Poikaystäväni asuu 500km päässä, yhteenmuutosta on puhuttu, mutta sitten on aina tullut vastaan kysymys "tullaanko me toimeen".
Eilen huomasin miten masentunut ja väsynyt hän on. Soittaessani ei paljon muutamaa sanaa enempää sanonut, ja nekin hiirenhiljaa. Suurin masennuksen aihe varmasti on hänen yksinäisyytensä. Käy vain töissä, tekee yli pitkää päivää jatkuvasti (väh. n.10h joka päivä!!). Ystäviä tai edes kavereita hänellä ei ole nykyisessä asuinkaupungissaan.
Ja täten hänellä on aikaa kelata ja kelata kaikkia pieniäkin mielipide-eroja. Eihän hänellä ole muutakaan tekemistä, kaiket illat yksin kotona, kaupungissa jossa ei edes viihdy. Itse olen normaalisti se heikompi, mutta nyt mielestäni meidän asiat on ihan hyvin, lukuunottamatta miehen masennusta. Tulemme siis mielestäni toimeen. Asiat eivät ole huonosti, mutta miehen jatkuva meidänasioiden ajattelu, saa hänet tuntemaan, että olisi enemmänkin pielessä.
Tuntuu niin uskomattoman pahalta katsoa tuota vierestä.
Tekisi suorastaan mieli pakottaa hänet muuttamaan luokseni. Täällä voisin itse olla hänen tukenaan, ja täälä hänellä olisi jo muutama ystäväkin, ja lisäksi hän olisisi tervetullut minunkin ystäväpiiriini. Täälä olisi hänelle paljon enemmän, eikä hänen tarvitsisi olla yksin.
Voisinko oikeasti tehdä näin? Tälläisessä tilanteessa asioiden, pienten kinojen (kuuluu normaaliin elämään, eikä mitään vakavempaa) vatkominen estää häneltä tämän ajattelun, vaikka asiat todellisuudessa ovatkin ihan hyvin, eikä hän halua erota!
Vai pitäisikö passittaa ammattiauttajalle?
Nim. Sydäntä särkee myötätunnosta
Eilen huomasin miten masentunut ja väsynyt hän on. Soittaessani ei paljon muutamaa sanaa enempää sanonut, ja nekin hiirenhiljaa. Suurin masennuksen aihe varmasti on hänen yksinäisyytensä. Käy vain töissä, tekee yli pitkää päivää jatkuvasti (väh. n.10h joka päivä!!). Ystäviä tai edes kavereita hänellä ei ole nykyisessä asuinkaupungissaan.
Ja täten hänellä on aikaa kelata ja kelata kaikkia pieniäkin mielipide-eroja. Eihän hänellä ole muutakaan tekemistä, kaiket illat yksin kotona, kaupungissa jossa ei edes viihdy. Itse olen normaalisti se heikompi, mutta nyt mielestäni meidän asiat on ihan hyvin, lukuunottamatta miehen masennusta. Tulemme siis mielestäni toimeen. Asiat eivät ole huonosti, mutta miehen jatkuva meidänasioiden ajattelu, saa hänet tuntemaan, että olisi enemmänkin pielessä.
Tuntuu niin uskomattoman pahalta katsoa tuota vierestä.
Tekisi suorastaan mieli pakottaa hänet muuttamaan luokseni. Täällä voisin itse olla hänen tukenaan, ja täälä hänellä olisi jo muutama ystäväkin, ja lisäksi hän olisisi tervetullut minunkin ystäväpiiriini. Täälä olisi hänelle paljon enemmän, eikä hänen tarvitsisi olla yksin.
Voisinko oikeasti tehdä näin? Tälläisessä tilanteessa asioiden, pienten kinojen (kuuluu normaaliin elämään, eikä mitään vakavempaa) vatkominen estää häneltä tämän ajattelun, vaikka asiat todellisuudessa ovatkin ihan hyvin, eikä hän halua erota!
Vai pitäisikö passittaa ammattiauttajalle?
Nim. Sydäntä särkee myötätunnosta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun tapauksessa, olen saanut aina ns.paskat silmilleni,jos ole liian empaattisesti halunnut olla tukena mies,- ja joskus naisystävällekin.Anna sen miehen vähän aikaa OLLA,ku ei kerran pysty päättään ! Jos se haluaa olla siellä yksinäisyydessä/itsesäälissä:Anna sen olla! Normaali mies lähtee liikkkeelle,eikä jä ihmetteleen ja odotteleen.Jos se itse ei oma-aloitteisesti halua lähtee ja jakaa elämää,tuskin siitä myöhemminkään ainakaan täysipainoisesti on.?
Ehkä kannattais puhua asioista miehes kanssa, eikä yksin tehä päätöstä. Jos teiän suhde on vakavakin, niin joskus kuitenkin tuutte muuttamaan yhteen, joten ei kai siinä mitään menetä jos tässä vaiheessa kokeilee toimeen tulemista, ellette sitten ole seurustellu vasta vähän aikaa.. (Ilmeisesti et tarkottanu toimeen tulemisella raha-asioita.)
Moni mies, itsekin, vierastaa ammattiauttajia, tosin enhän voi sinun miehestä tietää..
Uskoisin kuitenkin eniten auttavan jos miehesi tekisi vähemmän töitä, ei ihme jos masentuu kun ei muuta oikein ehdi ikinä tekemään kuin käydä töissä ja kaupassa ja nukkua. Joskus itselläkin pitkiä työputkia ja kyllähän siinä vähän maahan menee, jos ei ketään voi edes nähä.
Tää nyt on mun mielipide, en takaa mitenkään että olisin oikeessa, en oo aikoihin auttanu masentunutta tai ollu masentunu.. toivottavasti oli kuitenkin apua eikä varsinkaan haittaa. Muista että joillekkin masentuneisuuden myöntäminenkin on kova paikka, kannattaa varmaan olla hienovaranen..
Huh, tulipas pitkä. Ehkä se ei haittaa.
Hmmm...siis.. miehesi on vieraassa kaupungissa. Kärsii yksinäisyydestä. Ja on alkanut nähdä mustia pilviä suhteenne yllä..? Oletko varma että hän on niin yksin kuin väittää?
Kuulostaa hieman oudolta yhtälöltä koska yleensä yksinäisyydessä takertuu entistä lujemmin itselle rakkaisiin ihmisiin. Ja etäämmältä katsellen usein huomaa ketkä on oikeasti rakkaita ihmisiä ja keihin on vain muotoutunut tarve tai riippuvuus suhde..
Pakottamalla et saa ketään yhtään mihinkään ja kannattaakin selvittää juurta jaksaen mistä yhteen muuttamisen pelko pohjimmiltaan johtuu. Itsestään selvänä ei kannata pitää yhtään mitään. Miestäsi saattaa ahdistaa esim se että etenet suhteessa nopeampaa kuin hän haluaa ja pidät tiettyjä asioita liian itsestäänselvinä..
Masennuksista ja ammattiauttajista sen verran että sairastumiseen ja avun tarvitsemiseen täytyy olla joku syy. Masennuksen yleisin syy on se että menee usko tulevaisuuteen..
Ammattiauttaja ei siis poista mitään ongelmia ja varmuudella olette samojen kysymyksien äärellä suhteenne osalta vaikka hän apua saisikin..
Voi olla kovaa tekstiä mutta kirjoitan kokemuksesta ja kissa täytyy nostaa pöydälle kokonaan eikä vain osittain kun asioita lähtee puimaan.
Zemppiä silti sulle!!