Mää muista ku me kuljetti yht´matka
Mentti sama polkku pitki
Sillo sinä iltan....
Oli nii lempiä kesäilta ja
Sul oli ihana pitkä hiukse ja Sää oli nii sanomattoma komia
Mää muista sen kyl ku eilise päivä
Mää tykkäsi Sunst nii valtavast et mää en o ikänän sen jälkke kenestkä yht´paljo tykänny
Välil mää ain ajattele ett miss Sää mahras olla
Tai tierähä mää vähäse ett misä Sää ole
Mut enmää vois tulla Sunt häirittemä, mitä Sun vaimoki siit sanois
- Oletteha te viäl naimisis?
Mää mittä enää mistä tierä....
Siit o yli puol vuot aikka ku mää ole viimetteks siel kotopuoles käyny
Varros vaa,
- ny ku mää tään jutu keksi :
Nii mää teenki ens kerral sinne tullessan vähä tierustelui
Katoha , mää tykkäsi Sunst niipaljo etten mää o kenestkä Sun jälkkesäs ikänäs yht paljo tykänny.
Mää kanna Sunt mun syrämmessän nii kaua ku mää elä
Mentti sama polkku pitki
Sillo sinä iltan....
Oli nii lempiä kesäilta ja
Sul oli ihana pitkä hiukse ja Sää oli nii sanomattoma komia
Mää muista sen kyl ku eilise päivä
Mää tykkäsi Sunst nii valtavast et mää en o ikänän sen jälkke kenestkä yht´paljo tykänny
Välil mää ain ajattele ett miss Sää mahras olla
Tai tierähä mää vähäse ett misä Sää ole
Mut enmää vois tulla Sunt häirittemä, mitä Sun vaimoki siit sanois
- Oletteha te viäl naimisis?
Mää mittä enää mistä tierä....
Siit o yli puol vuot aikka ku mää ole viimetteks siel kotopuoles käyny
Varros vaa,
- ny ku mää tään jutu keksi :
Nii mää teenki ens kerral sinne tullessan vähä tierustelui
Katoha , mää tykkäsi Sunst niipaljo etten mää o kenestkä Sun jälkkesäs ikänäs yht paljo tykänny.
Mää kanna Sunt mun syrämmessän nii kaua ku mää elä
Vastaukset 12
Vanhimmat
ja muistoja yhteisist kulkemisist polul.
Ja häne ihana pitkä hiukse,
komeus
se o kaikki ko eile tapahtunnu.
Onk hää naimisis viä,
askarrutta.
Mut ei voi men häirittemä,
mitä siint sanos vaimoki
jos sellane viä o.
Eikä kenestäkä
o tullu Sunt vertasta
en kenestäkä o tykänny
niin ko Sust.
Mu syrä
se kantta Sua mu viimosel matkal
ja viä taivasse asti
niin rakas Sää oli munt.
Tytteli, suone antteks mu runo - vastasellanen
Su runoos. En malttanu olla kirjottamati, vaik
tiän, et kaik sattus Sunt.
Ihunast vastattu !!
Nii se o, mää muista hänest kaik , ku mää oisi häne eile nähny.
Se ol sillo ku mää näin viel taivan sinisenä
Ku mää kuuli viel linnu ilosena visertävä
Ku munki polul paisto viel aika usse aurinko
Sillo mää häne tunsi
Sitt taivas muuttu mustaks
Aurinkon säteet jäivä alhaal tummina riekaleina roikkuvien pilvien taa
Ja linnukki lopettiva laulamise
Sillo mää lährin
Mut hää jäi
.... sinne
Kiitos Linda, Sääki sitt veistäs tätä suamenkielt
Munt täytty vaa tunnusta ett enemmä ku hakuses o mul nää sana nykysi
Kiitos Sul aamupalauttest :)
Ja iloist päivä Sul, kaikest syränalas olevast painost hualimat
Toivotta Tytteli
Miten voisin hänet unohtaa, kun
hän on niin kokonaan minua. Ja
niin täysin, mitä elän. Mitä näen
ja tunnen. Miltä tuoksuu. Miltä
maailma näyttää.
Aamulla herätessä ajattelen hänen
olevan pörröisenä sylissäni. Ja
aamuni on niin lämmin hänessä.
Kuvittelen katselevani häntä, voiko
maankuori pitää päällään kauniimpaa.
Kaikki päivässä, arjen pikku
tapahtumaketjussa, muistuttaa hänestä.
Ja minä elän, vaikka se on puolinaista.
Rakastetun muistojen siivilöintiä ja
läpikäymistä. Vaeltamista elämän kehässä.
Ja senkö voisin unohtaa. Heittää vain
sivuun. Aloittaa alusta. Kuin paperin
silppuriin. Koneihmisenä. Taivas
miten kylmää ajatuskin. En voisi
itseäni niin rangaista. Rakkaudessa.
Muistot, kaipaus, melankolia, osa
rakastamista se on. Osa kykyä,
rohkeutta nousta järkevyyttä vasten.
Unohtaa älyllinen näpertely. Ottaa
intohimo, Rakkaus ja elää!
Niin, laittaa itsensä peliin kokonaan.
Kokea, luojani, kokonaan tyrskyt
ja kuumuus. Elää ne hetket. Elää!
Hikisenä, hengästyneenä, loppuunsa.
Ja sitten sammua jos niin on kirjoitettu.
Voi sammuessaa olla lohdussa: Rakastin
niin kuin oli kirjoitettu.
Kiitos runostasi.
Runosi on herkkä ja kaunis.
Runosi on hauska ja siinä
on sisältöä. Sielua. Tunnetta.
Tämä on joka osaseltaan
äärimmäisen onnistunut runo.
Kiitos.
Kivaa päivää sinulle ja voimia.
”Heittää vain sivuun. Aloittaa alusta”
”Koneihmisenä. ”
”……senkö voisin unohtaa. ”
Nämä koskettaa
Niin kuin koko runosi jonka sain Sinulta vastaanottaa
Kiitos Sinulle
Täällä vierailut,
- runoihinne uppoutuminen
......Ovat saaneet minut muistojen ,kaipauksen ja melankolian valtaan
- Sitä kautta saneet minun kirjoittamaan tämän kirjeeni :)
Tuntuupa sisälläni lämpö kun luin mitä siitä sanoit
Saan sanoistasi voimia, kiitos
Tunnerikasta päivää sinulle
Toivottaa Tytteli
Harvoin saa lukea murteista runoa,
vai olenko hyppinyt yli ja jäänyt
huomaamatta.
Hyvä,ettei murretta ihan täälläkään
unohdeta ja vielä näin kerrannollinen.
Tekis mieli kysyä,että ihan
täältä päinkö sitä ollaan,mutta
en kuitenkaan.
Tämä on huomion arvoinen runo
jo tuon murteen vuoksikin.
Jos nyt vain Hän tämän tietäisi
ja lukisi.
Hyviä hetkiä ja uusia tekstejä
luomaan,kun aika ja tunne on
sopiva...- metka on runosi. Hyvä.
Kiitos Sul
Hauskast sanosit ton , ett mun runon o metka
Pirän sitä suurena kohteliaisuutena ja talleta sen kyl mun sielusan.
Määkään taira sitt kyssy ett miss päi on tääl päi :D :D
”Jos nyt vain Hän tämän tietäisi
ja lukisi. ”
Ehkäpä jonakin päivänä….
…eihän elämästä koskaan tiedä ??
- vaikkakin jotkut kirjeet ovatkin tarkoitettu vain oman sydämen postilaatikkoon tallennettavaksi
Mutta ……ehkäpä jonkin päivänä
…eihän elämästä koskaan tiedä ??
Metkaa päivää Sul toivotta Tytteli
Kiitos tästä viestistä suuresti.
Hämeen Näsiä täällä
ja runoreitin varrella.
Niin Elämä on suurta yllätystä,
jopa osa mysteeriä,kun oikein
miettii asioita,tapahtumia
ja eri ihmisiä elämämme varrella
...- kun meidänkin
tälläinen runoreitti
tässä.
Tyttelille poikuuden päiviä,
sillä ystävämielisellä tavalla,
kun tyttö kohtaa JUURI SEN POJAN.
Huomenta, näin alkaa viestini tässä
Kirpeänä aamu auennut on
Meillä usein ajassa syksymmässä
Runon sointikin on lohduton
Vaan pienestä, pienestä murusta
Voi makusen ilosta löytää
Vaik usein itkeekin surusta
Kun tuntuu et ihmiset töytää
Syksyn ruskassa myös ilon värejä on
Ei ole vain synkkä ja harmaa
Mun syömmein ei ole nyt iloton
Vaan soi kiitoslaulua varmaa
Sulle kiitos viestistäsi
Kas, Härkätiellä on elämänkannelta joskus soitellut tämäkin Tytteli
- vaan minä alennettuna ja Sinä ylennettynä :)
Makoisaa kirpakkaa syyspäivää toivotan minä Sinulle
Huomenta...ja pirskatti kun nämä
sivut vieläkin takkuavat.
Jokohan lama on iskenyt kaiken
muunkin ohella näihin sivustoihin.
Syksy toisaalta pitäisi olla
värien ja tunnelmien juhlaa.
Mutta kuten ilmaisit,niin ilo
siellä sopukoissa kuitenkin
elää ja hyvä niin.
En nyt ymmärrä että Sinä alennettuna
ja minä taas ylennettynä,mitähän
moinen tarkoittaa...voinetko
hiukkasen valaista syksyistä
aivoriihtäni...viljasadolla.
Kiittäen
dolan
Iltaista iltaa :)
Juu, se on minun ”huumorintajuni” sellaista etten yhtään ihmettele vaikkei ihan auennutkaan
Tää nyt on senluokan kompaa, että ….
Elikäs Sinä kun viittasit siihen Hämeeseen , niin minä siittä johdattelemaan tuohon Härkätiehen
Elikäs ”soittelet elämänkannelta” ikään kuin nuottiviivastossa ylennettynä kun oot siel Härkätien yläpäässä ja mun soittoni taasen on alkanut alennetummalta nuottiviivalta
Eli, näin surkeeta on tää mun huumori
Kovasti olen pahoillani tästä :)
Näin köyhää oli siis minun viljasatoni :D
- Tytteli -
.....Luin kirjoituksesi tuonnempaa....
>>>>
.....Yritin sitä taannoin ja homma takkusi niin, että päätin unohtaa koko jutun!!! :D
Vaan nyt Hei Hei sanoopi Tytteli (ja hymyilee)
Huomenta ja Kiitos tästä eilisestä
viestistäsi.
Onhan se uuden tuttavuuden alku
huumorineen usein sellaista,että
menee aikaa ennenkuin oppii
toisiaan tuntemaan,eikä aina
välttämättä opikkaan.
Ehkä mainitsemasi tiet hiukan
ovat meillä eriävät.
Mutta Häme meillä lienee kuitenkin
sama,mutta oikein sukujuuret
taas saattavat olla toisaalla.
Ei pahoillaan tarvitse olla,sillä
piristeestähän tämän käy.
Köyhää tai ei mutta kiva oli
viestisi säveleet.
Joten katsellaan Aurinkoa päin
tämä päivämme.