani en voi hylätä. Mutta tukehdun jos en saa olla oma itseni.
Auttakaa hädässä olevaa
hämmentynyt
61228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..tulee parisuhteeseen usein juuri kasvun ja kehityksen myötä. Ei ollakaan enään samaan tyytyväisiä kuin suhteen alussa.
Edelleenkin heteroseksuaalisuuden korostaminen on yllätävän voimakasta. Nuorelle ihmiselle ei tavallaan anneta muuta vaihtoehtoa ja jos nuori persoonaltaan on taipuvainen luottamaan yleisen mielipiteen oikeellisuuteen, niin usein hän menettää juuri oman identiteettinsä. Hän ohjautuu ulkoa sisäänpäin, kun ihmisen terve kehitys pitäisi lähteä sisältä ulospäin.
Jotkut elävät epätyydyttävässä identiteetissään koko elämänsä ajan ja usein katkeroituneena ja jopa vihamielisenä jokaiselle, joka liputtaa oman henkilökohtaisen vapautensä puolesta..
Jos me saisimme jo kotoa matkaevääksi kannustusta tulla omaksi itseksemme, meidän olisi helpompaa löytää oikea tie. Emme ajautuisi niin helposti tilanteisiin, jotka vasta jälkeenpäin näyttäytyvät meille sopimattomiksi.
Mitä sitten voi tehdä, kun elää parisuhteessa miehen kanssa ja on jo lapsikin ja äkkiä huomaa, että ehkä sittenkin olen jotain muuta? Ihastuu naiseen, mies huomaa sen ja loukkaantuu.
Tilanteensa jokainen ratkaisee yksilöllisesti ja siihen vaikuttaa erittäin paljon se, millainen mies on. Millainen parisuhde on kyseessä, kumppaneiden keskinäiset välit.
Jos mies kiristää sinua jäämään lapsen takia, se ei kuulosta hyvältä. Hän tekee siinä suuren virheen ja se on varmaan juuri se eroon vievä asia, vaikka hän on sen päinvastaiseksi tarkoittanut.
Toisaalta on myös tärkeää kaiken ihastuksen myllerryksessä löytää se pohjimmainen oma itsensä. Mitä minä oikeasti haluan? Mihin minä itse olen valmis? Ja kun asian on selvittänyt itselleen, sen puolesta pitää jo vaikka taistellakin.
Helppoa se ei tule olemaan, sillä läheiset ihmiset vastustavat yleensä toisen ihmisen kasvua, jos se vähänkään poikkeaa heidän omista tarpeistaan.
Rauhallista pohdintaa sinulle! Elämäsi on omasi!
Vierestä olen seurannut kahta vastaavaa tilannetta. Kyseiset naiset olivat kyllä jo vanhempia, 40-kymppisiä ja lapset isompia.
Toisessa tapauksessa vaimo jäi miehen luokse ja unohti tämän "hairahduksen".
Toisessa tapauksessanainen jätti miehensä ja muutti tyttöystävänsä luo. Lapsia hän ei ottanut, koska lapset halusivat jäädä isän kanssa kotiinsa, taloon, jossa olivat asuneet koko ikänsä. Vanhemmilla on yhteishuoltajuus ja lapset vierailevat säännöllisesti äidin ja äitipuolen luona.
Yksi asia on varmaa. Suomessa miehen on lähes mahdotonta saada lapsen huoltajuutta ja huoltajuuden perusteeksi ei ainakaan riitä se, että joma kumpa vanhemmista olisi homoseksuaali.
En osaa neuvoa sinua kuinka nykyisen parisuhteesi hoitaisit, jäisitkö miehesi luokse vai lähtisitkö. Se on asia, joka sinun täytyy selvittää ihan itse, niin ja miehesi kanssa tietysti.
Joka tapauksessa, sinä et voi elää elämääsi muille, mutta et voi olla kovin itsekäskään, koska sinulla on jo perhe. Joten sinun , ehkä kannattaisi nyt laittaa listalle plussat ja miinukset ja miettiä mikä on taistelun arvoista.
Tuo ei nyt täysin pidä paikkaansa, että miehen on lähes mahdoton saada lapsen huoltajuutta. Onneksi hänelläkin on nykyään melkein yhtä hyvät mahdollisuudet saada huoltajuus silloin, kun kumpikin vanhemmista katsotaan siihen sopiviksi. Homoseksuaalisuus ei tosiaankaan riitä perusteeksi evätä huoltajuus.
"miehen on lähes mahdotonta saada huoltajuutta"Lainasin tuon lauseen eräältä asianajajalta, joka sanoi näin veljelleni muutama vuosi sitten. Hän sanoi myöskin, että veljeni pitäisi pystyä todistamaan entinen vaimonsa huonoksi äidiksi, jotta saisi huoltajuuden. Tähän hän ei kuitenkaan halunnut lähteä, koska ex-vaimossa ei ollut mitään vikaa äitinä.
Luulisin kyllä, että tänäpäivänä pyritään aika paljon yhteishuoltajuuteen eroasioissa.
En ole lainoppinut, joten en osaa varmasti sanoa.
Olen kokenut vähän vastaavan tilanteen itse muutama vuosi sitten.. tosin exäni ei missään vaiheessa kiristänyt minua lasten kautta, onneksi. Siinä leikissä hän olisi hävinnyt.
Tulin kaapista, "käänsin takin". Ja tänä päivänä olen onnellisempi kuin koskaan.
Jos sinä olet epävarma, niin mieti rauhassa mistä olet valmis luopumaan. Kun minun päätökseni kypsyi ja olin varma, niin muuta ratkaisua ei olisi voinut olla, siksi se oli loppujen lopuksi helppoa.
Voimia sinulle päätöksessäsi, tule onnelliseksi! :)
Eipä tässä kyllä apuja osaa antaa kun itse painin samanlaisten ajatusten kanssa. Mieheni on sanonut että kukaan lesbo ei hänen lapsiaan kasvata, että jos lähden niin aivan varmaa on etten lapsia saa. No hänellä ainakin on se käsitys että minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia lesbouden tai bi-seksuaalisuuden takia lapsia saada. Minä toivoisin lapset saavani.
Olenkin jo jonkin aikaa miettinyt kysyä että olisiko täällä palstalla joku joka olisi oikeudessa riidellyt lapsista samanlaisessa tilanteessa?