Suoritin erässä nykyaikaisessa pitkälle tekniikalla viritetyssä talossa Balladi uunin nuohousta. Tämän nykyaikainen uuni on tosin mennyt roimasti taaksepäin nuohouksen osalta. Koko uunin sisäkalut on purettava ulos ennen, kuin pääsee itse nuohoustyöhön käsiksi. Mutta siihen kevennys asiaan uunin päällä oli eräitä perintökalleuksien joukossa vanhanajan ”juippi” luoti silitysrauta. Oli hienosto rouva saatava keskusteluun mukaan, jolloin kysyin tietääkö rouva miten tämä sen hetkinen keksintö toimii. Rouva meni yllättävästä kysymyksestä hämilleen. Ensin selitti miksi vanha silitysrauta oli saanut arvoisensa paikan uuninpäältä. Sitten rouva sanoi aina miettineensä silitysraudan arvoitusta uunista katsellessa tulen loimua lasiluukkujen lävitse. Hän oli ihmetellyt mikä kumman luukku oli silitysraudan takaosassa, mutta ei ollut edes uteliaisuuttaan avannut sitä. Sitten hänellä heräsi uteliaisuus kysyä asian nuohoojamestarilta miten se mysteerinen silitysrauta oikein toimiin. Olin elementissäni, kun nuorena poikana kotona sain ”juipin” luodin kuumentaa leivinuunin punaisella hiilloksella tulipunaiseksi ja laittaa sen koukulla silitysraudan sisään ja luukku kiinni. Silitysraudan annetaan muhia jonkin aikaa, jotta paksu pohja ehtii lämmetä silityskuntoon. Sillä sitten koko perheen liinavaatteet ja paidat silitettiin ja jälki tuli rein omainen. Sama silitysrauta muuttui höyryraudaksi, kun sormen päät kasteltiin vesikuppiin ja tasaisen varovasti roiskittiin paidan kaulusmäräksi, sitten kuumalla raudalla tehtiin höyrysilitys. Siina rouvan kanssa jutellessa entisistä hyvistä ajoista tuli samalla nuohouskin suoritettua. Vielä lähtiessä rouva lupasi kokeilla vanhaa silitysrautaa kovakauluksiseen pellavapaitaan, joka oli myös perintönä jäänyt heille.
Vanhoja aikoja muistellessa kaikessa rauhassa kaikille hyvä mieli ja toivomukset, että ensikin vuonna tavataan samoissa merkeissä. Tämä on sitä sosiaalipolitiikkaa jota nuohoojat työn lomassa viljelee. Nuohoojan on käsityöammatin todellisena taitajana aina selvitettävä muurarin ajatukset miten tämä tulisija nuohotaan.
Kevennys terveisin
Arto Hirvonen
Kotka
Vanhoja aikoja muistellessa kaikessa rauhassa kaikille hyvä mieli ja toivomukset, että ensikin vuonna tavataan samoissa merkeissä. Tämä on sitä sosiaalipolitiikkaa jota nuohoojat työn lomassa viljelee. Nuohoojan on käsityöammatin todellisena taitajana aina selvitettävä muurarin ajatukset miten tämä tulisija nuohotaan.
Kevennys terveisin
Arto Hirvonen
Kotka
Vastaukset 5
Vanhimmat
mummon peruja,jäi sinne pohjoisen mökille kaasuhellan päälle,eihän se siihen satu,meille muurattiin tiilerin pikku-lauri siihen päälle se sattuis,kuin nappi silmään.Äiti vainaa oli kyllä pronssivärillä sen maalannut valitettavasti.--Mutta ihan olis käyttökelpoinen nyt tuon hellan päällä samalla silittelis kun ruokaa laittais ja lämmittäis.Energian säästöä.
Rouva sana tosi kiihottava, ja rouva yksin kotona?
Kyllä pelimies keksii juttua vaikka aidasta ja aidan seipäistä.
ja nokisutarilla paljon enemmän nälkä kuin nyt. Ennen oli kaikki niin paljon paremmin!!!
jääty paitsi,ennen se sentää kurni vatsassa,mutta ei nykyään! Voi,Voi ei edes sitä tunnetta saa kokea tässä "kovenevassa maailmassa"!--Ennen setään nähtiin jotain,jos ei muuta niin nälkää!-Kyllä se sodanjälkeinen elämä oli sentään herkkua!
hyviä SMP:n aikoja?