Milloin palaat tai palasit työelämään/opiskelemaan lapsen saannin jälkeen ja miksi?
Itse ajattelin olla kotona tämän toisenkin lapsen kanssa sen kolme vuotta, koska haluan olla läsnä, kun lapseni kasvaa. Työelämässä kerkeää olla sitten kyllästymiseen asti myöhemmin, mutta tätä aikaa ei saa enää takaisin.
Itse ajattelin olla kotona tämän toisenkin lapsen kanssa sen kolme vuotta, koska haluan olla läsnä, kun lapseni kasvaa. Työelämässä kerkeää olla sitten kyllästymiseen asti myöhemmin, mutta tätä aikaa ei saa enää takaisin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
takaisin työelämään heti kun vanhempainloma loppuu. Ei siksi, että en haluaisi olla lasten kanssa kotona, vaan siksi, että pakko on rahaa jostain saada, että pystytään lapset elättämään.
Ipana on nyt reilun vuoden ja toisen vuoden ajattelin vielä kotosalla olla. Sitten luultavasti mies jää syksyksi kotiin.
Työ ei kiinnosta NIIN paljoa, pienet lapset kuuluvat mielestäni äidin helmoihin ja talous (säästöt) antaa tämän mahdollisuuden. Ja nautin joka hetkestä!
Olen lapseni kanssa kotona ainakin siihen asti, kun hän täyttää 2. On nyt vuoden. Pääsääntöisesti olen kotiäiti, välillä teen viikon/pari töitä lisärahaa tarvittaessa. Silloin lapsi on päivittäin vain 2-3 tuntia hoidossa isovanhemmillaan, ne tunnit kun olemme lapsen isän kanssa töissä "päällekäin". Kaikile win-win tilanne. Isovanhemmat saavat olla lapsen kanssa,lapsi heidän ja vanhempiensa kanssa. Isovanhemmat voivat kieltäytyä halutessaan, pakko ei ole ottaa luokseen. Toistaiseksi ovat halunneet. Kun eivät enää halua, hankimme kotiin hoitajan niiden tuntien ajaksi. Silloinkin jään vielä rahassa plussan puolelle. Lapsen täytettyä 2v ei ole kiirettä täysipäiväiseen 40h/5pv/11kk työhön. Näin meillä.
..näin; Menen takaisin töihin kun nuorimmainen on 2v6kk. Syksyllä on hyvä mennä töihin, hoitopaikkojenkin takia, lapsi syntynyt siis tammikuussa. Vanhempi on silloin 4v enkä ole välissä ollut töissä.
Miehen palkalla ja pienillä säästöillä pitäisi pärjätä, jos ei nyt korot ihan pilviin nouse..
menoon asti. Siinä tuli yhteensä 20 vuotta, olin kotona. Se oli ihanaa aikaa, kun ei tarvinnut viedä yhtään lasta hoitoon aamuisin.En vaihtaisi pois sitä aikaa. Kotityöt tuli hoidettua, ja lapset ovat ihania. Kyllä kannatti. Suosittelen. Se on yhtä kovaa työtä kuin olisit kodin ulkopuolella.
Jos olisit vielä muualla töissä niin tekisit kahta työtä yhtäaikaa, eikä palkka olisi kummonen. Koti äitiyttä ei arvosteta, kun kuvitellaan että kunhan oot vaan kotona! Se on tekemistä aamuista iltaan, ja vielä jos lapset ovat pieniä, yätllkin saat olla hereillä.
kyllä huomaa kukkarossa, että äititen kotona olemista ei arvosteta. Pari vuotta pitää taas kituuttaa kotihoidon tuella, eikä kaikilla ole edes siihen mahdollisuutta, vaikka haluaiskin.
kesäkuussa täyteen 20v kotiäitiyttä. Nuorin aloitti eskarin, mutten ainakaan heti ole töihin menossa.
Nyt kun tämä lapsi syntyy, palaan töihin vanhempainvapaan jälkeen, jonkä jälkeen mies jää vuorotteluvapaalle hoitamaan lasta kotiin.
Esikoisesta menin töihin kun tyttö oli 1v1kk. Tällä kertaa jatkan töitä heti äitiysloman jälkeen. Yrittäjän on melkeinpä pakko lähteä takaisin työmaalle. Todennäköisesti teen joko pelkkää iltaa tai kolme 12h päivää viikossa.
Tyttö oli 1v kun aloitin opiskelut, mutta käytännössä kotiäitiyden ohella. Opiskelin koulun viimeisen vuoden loppuun ja tyttö oli muutaman viikon yhteensä päivähoidossa tuona aikana.
Haluan myös olla ne ensimmäiset kolme vuotta kotona lapsen kanssa. Töihin kyllä kerkeää. Harrastelu mielessä opiskelen taas, koska pelkkä kotona istuminen tekisi mökkihöperöksi.
Ajattelin olla täysipäiväisesti kotona ainakin seuraavat kaksi vuotta. Sen kolmannen vuoden lapsemme ovat todennäköisesti myös kotihoidossa, mutta siitä ei ole varmuutta, hoitaako heitä aviomieheni vai minä. Ratkaisullemme on samat perusteet kuin sinulla ja lisäksi teemme molemmat sellaista duunia, ettei sinne ole pakko palata vauhdilla.
Olen vielä lapsen kanssa kotona, mutta teen toiminimellä töitä kotona iltaisin.
Aloite tuli asiakkaan puolelta, joten oli hankala kieltäytyä.
Aloitin keväällä, kun tyttö oli 1v 9 kk.
Syynä raha (kas kummaa!) ja ammattitaidon kehittäminen.
Menin töihin, kun esikoinen oli 1v5kk, rahan vuoksi. Hoitopaikka oli tosi ihana ja kun tiesin, että ei ole kauaa siellä, sen kesti. Töissä olo oli virkistävää. Jäin äitiyslomalle, kun esikko täytti 1v9kk ja jäi kanssani kotiin. Haluaisin olla kotona äitiysloman jälkeen tämän toisen kanssa ainakin puolitoistavuotiaaksi, mutta raha ratkaisee, voip olla, että joudun laittamaan hoitoon jo aikaisemmin.
Nuorimmainen nyt 2v. ja aion olla kotona vielä vuoden.JOS puolison tulot vakiintuvat niin voisin harkita olevani pidempäänkin kotona.Lapsia 5,niin kyllä töitä riittää! ;o)
Toinen vaihtoehto on että vuoden kuluttua lähden opiskelemaan uutta ammattia.Mitä,sitä en tiedä vielä,mutta vanhaan en palaa.Evvk.
olen kolmea vuotta kotona kaksistaan pojan kanssa. Toiveissa tosin olisi toinen (ja ehkä kolmaskin:) lapsi korkeintaan parin vuoden ikäerolla, joten jos onni sen toisenkin pikkuisen meille suo niin sitten olen varmastikin kotona pidempään :)
Luultavastikin menen joulun aikaan tekemään joitakin vuoroja (sekä rahan että ihan sen työnkin takia), mutta sen aikaa isi on sitten pojan kanssa kotona.
Töissä kun olen käynyt poikaa näyttämässä niin moni on jo kysellyt, että joko oot kohta tulossa takaisin.. Vauva on kuitenkin vasta 2,5kk eli en todellakaan ole vielä menossa!!
Palasin töihin lapsen ollessa 1v 3kk. Rahatilanne osaltaan saneli töihin paluun ja olen sellaisessa työssä että taitoja täytyy ylläpitää (jos vaikka jossain vaiheessa saa toisenkin lapsen, ei olisi liian monta vuotta poissa työelämästä). Lapsi on osapäiväisesti hoidossa ja saa nyt olla isin kanssa rauhassa iltapäivät kotona :)
on väärä lähtökohta asettaa kotiäitiys ja työelämä vastakkain...
Kaikki eivät voi valita mitä tekevät. Mieli tahtoisi olla kotona lasten kanssa mutta esim. taloudellinen tilanne pakottaa töihin.
Itse olin 4 vuotta kotona. Jäin kotiin kun esikoinen syntyi. Kuopus on täyttää tänä vuonna kaksi. Olen nyt ollut pari viikkoa töissä ja sopeutumistahan se on ollut koko perheellä. Mies on ollut töissä koko ajan lasten synnyttyä. Lähdin ihan hyvillä mielin takaisin työelämään. Itseäni alkoi jo jotenkin "ahdistaa" ne samat kotikuviot ja luulen, että ainakin esikoinen saa päivähoidossa enemmän ikäistään seuraa ja monipuolisempaa tekemistä kuin kotona. Kuopuksen vuoksi harkitsin asiaa pidempään, mutta hänkin on jäänyt hoitoon ilman itkuja ja tiedän monen lapsen aloittavan päivähoidon paljon nuorempanakin. Alle 1-vuotiasta en itse laittaisi hoitoon. Vauvojen paras paikka on kotona. Mutta muuten lapsissa on paljon yksilöllisiä eroja, ei se 3-vuotta ole mikään ihmeikä jolloin lapsi on valmis hoitoon. Joillekin olisi parasta olla kouluikään saakka kotona. Jokainen perhe tehköön omat ratkaisunsa, oikeaa ratkaisua tähänkään asiaan tuskin on.
tässä kenenkään ratkaisuja olla arvostelemassa, vaan ihan mielenkiinnosta halusin tietää mitä mieltä asiasta ollaan. Itse olen kummajainen omien tuttujeni joukossa, kun haluan pitää täydet hoitovapaat.
Vatakkainhan ne asiat yleensä ovat, joko olet kotona tai sitten töissä. Ei kummassakaan mitään pahaa ole..
jos ei vastakkain asettelua. Sitä se monesti kuitenkin on. Kotiäidit puolustavat omaa valintaansa ja työhön menijät omaa ratkaisuaan. Kuten itsekin totesit, että olet kummajainen omien tuttujesi joukossa kun pidät täydet hoitovapaat. Noin sen juuri ei pitäisi olla. Pitäisi hyväksyä syyllistämättä, että ihmiset tekevät erilaisia ratkaisuja. Joku sopii toisille ja toisille taas ei... Ja aina ei voi tietää etukäteen mikä ratkaisu on se paras. Itselläkin on mahdollisuus jäädä takaisin hoitovapaalle jos tuntuu, ettei jaksaisikaan työssäkäyntiä pienten lasten kanssa.
Palasin kuvioihin heti äitiyslomani loputtua. Äitiysloma oli ihan piristävä kokemus, mutta huomasin ettei olisi ollut minun juttuni jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Kaipaan niitä päivittäisiä ihmiskontakteja ja keskusteluja muiden aikuisten kanssa. Kaipasin älyllistä tekemistä ja pelkäsin myös että töissä minulta menee jotain pahasti ohi kun en ole paikalla. Seurasin toki paljon alani tepahtumia, jotta pysyisin kärryillä. Pelkäsin, jotta jos jäisin ylimääräiseksi ajaksi kotiin, niin se vaikuttaisi myös negatiivisesti urakehitykseen - lisäksi perheemme tulot olivat aika minimaaliset ilman palkkaani.
Toinen tärkeä asia: en halunnut itsekkäästi viedä mieheltä mahdollisuutta hoitaa lapsiaan, joten annoin hänelle mahdollisuuden kun oma osuuteni päättyi. Mies sai jäädä kotiin hoitamaan heitä kunnes täyttivät sen kolme ja olivat valmiita perhepäivähoitoon.
Minusta monet äidit vain turhan itsekkäästi ajattelevät lastenhoidossa sitä, että kunhan _hän itse_ saa olla kotona ja nähdä lastensa kasvun! Haloo, siinä viedään isältä pois se aika, jonka hän voisi olla kotona lastensa ensisijaisena hoitajana. Äidillä siihen joka tapauksessa on mahdollisuus äitiysloman aikana. Miksi pitäisi sitten omia se muukin aika?
olishan se tuokin ihan hyvä järjestely, meidän isukki kyllä varmasti haluais jäädä kotiin joksikin aikaa, mutta niin päin me ei pärjättäis taloudellisesti. On nuo asunto-ja autovelat.. ja mun palkka on selvästi pienempi, ku miehen.