Hei
Olen viime aikoina kärsinyt enenevissä määrin ahdistuneisuudesta. Enemmän tai vähemmän lieviä masennus ja ahdistus kausia minulla on ollut ihan lapsuudesta asti. Lyhimmillään ahdistus/ masennus kestää sen päivän tai pari ja pisin masennuskausi kesti puolisen vuotta jolloin kävin myös terapiassa. Lääkkeitä en ole koskaan joutunut syömään.
Nykytilanne johtuu siitä että keväällä kävin poistattamassa hartiastani patin joka paljastui pahanlaatuiseksi. Kävin uudestaan leikkauksessa ja kaikki on nyt ainakin toistaiseksi tämän asian suhteen ok. Sädehoitoja sun muita ei tarvittu joten loppupeleissä selvisin hyvin vähällä.
Minulle on aina ollut selvää se, että kaikki me jonain päivänä kuollaan, mutta keväällä sen jotenkin tajusi paljon konkreettisemmin kun oli epätietoinen omasta todellisesta tilanteesta eikä tiennyt onko suurempikin hätä.
Keväällä ahdistus oli todella kova, mutta helpotti sitten kun sai selvyyden asioihin. Jotenkin tuosta keväisestä säikähdyksestä on jäänyt päälle sellainen todella suuri kuolemanpelko. Tarkkailen suht neuroottisesti sitä miltä kropassani tuntuu ja pienikin kolotus yms. saa minut heti pelkäämään että jotain on vialla.
Tänäänkin on ollut aivan karmea olo. Tuntuu ettei pysty yhtään keskittymään eikä rauhoittumaan. Käteni ja jalkani puutuilevat ja tuntuu muutenkin kuin koko iho kihelmöisi, huimaa ja tuntuu muutenkin siltä että kohta lähtee taju ja en saa hengitettyä kunnolla syvään. Ilmeisesti nuo oireet sopii paniikkihäiriöön ja nyt mietinkin että ehkä pitäisi mennä lääkäriin hakemaan lähete terapiaan tai jos saisi edes jotain rauhoittavia. Lääkäriin meno kuitenkin pelottaa sillä se jotenkin tarkoittaisi sitä joutuisin myöntämään itselleni että kaikki ei ole hyvin ja en enää pärjää ilman apua...jotain on kuitenkin tehtävä.
Toivottavasti kirjoituksesta saa edes jotain tolkkua sillä tääläkin hetkellä ahdistaa ja itkettää niin paljon että kädet tärisee enkä pysty oikein keskittymään
Olen viime aikoina kärsinyt enenevissä määrin ahdistuneisuudesta. Enemmän tai vähemmän lieviä masennus ja ahdistus kausia minulla on ollut ihan lapsuudesta asti. Lyhimmillään ahdistus/ masennus kestää sen päivän tai pari ja pisin masennuskausi kesti puolisen vuotta jolloin kävin myös terapiassa. Lääkkeitä en ole koskaan joutunut syömään.
Nykytilanne johtuu siitä että keväällä kävin poistattamassa hartiastani patin joka paljastui pahanlaatuiseksi. Kävin uudestaan leikkauksessa ja kaikki on nyt ainakin toistaiseksi tämän asian suhteen ok. Sädehoitoja sun muita ei tarvittu joten loppupeleissä selvisin hyvin vähällä.
Minulle on aina ollut selvää se, että kaikki me jonain päivänä kuollaan, mutta keväällä sen jotenkin tajusi paljon konkreettisemmin kun oli epätietoinen omasta todellisesta tilanteesta eikä tiennyt onko suurempikin hätä.
Keväällä ahdistus oli todella kova, mutta helpotti sitten kun sai selvyyden asioihin. Jotenkin tuosta keväisestä säikähdyksestä on jäänyt päälle sellainen todella suuri kuolemanpelko. Tarkkailen suht neuroottisesti sitä miltä kropassani tuntuu ja pienikin kolotus yms. saa minut heti pelkäämään että jotain on vialla.
Tänäänkin on ollut aivan karmea olo. Tuntuu ettei pysty yhtään keskittymään eikä rauhoittumaan. Käteni ja jalkani puutuilevat ja tuntuu muutenkin kuin koko iho kihelmöisi, huimaa ja tuntuu muutenkin siltä että kohta lähtee taju ja en saa hengitettyä kunnolla syvään. Ilmeisesti nuo oireet sopii paniikkihäiriöön ja nyt mietinkin että ehkä pitäisi mennä lääkäriin hakemaan lähete terapiaan tai jos saisi edes jotain rauhoittavia. Lääkäriin meno kuitenkin pelottaa sillä se jotenkin tarkoittaisi sitä joutuisin myöntämään itselleni että kaikki ei ole hyvin ja en enää pärjää ilman apua...jotain on kuitenkin tehtävä.
Toivottavasti kirjoituksesta saa edes jotain tolkkua sillä tääläkin hetkellä ahdistaa ja itkettää niin paljon että kädet tärisee enkä pysty oikein keskittymään
Vastaukset 3
Vanhimmat
-Tosi selkeä ja hyvä kirjoitus.Ihan ymmärrettävä tilanne. Kyseessä voi olla esim ahdistushäiriö. Katso vaikka haulla lisätietoja siitäkin.
Lääkäriin meno kuitenkin pelottaa sillä se jotenkin tarkoittaisi sitä joutuisin myöntämään itselleni että kaikki ei ole hyvin ja en enää pärjää ilman apua...jotain on kuitenkin tehtävä.
-Ei sitä tarvitse pelätä ollenkaan. Ja kuten sanoit, jotain on tehtävä. Apua kannattaa käyttää, eikä siinä ole mitään kamalaa että joutuu myöntämään sen itsellensä. Sairaudet kuuluvat usein elämään ja eikä kukaan selviä ilman kolhuja. Varaa ihmeessä lääkärille aika ja käy kertomassa oireista. Turhaa ei kannata kärsiä, kerran apua on saatavissa. Itsekin lykkäsin aiemmin masentuneena avun hakemista mahdollisimman pitkään, joka kadutti myöhemmin. Sehän ei sitten ollutkaan mikään kummempi juttu.
ahdistaa ja itkettää niin paljon että kädet tärisee enkä pysty oikein keskittymään
-Varmasti hirveä olo.Kyllähän tuolle asialle pitää jotain tehdä. Ihan rohkeasti vaan kannattaa ylittää tämä lääkäriin menemisen kynnys. Sen jälkeen sulla olo helpottuu ja seuraaviin käynteihin on helppo mennä kun alkuun on päästy. Tiedän kokemuksesta. Ota tavoitteeksi varata aika ihan pikapuolin, kyllä ne asiat sitten alkaa järjestymään.
tilata itsellesi aika lääkäriin ja mahdollisimman pian. Ei ole mitään syytä kärvistellä kotona yksinäsi, kun kuitenkin apua on saatavilla. Tarvitset varmaankin jotain lääkitystä/terapiaa. Olet käynyt läpi tuon leikkauksenkin, joka sekin on rasittanut mieltäsi, ja kaikki muut asiat siihen päälle. Kuitenkin kaltaisiasi on hyvin paljon, ja jostain syystä monilla on korkea kynnys lähteä hakemaan itselleen apua. Nyt vain rohkeasti näppäilemään lääkärin, TK:n tms. numero ja tilaat itsellesi sen ajan. Kyllä se vointi siitä kohenee, ja muutenkin saat kertoa mietteistäsi vastaanotolla. Voimia Sinulle.
vain lääkärin juttusille. Kukaan ei hae sinua kotoa, vaan täytyy itse hakea sitä apua. Mikä siinä lääkäriin menemisessä nyt niin pelottavaa on? Sieltä haetaan apua, ja sitähän sinä aivan taatusti tarvitset. Eikun menoksi.