On ollut pieniä hankaluuksia viime aikoina. Opiskelut eivät suju odotetulla tavalla. Esimerkiksi matematiikasta en tajua oikein mitään. Yritän kyllä tosissaan tehdä niitä laskuharjoituksia, mutta kun ne eivät vaan aukene. Joskus teemme tehtäviä kaveriporukalla, mutta muutkaan opiskelijat eivät tahdo ymmärtää niitä. Vain muutama fiksu kaveri saa ratkaistua kaikki tehtävät. Käyn lainaamassa kirjastosta myös oheismateriaalia, jotta tunneilla selitetyt asiat selvenisivät paremmin. Siitäkään ei ole juurikaan apua. En ylipäätään ole mikään lahjakas matemaatikko. En myöskään jätä harjoitusten tekoa viime hetkeen, vaan pyrin aloittamaan niiden teon heti kuin mahdollista.
Opiskelin ennen ammattikorkeakoulussa liiketaloutta ja jotkut opiskelijat sanoivat minulle, että "tää ei taida olla sun paikkas. Voisit kokeilla yliopistoa." Täytyy myöntää että opiskelu ammattikorkeakoulussa sujui minulta todella hyvin. Toki muutamia hankaliakin kursseja mahtui sekaan. Mutta en kuitenkaan kokenut lainkaan stressiä tehtävien teossa. Nyt kun astuin yliopistomaailmaan opiskelemaan tietojenkäsittelyä, asiat muuttuivat aivan erilaiseksi. Välillä joutuu ponnistelemaan oikein kunnolla, että saa edes 2:sen tentistä. Olen myös miettinyt, että onko tämä ollenkaan minun alani. Osa opiskelijoista on tehtävien teossa yhtä pihalla kun minäkin. Vähän harmittaa heidänkin puolesta, sillä tiedän, että jollakin toisella linjalla he menestyisivät paljon paremmin.
En haluaisi kuitenkaan palata ammattikorkeakouluun kahdesta syystä: 1) vanhemmat olisivat varmasti pettyneitä, jos en opiskelisi enää yliopistossa. He ovat tukeneet minua koko opiskelujan ajan. Myös muut sukulaiset ovat kiinnostuneita yliopisto-opinnoitani. 2) Kysyin kavereilta, mitä mieltä he ovat ammattikorkeakoulusta. Vastaukset olivat suurinpiirtein tätä luokkaa. "Amiksia ne on. En halua työttömäksi". Minua alkoi toden teolla ottamaan päähän tuollaiset kommentit. Hehän kilpailevat meidän kanssa samoista työpaikoista. Ihan yhtä hyviä opiskelijoita kuin mekin.
Joka tapauksessa itsehän minä kuitenkin päätökset teen, eikä vanhempien / opiskelukavereiden mielipiteitä tarvitse kuunnella. Mutta silti minua vielä ihmetyttää... mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?
Opiskelin ennen ammattikorkeakoulussa liiketaloutta ja jotkut opiskelijat sanoivat minulle, että "tää ei taida olla sun paikkas. Voisit kokeilla yliopistoa." Täytyy myöntää että opiskelu ammattikorkeakoulussa sujui minulta todella hyvin. Toki muutamia hankaliakin kursseja mahtui sekaan. Mutta en kuitenkaan kokenut lainkaan stressiä tehtävien teossa. Nyt kun astuin yliopistomaailmaan opiskelemaan tietojenkäsittelyä, asiat muuttuivat aivan erilaiseksi. Välillä joutuu ponnistelemaan oikein kunnolla, että saa edes 2:sen tentistä. Olen myös miettinyt, että onko tämä ollenkaan minun alani. Osa opiskelijoista on tehtävien teossa yhtä pihalla kun minäkin. Vähän harmittaa heidänkin puolesta, sillä tiedän, että jollakin toisella linjalla he menestyisivät paljon paremmin.
En haluaisi kuitenkaan palata ammattikorkeakouluun kahdesta syystä: 1) vanhemmat olisivat varmasti pettyneitä, jos en opiskelisi enää yliopistossa. He ovat tukeneet minua koko opiskelujan ajan. Myös muut sukulaiset ovat kiinnostuneita yliopisto-opinnoitani. 2) Kysyin kavereilta, mitä mieltä he ovat ammattikorkeakoulusta. Vastaukset olivat suurinpiirtein tätä luokkaa. "Amiksia ne on. En halua työttömäksi". Minua alkoi toden teolla ottamaan päähän tuollaiset kommentit. Hehän kilpailevat meidän kanssa samoista työpaikoista. Ihan yhtä hyviä opiskelijoita kuin mekin.
Joka tapauksessa itsehän minä kuitenkin päätökset teen, eikä vanhempien / opiskelukavereiden mielipiteitä tarvitse kuunnella. Mutta silti minua vielä ihmetyttää... mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
opintopsykologin kanssa keskustelemaan... jokatapauksessa kannattaa vähän laittaa paperille, että mitä opiskeluilta odotit ja mitä tuntuu että saat -> sitten punnitset että riittääkö se.
Vaihda johonkin muuhun yliopiston oppiaineeseen. Matematiikka ja tietojenkäsittelytiede ovat aloina vaikeimmasta päästä ja vaativat tietyn älykkyysosamäärän (suuremman kuin millä pääsee sisään). Vähemmän älykkäille opiskelijoille sopivia aloja ovat mm. markkinointi, sosiologia ja oikeustiede. Voisit harkita myös humanistisia aloja.
Se, että nämä vähemmän matemaattiset ja tekniset alat sopivat paremmin alhaisemman ÄO:n omaaville opiskelijoille EI tarkoita, että ne olisivat jotenkin huonompia aloja tai että niistä selviäisi laiskottelemalla (pätee erityisesti oikeustieteeseen). Niissä vain ei ole yhtä merkittäviä ja raakoja ÄO-rajoituksia. Yliopistossa on tilaa myös oikeaa aivopuoliskoa käyttäville. ;)
älykkyysosamäärästä, mutta yksi sen osa: loogis-matemaattinen päättely on kyllä matikassa ja tietojenkäsittelytieteessä tärkeässä osassa.
Yliopistomatematiikka on lähinnä filosofiaa, ajatusketjuja yms - varsinaisen loogisen päättelyn pystyy tekemään kuka vaan, jos hiustenhalkominen kiinnostaa. TKK:lla tai amiksissa (AMK:t mukaanlukien) on käytäntöä, matikka on siellä erilaista (ja imho kiinnostavaakin). Yliopistomatikassa menestymiseen ei tarvita niinkään älyä, kuin kahvilassa istuskelun ja tuubanjauhannan jaloa taitoa.
Droppasin itse tietojenkäsittelystä ja vaihdoin juurikin oikeustieteeseen. En ole huomannut heikompaa älykkyyttä kanssaopiskelijoideni keskuudessa, näppärästi sielläkin leikkaa, usein vaan älynväläykset osuvat enemmän verbaaliseen leikittelyyn. (Sosiaaliset ja hygieeniset taidot ovat sen sijaan huomattavasti paremmat, ns. aspergerjaarittelijat ovat oikiksessa vähemmässä.)
Ja tuosta älykkyydestä. Oma ÄO:ni on Mensassa mitattuna 160 eli käsittääkseni melko hyvä. Olen menestynyt lukiomatikassa kympin tasolla täysin ilman vaivannäköä /tuskailua sekä menestynyt matematiikkakilpailuissa. Yliopistomatematiikka oli karseaa ja meni yli hilseen nimenomaan täydellisen tolkuttomuutensa kanssa. Jos joku haluaa filosofisesti pohtia, mikä on nolla, siitä vaan, mutta itse turhauduin pahasti.
Itse suosittelisin alkuperäiselle TKK:ta ja/tai kauppiksia, jossa on tietojenkäsittelypuoli, siellä saa tehdä kuulemani mukaan oikeasti mielekkäitä juttuja. Tai sitten voi siirtyä no-life-sektorilta kokonaan pois, yliopistot ovat täynnä eri aloja, ja monilta työllistyy hyvin. Tämä oikis vaatii perslihaksia ja matikkaa täytyy harrastaa omalla ajalla, mutta kivaa tämä on. Samoin kauppiksen puoleen olen tykästynyt.
Yliopistomatematiikassa on se keskeinen ero lukiomatematiikkaan, että määritelmät ovat täsmällisiä ja tarkoituksena on ymmärtää, mistä matematiikassa on kyse. Kaavat eivät vain tipahtele taivaalta, vaan ne johdetaan. Matematiikan luonne loogisena menetelmänä ymmärretään.
Mekaaninen kaavojen soveltaminen taas onnistuu apinaltakin.
Opiskelen humanistisessa alaa ja koen materiaalin niin ikään vaikeaselkoisena, ainakin osin (kaikki kirjat englannniksi jne.). Jotkut kurssit siis täysin kuin vetäisi kivirekeä.
Jos olet motivoitunut alastasi niin kehtaisin sanoa, että jatka...tosin ymmärrän hyvin että ei paljon motivoi, jos tuntuu ettei pärjää. Kamppailen itse tällä hetkellä samojen kysymysten kanssa. Olisiko hienoa jaksaa lukea edes jonkinlainen tutkinto (äiti odottaa kovasti) kun on jaksanut lafkassa kärvistellä vai yrittää löytää se, mikä todella kiinnostaa, oli se sitten puuseppä tai mikä tahansa. Arvelen siis että hankaluudet on selvitettävissä oman motivaation avulla sikäli kun yliopisto-opiskelu on vapaata ja siinä voi tutkailla sitä mitä itseä kiinnostaa. Jos vain löytyisi se, mikä kiinnostaa niin jaksaa (?), ehkä ne tyhmätkin kurssit.
Tunnen kyllä ihmisiä, jotka ovat suosiolla vaihtaneet pois yliopistosta omalle tielleen, eivätkä ole sitä katuneet. Esimerkiksi juuri matematiikkaa opiskellut tyttö pääsi opiskelemaan eläintenhoitajaksi, mikä on sitä, mitä hän haluaakin. Arvelen, että pari vuotta jaksaa tehdä ympäristön vaikutuksen mukaan ja ehkä opiskella tutkinnonkin mutta jos ala ei tunnu omalta niin kyllä se sitten menee vaihtoon. Kuuntele itseäsi tässä asiassa!:)
1) Jos todella valitset opiskelupaikan sukulaisten ja/tai kavereiden mielipiteiden mukaan, sulla on todella asioiden tärkeysjärjestys hukassa...
2) Enemmin ammattikorkeakoulun käyneelle löytyy töitä, kuin yliopiston.