Huostaanotoista puolet tehdään liian myöhään
Noin puolet lasten huostaanotoista tehdään liian myöhään. Näin arvioivat pirkanmaalaiset sosiaalityöntekijät tuoreessa selvityksessä. Huostaanoton taustalla on usein vanhempien uupumusta, mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia.
Lue lisää: Helsingin Sanomat 8.9.2008 12:26
Keskustele aiheesta
Näkymä Sivu
Näytä viestit peräkkäin Näytä viestipuu
1
Traumatisoiva huostaanotto
Läheltä katsonut | 8.9.2008 13:22
Totta, lapselle huostaanotto traumatisoi häntä syvästi.
Häneltä riistetään vanhemmat, riistetään sisaret, ystävät ja sukulaiset. Riistetään pois harrastuksista mitä hänellä on ollut. Riistetään pois ympäristöstä missä hän on kasvanut.
Sosiaalitoimi esittelee lapselle uudet ihmiset joita hänen tulee kunnioittaa ja rakastaa, jos hän ei näin tee, niin hän on terapian tarpeessa.
Kaikeen mikä tukee lapsen huostaanottoa sosiaalitoimi löyttää voimavaroja. Lausuntojen tekemiseen löytyy myöskin resursseja runsainmitoin. Sillä niin paksut ja runsaat on asiantiimoita syntyneet paperiniput.
Positiivisia asioita perheen tai lapsen elämästä ei haluta jostakin syytä etsiä. Liittyy ilmeisesti sosiaalityöntekijöiden koulutukseen.
Suomi tekee maailmanennätystä lasten huostaanotoissa.
Vastaa viestiin
Lisää viestejä
Lapsuus pullon varjossa
Chergon79 | 8.9.2008 13:33
Totta. Olen tämän itsekin huomannut, sillä olin jo teini-ikäinen kun minut huostaanotettiin. Jaa miksikö? Vanhempani joivat, ei siis vähän vaan ihan hirveästi, jolloin he jättivät lapsensa oman onnensa nojaan.
Kyllä, tietenkin lapsi on vietävä pois kotoaan mikäli vanhemmilla ei ole sen vertaa tolkkua että jaksaisivat edes itseään hoitaa. Saatikka lasta. Silloin häntä ei hoida kukaan.
Peräänkuulutan myös sitä, että huostaanotto on aina tehtävä todellisista syistä, joiden tulee olla raskaita. Ei pikkuasioiden tähden tai kuulopuheiden mukaan.
Olen joskus pohtinut, millaista olisi ollut päästä jo pikkulapsena toiseen perheeseen, missä ei olisi ollut alkoholistivanhempia. Mutta, minun kohdallani se on jo mennyttä.
Voin vaikuttaa vain tulevaan. Ja sen aion tehdä.
Vastaa viestiin
Virkaintoilua vai mitä?
lapsen tähdenkö? | 8.9.2008 14:21
Huostaanotto ja lastensuojelu ovat erittäin tarpeellisia ja hyviä asioita. Mutta valitettavasti tässä nykysuomessa virkaintoiset sossutätit ovat vääristäneet asian hyvin pitkälti. Miksi tuntuu että sossutätien on saatava keinolla millä hyvänsä oma kiintiönsä täyteen "pelastettavien lapsiraukkojen" osalta. Viis siitä ovatko nämä pelastettavat oikeasti avun tarpeessa. Todelliset apua tarvitsevat lapset kun helposti jäävät täysin huomiotta, varsin pienikin lapsi kun oppii oikeassa ongelma perheessä todella nopeasti peittelyn kultaisen taidon.
Uskomatonta verorahojen haaskaamista ovat tilanteet että sossun tädit ovat täysin työllistettyjä aivan absoluuttisen absurdien ilmiantojen selvittelyssä. Kun valitettavasti tässä maassa kuka tahansa kateellinen voi tehdä ilmiannon vaikka ilman perusteita, ja salassapito velvollisuus?
Pienemmissä kunnissa se on hyvä vitsi. Vai mitenkä on että yllättäen tuleekin vastaan että lapsi josta oli tehty lastensuojeluilmoitus kateellisen toimesta koska lapsen äiti sai työpaikan jota ilmoituksentekijä haki myös, ja ilmoitus todettiin aiheettomaksi niin yhtä-äkkiä lapsi onkin päiväkodin toimesta erityistarkkailussa koska on ko. ilmoitus vuosia aikaisemmin tehty. Eihän savua voi olla ilman tulta! Oli perustelu...
Eikä ole yksittäistapaus pelkästään.
Varsinaista lapsiperheiden auttamista...
Vastaa viestiin
Vakaampi näkökulma
Ilta-Sanomien lukija | 8.9.2008 14:25
Älkää nyt ihmiset olko noin synkkiä. Huostaanotto toimeenpiteenä on yhteiskunnallinen toimenpide jolla ei pyritä repimään vaan rakentamaan. Turvaamaan lapsen lapsuus ja kehitys jos vanhemmat eivät siihen pysty. On ymmärrettävää että voi tuntua pahalta jos lapsi otetaan pois, tälläisissä tapauksessa vanhempien tulisi saada terapiaa jolla heille seikkaperäisesti selvitettäisiin että lapsi otetaan pois koska vanhemmat ovat huonoja vanhempia. Jos tekee rikoksen niin Suomessa joutuu vankilaan, jos on huono äiti niin valtio ottaa lapsen pois. Niin yksinkertaista se on.
Vastaa viestiin
Yksinkertaistako?
Mummi & sijaisäiti | 8.9.2008 14:47
Olen minäkin seurannut asiaa läheltä ja kokemukseni osoittavat sen kiistattoman asian, että AIVAN LIIAN MONTA mahdollisuutta annetaan vanhemmille osoittaa oikean vanhemmuuutensa. Jo alusta ja sos.työntekijöiden kokemuksestakin he tietävät, ettei mielisairas parane tai alkoholisti lopeta näissä tilanteissa viinankäyttöään. MISSÄ silloin todellisuudessa on LASTEN SUOJELU. Koska oikeasti lapsen oikeus kasvaa turvallisesti toteutuu.
MUTTA : ei lasta tarvitse sijoittaa aivan vieraaseen ympäristöön pois läheistensä luota, vaan Ruotsin lastensuojelulain tapaan juuri läheisille!
Siellä on oltava vahvat perustelut, jos toisin menetellään. Tutkimuksetkin osoittavat, että sillä tavoin sijoitetut lapset ovat elämäänsä tyytyväisempiä ja sijoitus ylipäätään harvoin purkautuu. Sitä tapahtuu todella usein vieraaseen paikkaan sijoitetulle lapselle. Lapsi joutuu taas rakentamaan upouudet ihmissuhteet. Lapsi on todella heitteillä tälläisessä järjestelmässä. Vahvana ja itsetuntoisena olisi hyvä olla huostaanotettunakin.
Vastaa viestiin
Huostaanotto ainoa keino?
Tupuna | 8.9.2008 14:49
Olen törmännyt tapaukseen, jossa yksinhuoltajaäiti uupui oltuaan muutaman vuoden vaativassa työssä ja yksin lasten kanssa miehen häivyttyä yllättäen. Kyseinen henkilö vietti normaalia tervettä elämää, eikä hänellä ollut aikaisempia mielenterveysongelmia, hän haki usein apua , mutta ainut apu jota tarjottiin, oli huostaanotto. Olen käsittänyt ettei tapaus ole ainoa laatuaan, millaisia kokemuksia muilla on aiheesta?
Vastaa viestiin
Omakohtainen kokemus
Larissa | 8.9.2008 15:04
Minä olen nk. huono äiti. Ainakin olen ollut. Olen pienen pojan yksinhuoltajaäiti. Ennen raskaaksituloa ehdin käyttää kovia huumeita 11 vuotta. Raskausaikana kykenin olemaan kuivilla muutamaa retkahdusta lukuunottamatta ja poikani syntyi terveenä vailla vieroitusoireita. Arkielämästä vauvan kanssa, valvotuista öistä ja puolison tuottamista pettymyksistä, niistäkin selvisin. Jonkun aikaa. Poikani ollessa puolivuotias erosin hänen isästään. Oli väkivaltaa, alkoholi- ja huumeongelmainen epäkypsä ihmissuhde, ja lopulta ero.
Muutettuani kaksin poikani kanssa en enää jaksanut. Olla selvinpäin.
Poika oli puolitoistavuotias kun hänet huostaanotettiin. Olimme erossa viikon. Tai toki kävin tapaamassa häntä lastenkodissa. Parin viikon kuluttua muutimme asumaan päihdeäideille tarkoitettuun ensikotiin. Ensikoti ei minua pelastanut. Se oli minulle ja pojalle vain säilytyspaikka valvovan silmän alla. Ero pojastani herätti- pakotti katsomaan peiliin. Se kammottava tuska jota koin. Ja huono omatunto joka piinasi kuukausia tapahtuneen jälkeen, joka hetki, ihan joka ikinen minuutti.
Nyt kun näen poikani iloitsevan, toipuneen kenties hyvinkin, voin huokaista, ja nauttia taas äitiydestä. Selvinpäin.
Huostaanotto oli meidän kohdallamme ainoa vaihtoehto. En ollut sekoillut pidempään, onneksi. Huostaanottoon johti yliannostus ja sitä seurannut tajuttomuus.
Minä kannan syyllisyyttä lopun elämäni. Mutta silti pystyn nyt paremmin kuin koskaan aiemmin olemaan äiti pojalleni. Ja toiselle joka keväällä syntyy.
Vastaa viestiin
Niin..
Tepi | 8.9.2008 17:19
"Jo alusta ja sos.työntekijöiden kokemuksestakin he tietävät, ettei mielisairas parane tai alkoholisti lopeta näissä tilanteissa viinankäyttöään."
Niin, ei lähellekkään kaikkien mielisairaiden lapsia tule edes huostaanottaa. Moniin mielisairauksiin pystytään vaikuttamaan hyvin lääkehoidolla ja muulla hoidolla, sen lisäksi monet mielisairaudet, esim. maanis-depressiivisuus menee ns. aaltoina, on hyvä ja huonoja hetkiä. Omalla tuttavallani oli mielisairas äiti, ei ollut mitään ongelmia muutoin kun äiti oli välillä poissaoleva ja saattoi puhua outoja.
Sen lisäksi jos toinen vanhemmista ei kärsi mistään mielisairaudesta, ei huostaanotossa ole muutenkaan mitään järkeä. Jokaista tapausta pitää käsitellä tapauskohtaisesti, juuri asenne, että ei alkoholisti parane tai mielisairas on huonoin. Alkoholisti voi parantua, samoin mielisairas, jokainen tilanne pitää vain arvoida hyvin, jotta ensisijainen on lapsenetu ja toissijainen vanhempien etu. Huostaanotto pitäisi olla vasta viimeisten ojenkorsien joukossa.
Vastaa viestiin
todella järkyttävää
-katkera- | 8.9.2008 17:53
Olen henk.koht perheessäni joutunut kokemaan ko. asian ja en myöskään näe mitään hyvää siinä, että lapsi viedään kotoaan muualle. Varsinkaan tapauksessa, jossa kotiolot ja rakkaus perheen sisällä ovat kunnossa. Avohuollon palveluja ei saatu, eikä niitä edes tarjottu ennen huostaanottoa, joten miten lapsen pois vieminen voi olla parempi vaihtoehto. Lakihan määrittelee avohuollon tukitoimet aina ensisijaisiksi vaihtoehdoiksi, mutta meillä ainakin olivat alaarvoisia. Sosiaalityöntekijät loppuun palaneita ja asiat vain helpommalla tavalla siirretään muualle ja kyllä sitä sitten sijoituspaikassa annetaan vaikka mitä. Huostaanotto on aina todella vahva hyökkäys ihmisen yksityisyyttä kohtaan, jota ei todellakaan pitäisi tehdä niin vähillä perusteilla, kuin nykyyän tehdään..
Vastaa viestiin
Oikea elämä ei ole lehdestä
labtech27 | 8.9.2008 17:59
Lainaus:
"Jos tekee rikoksen niin Suomessa joutuu vankilaan"
No..joillakin voi päällekkäin olla vaikka mitä tuomiota, mutta ei vankilaan joudu.Paitsi jollekin deekulle kylläkin rangaistus annetaan nakkipaketin viemisestä nälkäänsä.
"jos on huono äiti niin valtio ottaa lapsen pois".
No..Mikäs määrittelee tämän?Raha..hienohelmaisuus..ulkonäkö..p syyke..poliittinen näkemys..
Valitettavasti vaan sossuja tarpeeksi nähneenä mieleen juolahtaa tsaarin ajan nyhveltäminen ja joidenkin emeritustyyppien mielipiteet.
Vastaa viestiin
Huostaanotto usein ainoa vaihtoehto
Asian toinen puoli | 8.9.2008 18:59
Usean vuosikymmenen kokemuksella joutuu kyllä toteamaan,että huostaanottoja viivytellään turhan kauan.Tässä en tarkoita vanhempien oikeutta lapseen enkä edes välttämättä erottamista lapsesta.Joskus lapsi oireilee pahasti esim. käytöshäiriöin ja aggressivisuudella,ja vanhemmat kieltävät hoidon, jolloin mielestäni on lapsen edun vastaista olla huostaanottamatta häntä ja tätä kautta hoidon turvaamista.Kun lopulta niin pitkälle päästään,saattaa paras aika hoitaa olla ohitettu ja tilanne kroonistunut.Osa huostaanotoista tapahtuu siis lapsen esim. psykiatrisen/neurologisen hoidon ja koulunkäynnin turvaamiseksi.Olen itse nähnyt tilanteen,jossa nuori masentuneena makaa puolikin vuotta sängyssä ilman että äiti saa häntä kouluun tai hoidon piiriin.Vain sosiaalityöntekijöiden avulla oli mahdollista toteuttaa koulunkäynti ja hoito.Lopputulos:tyttö on saanut peruskoulun suoritetuksi ja on parantunut masennuksestaan. On hyvä muistaa,että kaikki huostaanotetut alaikäiset eivät ole pikkulapsia vaan nuoria,joiden koko tulevaisuus on vaakalaudalla.Aina vanhemmat eivät ole "huonoja" vaan ongelmat liian vaikeita heidän hoidettavakseen.
Vastaa viestiin
Kokemusta sijaisvanhemmuudesta!
huolestunut | 8.9.2008 19:17
Lapsen huostaanottoprosessi koskettaa loppuelämän ajan vanhempia, lasta itseään ja sijaisvanhempia.
Viivästynyt huostaanotto siirtää kertyneet ongelmat myös sijaisvanhempien ongelmiksi. Alan asiantuntijat kyllä tietävät, milloin pitää toimia.
Lapselle hyvää ratkaisua ei ole olemassakaan. Elämän vaikeus vain muuttaa muotoaan. Hyvät elinolosuhteet antavat kuitenkin mahdollisuuden selviytyä.
Huostaanoton kautta biologiset vanhemmat vapautuvat vastuusta. Yhteiskunta siirtää viestikapulan sijaisvanhemmille.
Olisi erittäin tärkeää, että vanhemmat hyväksyvät ja tukevat huostaanottoa ja sijaisvanhempia.
Vastaa viestiin
Tässä tositarinaa...
Kaiken Kokenut Kansalainen | 8.9.2008 19:39
Kun lapset 3 kpl huostaanotettiin heidät sijoitettiin yksityiseen laitokseen,
joka käyttää kaikkien muiden, paitsi lasten tapaamisten epäämistä
rangaistuskeinona lasten "hoitolaitoksessa" tekemille kolttosille.
Tuon rangaistuksen pituus oli lähes kuukausi, ja vielä kesällä !
Siis kaikki nekin ihmiset, jotka ovat lapsista pitäneet huolta, kun vanhemmat olivat aiemmin huonossa hapessa.
Näiltä lapsilta monesti viedään kaikki läheisverkot tällä menetelmällä.
Entä, kun nämä lapset täyttävät 18 ?
Omien kokemusteni mukaan monet masentuvat vakavasti, ja eristäytyvät
osin yhteiskunnasta ... tämäkö on Suomalaisten lasten etu.
Näitä 18 täyttäneitä ei enää luokitella lapsiksi, joten syrjäytykööt rauhassa, ja päättäkööt päivänsä omasta tahdostaan, jos tahtovat.
Uusi lastensuojelulaki kyllä määrää järjestämään tapaamiset, mutta viranomaiset tulkitsevat miten tulkitsevat.
Nämäkin tuntemani aiemmin kyläilivät luonani säännöllisesti; ja halusivat sen tehdä ... nyt en kuitenkaan ns. "sivullisena" enää kuulu "ohjelmaan".
Kai kärkevät kannanottoni Suomalaiseen "lastensuojeluun" kauhistuttavat "asennevammaisia" ... kunnelkaa Kimmo Sasin kannanotto Vanhemmat.sivustolta (vuodelta 2006).
Lapset, jotka ennen leikkivät säännöllisesti yhdessä tappaavat enää syntymäpäivinä; ja nekin vain huostaanotettujen ... heidän saapumisensa serkkujen syntymäpäiville ei "onnistu".
Tämä tarina on tosi, ja sen osia voisi lukea ihmisoikeustuomioistuimen kannanotosta 24221/06 asiassa; ellei sitä olisi "seulottu" ja papereita lähetetty tuhottavaksi !
Esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuin ei ole koskaan käsitellyt yhtään Suomen "lastensuojelutapausta" ... vaikka kyllä niitä sinne lähetetty on!
Vastaa viestiin
Vaiettu viranomaismielivalta
epämiellyttävä totuus | 8.9.2008 20:27
Totta - mutta media on asettunut TÄYSIN sosiaaliviranomaisten puolelle vanhempia - varsinkin isiä - vastaan. On niin helppoa syyttää vanhempia kaikesta - jopa demonisoida heidät! Vanhemmuuden alennustilan syitä ei haluta oikeasti tutkia - sehän uhkaisi nykymuotoista valtaisaksi paisunutta huostabisnestä. Julkisissa medioissakin painetaan pää syvälle pensaaseen.
Lastensuojelussa ei kuunnella lapsia - vanhemmista ja muista läheisistä nyt puhumattakaan! Kirmataan luomaan "parempi lapsuus" (ehkä sellainen josta sossutäti itse on haaveillut?) lapsille eikä tajuta sitä hirvittävää tuskaa minkä läheissuhteiden katkaiseminen aiheuttaa. Lastensuojeluviranomaiset syyllistyvät rutiininomaisesti ihmisoikeusrikoksiin.
1. YHTEYDENPIDON JA TAPAAMISOIKEUDEN RAJOITUKSET. Rutiininomaisesti suoritettu vieraannuttaminen biovanhemmista, jonka sossut ja sijarit aloittavat välittömästi saatuaan jonkun lapsen saaliikseen, lapsen eristäminen, vanhempien demonisointi
2. KONSTRUOINTIHARHA JA YKSILÖLLISYYDEN KUNNIOITTAMISEN PUUTE. Sosiaaliviranomaiset käsittelevät perheitä kuten lapsen koti- ja läheissuhteet olisi "konstruoitavissa" miten vaan. Jos vanhemmat ei syystä tai toisesta sossuja miellytä, niin "vedetäänpä pakasta" jokin sijariperhe, jota motivoidaan älyttömillä summilla verorahaa. Lastensuojeluviranomaiset tuntuvat lisäksi lähtevän siitä että kaikkien lasten pitää olla samanlaisia. Lapsesta kehitellään "oire" ja "huolenaihe" ja hän menettää yksilöllisyytensä hitusetkin sijaislaitoksissa.
LASTENSUOJELUN LÄHTÖKOHTA PITÄÄ KÄYTÄNNÖSSÄKIN OLLA ETTÄ OMIA VANHEMPIA AUTETAAN VANHEMMUUDESSA LASTA KUNNIOITTAEN.
Vastaa viestiin
Näytä viestit peräkkäin Näytä viestipuu
1
Noin puolet lasten huostaanotoista tehdään liian myöhään. Näin arvioivat pirkanmaalaiset sosiaalityöntekijät tuoreessa selvityksessä. Huostaanoton taustalla on usein vanhempien uupumusta, mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia.
Lue lisää: Helsingin Sanomat 8.9.2008 12:26
Keskustele aiheesta
Näkymä Sivu
Näytä viestit peräkkäin Näytä viestipuu
1
Traumatisoiva huostaanotto
Läheltä katsonut | 8.9.2008 13:22
Totta, lapselle huostaanotto traumatisoi häntä syvästi.
Häneltä riistetään vanhemmat, riistetään sisaret, ystävät ja sukulaiset. Riistetään pois harrastuksista mitä hänellä on ollut. Riistetään pois ympäristöstä missä hän on kasvanut.
Sosiaalitoimi esittelee lapselle uudet ihmiset joita hänen tulee kunnioittaa ja rakastaa, jos hän ei näin tee, niin hän on terapian tarpeessa.
Kaikeen mikä tukee lapsen huostaanottoa sosiaalitoimi löyttää voimavaroja. Lausuntojen tekemiseen löytyy myöskin resursseja runsainmitoin. Sillä niin paksut ja runsaat on asiantiimoita syntyneet paperiniput.
Positiivisia asioita perheen tai lapsen elämästä ei haluta jostakin syytä etsiä. Liittyy ilmeisesti sosiaalityöntekijöiden koulutukseen.
Suomi tekee maailmanennätystä lasten huostaanotoissa.
Vastaa viestiin
Lisää viestejä
Lapsuus pullon varjossa
Chergon79 | 8.9.2008 13:33
Totta. Olen tämän itsekin huomannut, sillä olin jo teini-ikäinen kun minut huostaanotettiin. Jaa miksikö? Vanhempani joivat, ei siis vähän vaan ihan hirveästi, jolloin he jättivät lapsensa oman onnensa nojaan.
Kyllä, tietenkin lapsi on vietävä pois kotoaan mikäli vanhemmilla ei ole sen vertaa tolkkua että jaksaisivat edes itseään hoitaa. Saatikka lasta. Silloin häntä ei hoida kukaan.
Peräänkuulutan myös sitä, että huostaanotto on aina tehtävä todellisista syistä, joiden tulee olla raskaita. Ei pikkuasioiden tähden tai kuulopuheiden mukaan.
Olen joskus pohtinut, millaista olisi ollut päästä jo pikkulapsena toiseen perheeseen, missä ei olisi ollut alkoholistivanhempia. Mutta, minun kohdallani se on jo mennyttä.
Voin vaikuttaa vain tulevaan. Ja sen aion tehdä.
Vastaa viestiin
Virkaintoilua vai mitä?
lapsen tähdenkö? | 8.9.2008 14:21
Huostaanotto ja lastensuojelu ovat erittäin tarpeellisia ja hyviä asioita. Mutta valitettavasti tässä nykysuomessa virkaintoiset sossutätit ovat vääristäneet asian hyvin pitkälti. Miksi tuntuu että sossutätien on saatava keinolla millä hyvänsä oma kiintiönsä täyteen "pelastettavien lapsiraukkojen" osalta. Viis siitä ovatko nämä pelastettavat oikeasti avun tarpeessa. Todelliset apua tarvitsevat lapset kun helposti jäävät täysin huomiotta, varsin pienikin lapsi kun oppii oikeassa ongelma perheessä todella nopeasti peittelyn kultaisen taidon.
Uskomatonta verorahojen haaskaamista ovat tilanteet että sossun tädit ovat täysin työllistettyjä aivan absoluuttisen absurdien ilmiantojen selvittelyssä. Kun valitettavasti tässä maassa kuka tahansa kateellinen voi tehdä ilmiannon vaikka ilman perusteita, ja salassapito velvollisuus?
Pienemmissä kunnissa se on hyvä vitsi. Vai mitenkä on että yllättäen tuleekin vastaan että lapsi josta oli tehty lastensuojeluilmoitus kateellisen toimesta koska lapsen äiti sai työpaikan jota ilmoituksentekijä haki myös, ja ilmoitus todettiin aiheettomaksi niin yhtä-äkkiä lapsi onkin päiväkodin toimesta erityistarkkailussa koska on ko. ilmoitus vuosia aikaisemmin tehty. Eihän savua voi olla ilman tulta! Oli perustelu...
Eikä ole yksittäistapaus pelkästään.
Varsinaista lapsiperheiden auttamista...
Vastaa viestiin
Vakaampi näkökulma
Ilta-Sanomien lukija | 8.9.2008 14:25
Älkää nyt ihmiset olko noin synkkiä. Huostaanotto toimeenpiteenä on yhteiskunnallinen toimenpide jolla ei pyritä repimään vaan rakentamaan. Turvaamaan lapsen lapsuus ja kehitys jos vanhemmat eivät siihen pysty. On ymmärrettävää että voi tuntua pahalta jos lapsi otetaan pois, tälläisissä tapauksessa vanhempien tulisi saada terapiaa jolla heille seikkaperäisesti selvitettäisiin että lapsi otetaan pois koska vanhemmat ovat huonoja vanhempia. Jos tekee rikoksen niin Suomessa joutuu vankilaan, jos on huono äiti niin valtio ottaa lapsen pois. Niin yksinkertaista se on.
Vastaa viestiin
Yksinkertaistako?
Mummi & sijaisäiti | 8.9.2008 14:47
Olen minäkin seurannut asiaa läheltä ja kokemukseni osoittavat sen kiistattoman asian, että AIVAN LIIAN MONTA mahdollisuutta annetaan vanhemmille osoittaa oikean vanhemmuuutensa. Jo alusta ja sos.työntekijöiden kokemuksestakin he tietävät, ettei mielisairas parane tai alkoholisti lopeta näissä tilanteissa viinankäyttöään. MISSÄ silloin todellisuudessa on LASTEN SUOJELU. Koska oikeasti lapsen oikeus kasvaa turvallisesti toteutuu.
MUTTA : ei lasta tarvitse sijoittaa aivan vieraaseen ympäristöön pois läheistensä luota, vaan Ruotsin lastensuojelulain tapaan juuri läheisille!
Siellä on oltava vahvat perustelut, jos toisin menetellään. Tutkimuksetkin osoittavat, että sillä tavoin sijoitetut lapset ovat elämäänsä tyytyväisempiä ja sijoitus ylipäätään harvoin purkautuu. Sitä tapahtuu todella usein vieraaseen paikkaan sijoitetulle lapselle. Lapsi joutuu taas rakentamaan upouudet ihmissuhteet. Lapsi on todella heitteillä tälläisessä järjestelmässä. Vahvana ja itsetuntoisena olisi hyvä olla huostaanotettunakin.
Vastaa viestiin
Huostaanotto ainoa keino?
Tupuna | 8.9.2008 14:49
Olen törmännyt tapaukseen, jossa yksinhuoltajaäiti uupui oltuaan muutaman vuoden vaativassa työssä ja yksin lasten kanssa miehen häivyttyä yllättäen. Kyseinen henkilö vietti normaalia tervettä elämää, eikä hänellä ollut aikaisempia mielenterveysongelmia, hän haki usein apua , mutta ainut apu jota tarjottiin, oli huostaanotto. Olen käsittänyt ettei tapaus ole ainoa laatuaan, millaisia kokemuksia muilla on aiheesta?
Vastaa viestiin
Omakohtainen kokemus
Larissa | 8.9.2008 15:04
Minä olen nk. huono äiti. Ainakin olen ollut. Olen pienen pojan yksinhuoltajaäiti. Ennen raskaaksituloa ehdin käyttää kovia huumeita 11 vuotta. Raskausaikana kykenin olemaan kuivilla muutamaa retkahdusta lukuunottamatta ja poikani syntyi terveenä vailla vieroitusoireita. Arkielämästä vauvan kanssa, valvotuista öistä ja puolison tuottamista pettymyksistä, niistäkin selvisin. Jonkun aikaa. Poikani ollessa puolivuotias erosin hänen isästään. Oli väkivaltaa, alkoholi- ja huumeongelmainen epäkypsä ihmissuhde, ja lopulta ero.
Muutettuani kaksin poikani kanssa en enää jaksanut. Olla selvinpäin.
Poika oli puolitoistavuotias kun hänet huostaanotettiin. Olimme erossa viikon. Tai toki kävin tapaamassa häntä lastenkodissa. Parin viikon kuluttua muutimme asumaan päihdeäideille tarkoitettuun ensikotiin. Ensikoti ei minua pelastanut. Se oli minulle ja pojalle vain säilytyspaikka valvovan silmän alla. Ero pojastani herätti- pakotti katsomaan peiliin. Se kammottava tuska jota koin. Ja huono omatunto joka piinasi kuukausia tapahtuneen jälkeen, joka hetki, ihan joka ikinen minuutti.
Nyt kun näen poikani iloitsevan, toipuneen kenties hyvinkin, voin huokaista, ja nauttia taas äitiydestä. Selvinpäin.
Huostaanotto oli meidän kohdallamme ainoa vaihtoehto. En ollut sekoillut pidempään, onneksi. Huostaanottoon johti yliannostus ja sitä seurannut tajuttomuus.
Minä kannan syyllisyyttä lopun elämäni. Mutta silti pystyn nyt paremmin kuin koskaan aiemmin olemaan äiti pojalleni. Ja toiselle joka keväällä syntyy.
Vastaa viestiin
Niin..
Tepi | 8.9.2008 17:19
"Jo alusta ja sos.työntekijöiden kokemuksestakin he tietävät, ettei mielisairas parane tai alkoholisti lopeta näissä tilanteissa viinankäyttöään."
Niin, ei lähellekkään kaikkien mielisairaiden lapsia tule edes huostaanottaa. Moniin mielisairauksiin pystytään vaikuttamaan hyvin lääkehoidolla ja muulla hoidolla, sen lisäksi monet mielisairaudet, esim. maanis-depressiivisuus menee ns. aaltoina, on hyvä ja huonoja hetkiä. Omalla tuttavallani oli mielisairas äiti, ei ollut mitään ongelmia muutoin kun äiti oli välillä poissaoleva ja saattoi puhua outoja.
Sen lisäksi jos toinen vanhemmista ei kärsi mistään mielisairaudesta, ei huostaanotossa ole muutenkaan mitään järkeä. Jokaista tapausta pitää käsitellä tapauskohtaisesti, juuri asenne, että ei alkoholisti parane tai mielisairas on huonoin. Alkoholisti voi parantua, samoin mielisairas, jokainen tilanne pitää vain arvoida hyvin, jotta ensisijainen on lapsenetu ja toissijainen vanhempien etu. Huostaanotto pitäisi olla vasta viimeisten ojenkorsien joukossa.
Vastaa viestiin
todella järkyttävää
-katkera- | 8.9.2008 17:53
Olen henk.koht perheessäni joutunut kokemaan ko. asian ja en myöskään näe mitään hyvää siinä, että lapsi viedään kotoaan muualle. Varsinkaan tapauksessa, jossa kotiolot ja rakkaus perheen sisällä ovat kunnossa. Avohuollon palveluja ei saatu, eikä niitä edes tarjottu ennen huostaanottoa, joten miten lapsen pois vieminen voi olla parempi vaihtoehto. Lakihan määrittelee avohuollon tukitoimet aina ensisijaisiksi vaihtoehdoiksi, mutta meillä ainakin olivat alaarvoisia. Sosiaalityöntekijät loppuun palaneita ja asiat vain helpommalla tavalla siirretään muualle ja kyllä sitä sitten sijoituspaikassa annetaan vaikka mitä. Huostaanotto on aina todella vahva hyökkäys ihmisen yksityisyyttä kohtaan, jota ei todellakaan pitäisi tehdä niin vähillä perusteilla, kuin nykyyän tehdään..
Vastaa viestiin
Oikea elämä ei ole lehdestä
labtech27 | 8.9.2008 17:59
Lainaus:
"Jos tekee rikoksen niin Suomessa joutuu vankilaan"
No..joillakin voi päällekkäin olla vaikka mitä tuomiota, mutta ei vankilaan joudu.Paitsi jollekin deekulle kylläkin rangaistus annetaan nakkipaketin viemisestä nälkäänsä.
"jos on huono äiti niin valtio ottaa lapsen pois".
No..Mikäs määrittelee tämän?Raha..hienohelmaisuus..ulkonäkö..p syyke..poliittinen näkemys..
Valitettavasti vaan sossuja tarpeeksi nähneenä mieleen juolahtaa tsaarin ajan nyhveltäminen ja joidenkin emeritustyyppien mielipiteet.
Vastaa viestiin
Huostaanotto usein ainoa vaihtoehto
Asian toinen puoli | 8.9.2008 18:59
Usean vuosikymmenen kokemuksella joutuu kyllä toteamaan,että huostaanottoja viivytellään turhan kauan.Tässä en tarkoita vanhempien oikeutta lapseen enkä edes välttämättä erottamista lapsesta.Joskus lapsi oireilee pahasti esim. käytöshäiriöin ja aggressivisuudella,ja vanhemmat kieltävät hoidon, jolloin mielestäni on lapsen edun vastaista olla huostaanottamatta häntä ja tätä kautta hoidon turvaamista.Kun lopulta niin pitkälle päästään,saattaa paras aika hoitaa olla ohitettu ja tilanne kroonistunut.Osa huostaanotoista tapahtuu siis lapsen esim. psykiatrisen/neurologisen hoidon ja koulunkäynnin turvaamiseksi.Olen itse nähnyt tilanteen,jossa nuori masentuneena makaa puolikin vuotta sängyssä ilman että äiti saa häntä kouluun tai hoidon piiriin.Vain sosiaalityöntekijöiden avulla oli mahdollista toteuttaa koulunkäynti ja hoito.Lopputulos:tyttö on saanut peruskoulun suoritetuksi ja on parantunut masennuksestaan. On hyvä muistaa,että kaikki huostaanotetut alaikäiset eivät ole pikkulapsia vaan nuoria,joiden koko tulevaisuus on vaakalaudalla.Aina vanhemmat eivät ole "huonoja" vaan ongelmat liian vaikeita heidän hoidettavakseen.
Vastaa viestiin
Kokemusta sijaisvanhemmuudesta!
huolestunut | 8.9.2008 19:17
Lapsen huostaanottoprosessi koskettaa loppuelämän ajan vanhempia, lasta itseään ja sijaisvanhempia.
Viivästynyt huostaanotto siirtää kertyneet ongelmat myös sijaisvanhempien ongelmiksi. Alan asiantuntijat kyllä tietävät, milloin pitää toimia.
Lapselle hyvää ratkaisua ei ole olemassakaan. Elämän vaikeus vain muuttaa muotoaan. Hyvät elinolosuhteet antavat kuitenkin mahdollisuuden selviytyä.
Huostaanoton kautta biologiset vanhemmat vapautuvat vastuusta. Yhteiskunta siirtää viestikapulan sijaisvanhemmille.
Olisi erittäin tärkeää, että vanhemmat hyväksyvät ja tukevat huostaanottoa ja sijaisvanhempia.
Vastaa viestiin
Tässä tositarinaa...
Kaiken Kokenut Kansalainen | 8.9.2008 19:39
Kun lapset 3 kpl huostaanotettiin heidät sijoitettiin yksityiseen laitokseen,
joka käyttää kaikkien muiden, paitsi lasten tapaamisten epäämistä
rangaistuskeinona lasten "hoitolaitoksessa" tekemille kolttosille.
Tuon rangaistuksen pituus oli lähes kuukausi, ja vielä kesällä !
Siis kaikki nekin ihmiset, jotka ovat lapsista pitäneet huolta, kun vanhemmat olivat aiemmin huonossa hapessa.
Näiltä lapsilta monesti viedään kaikki läheisverkot tällä menetelmällä.
Entä, kun nämä lapset täyttävät 18 ?
Omien kokemusteni mukaan monet masentuvat vakavasti, ja eristäytyvät
osin yhteiskunnasta ... tämäkö on Suomalaisten lasten etu.
Näitä 18 täyttäneitä ei enää luokitella lapsiksi, joten syrjäytykööt rauhassa, ja päättäkööt päivänsä omasta tahdostaan, jos tahtovat.
Uusi lastensuojelulaki kyllä määrää järjestämään tapaamiset, mutta viranomaiset tulkitsevat miten tulkitsevat.
Nämäkin tuntemani aiemmin kyläilivät luonani säännöllisesti; ja halusivat sen tehdä ... nyt en kuitenkaan ns. "sivullisena" enää kuulu "ohjelmaan".
Kai kärkevät kannanottoni Suomalaiseen "lastensuojeluun" kauhistuttavat "asennevammaisia" ... kunnelkaa Kimmo Sasin kannanotto Vanhemmat.sivustolta (vuodelta 2006).
Lapset, jotka ennen leikkivät säännöllisesti yhdessä tappaavat enää syntymäpäivinä; ja nekin vain huostaanotettujen ... heidän saapumisensa serkkujen syntymäpäiville ei "onnistu".
Tämä tarina on tosi, ja sen osia voisi lukea ihmisoikeustuomioistuimen kannanotosta 24221/06 asiassa; ellei sitä olisi "seulottu" ja papereita lähetetty tuhottavaksi !
Esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuin ei ole koskaan käsitellyt yhtään Suomen "lastensuojelutapausta" ... vaikka kyllä niitä sinne lähetetty on!
Vastaa viestiin
Vaiettu viranomaismielivalta
epämiellyttävä totuus | 8.9.2008 20:27
Totta - mutta media on asettunut TÄYSIN sosiaaliviranomaisten puolelle vanhempia - varsinkin isiä - vastaan. On niin helppoa syyttää vanhempia kaikesta - jopa demonisoida heidät! Vanhemmuuden alennustilan syitä ei haluta oikeasti tutkia - sehän uhkaisi nykymuotoista valtaisaksi paisunutta huostabisnestä. Julkisissa medioissakin painetaan pää syvälle pensaaseen.
Lastensuojelussa ei kuunnella lapsia - vanhemmista ja muista läheisistä nyt puhumattakaan! Kirmataan luomaan "parempi lapsuus" (ehkä sellainen josta sossutäti itse on haaveillut?) lapsille eikä tajuta sitä hirvittävää tuskaa minkä läheissuhteiden katkaiseminen aiheuttaa. Lastensuojeluviranomaiset syyllistyvät rutiininomaisesti ihmisoikeusrikoksiin.
1. YHTEYDENPIDON JA TAPAAMISOIKEUDEN RAJOITUKSET. Rutiininomaisesti suoritettu vieraannuttaminen biovanhemmista, jonka sossut ja sijarit aloittavat välittömästi saatuaan jonkun lapsen saaliikseen, lapsen eristäminen, vanhempien demonisointi
2. KONSTRUOINTIHARHA JA YKSILÖLLISYYDEN KUNNIOITTAMISEN PUUTE. Sosiaaliviranomaiset käsittelevät perheitä kuten lapsen koti- ja läheissuhteet olisi "konstruoitavissa" miten vaan. Jos vanhemmat ei syystä tai toisesta sossuja miellytä, niin "vedetäänpä pakasta" jokin sijariperhe, jota motivoidaan älyttömillä summilla verorahaa. Lastensuojeluviranomaiset tuntuvat lisäksi lähtevän siitä että kaikkien lasten pitää olla samanlaisia. Lapsesta kehitellään "oire" ja "huolenaihe" ja hän menettää yksilöllisyytensä hitusetkin sijaislaitoksissa.
LASTENSUOJELUN LÄHTÖKOHTA PITÄÄ KÄYTÄNNÖSSÄKIN OLLA ETTÄ OMIA VANHEMPIA AUTETAAN VANHEMMUUDESSA LASTA KUNNIOITTAEN.
Vastaa viestiin
Näytä viestit peräkkäin Näytä viestipuu
1
Vastaukset 1
Vanhimmat
huostaanotto
on "ammattitaitoisten asiantuntijoiden"
eli lastensuojeluviranomaisten taholta
tehty ja suoritettu.
Nyt saa onneksi jo tässäkin maassa kertoa siitä ettei kaikki olekaan niiiin hyvää
mitä viranomaiset (lastensuojeluviranomaiset esim) tässä maassa päättävät ja tekevät.
http://www.hs.fi/keskustelu/Huostaanotoista+puolet+tehd%E4%E4n+liian+my%F6h%E4%E4n/thread.jspa?threadID=137930&tstart=0