Tiedättehän mainoksen, jossa mummeli säilöö purkkeja kaappiin... tuleville sukupolville. Ja toinen vie kaiken roskiin.
Tulipa mieleen, mitä itse haluaisin jättää perinnöksi? Rahaa ei paljoa ole, eikä omaisuuttakaan. Toisaalta; onko se, mitä meistä "vanhoista " halutaan ;) En usko, että lapset ainakaan!
Elämänohjeita ehkä. Ehkäpä jonkun päiväkirjamuotoisen kirjasen, jossa on jotain minun elämääni liittyvää. Muistoja tms. En usko, että tässä ihan säätietoja alan merkkailemaan ylös. vaikka mielenkiintoista tietoa toki sekin. Vuosien päästä ja kunhan ilmasto lämpenee jne. Kuten tiedätte.
Tulipa mieleen, mitä itse haluaisin jättää perinnöksi? Rahaa ei paljoa ole, eikä omaisuuttakaan. Toisaalta; onko se, mitä meistä "vanhoista " halutaan ;) En usko, että lapset ainakaan!
Elämänohjeita ehkä. Ehkäpä jonkun päiväkirjamuotoisen kirjasen, jossa on jotain minun elämääni liittyvää. Muistoja tms. En usko, että tässä ihan säätietoja alan merkkailemaan ylös. vaikka mielenkiintoista tietoa toki sekin. Vuosien päästä ja kunhan ilmasto lämpenee jne. Kuten tiedätte.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jo nyt olen lapsilleni sanonut, että niiden on sitten pysyttävä suvun hallussa. Omaisuutta minulla ei vielä ole. Asunto ja automme on pankin omaisuutta. Omistan vain irtainta. Ja sitä ei ole paljoa, koska en ole keräilijäluonne. Vihkisormukseni annan ainoalle tyttärellemme.
Käänsin kysymyksesi toisin päin: Mitä haluaisin itselleni jätettävän?
-Päiväkirjoja ja kertomuksia tavallisesta arjesta. Yksityiskohtaisia tarinoita siitä millaista silloin oli
...ajatuksia...haaveita...elämää...
Mutta kun ei oo viä ketään kelle mitään jättää.
Ekologisessa mielessä olisi parempi ettei seuraavaa sukupolvea paljoa olisikaan - vähemmän ihmisiä, vähemmän saasteita.
mut minkä noille muille voi. Ne vaan elää materialismin pauloissa.
jos vaan miettii mitä jättää perinnöksi. Mä toivoisin, että mun vanhemmat ei sellasia miettis.
jättäväni perinnöksi iloisen, tasapainoisen, toisetkin huomioonottavan, vastuuntuntoisen, yrittelijään, rakastavan, rakkautta vastaanottavan ja huumorin tajuisen jälkikasvun.
aika näyttää, onko polvi pojasta parantunut vai ...menikö ojasta allikkoon ;)
Muiston rakastavasta isästä. Isästä, joka osasi itkeä ja nauraa. Oli läsnä kun tarvittiin. Joka halusi antaa mahdollisimman kestävät purjeet elämän arvaamattomiin myrskyihin.
Kai jankutusta-
Tehtiin emännän kans keskinäiset testamentit kesällä, kun toinen delaa, jäljelle jäänyt tehköön mitä haluaa.
Ja voi tehdä, siis jos on testamentannut omaisuutensa jollekin taholle.
Ilman
testamentteja suvut tulevat osingolle,, hyi stana.
Olisi selkeää, jos jommalla kummalla olisi rintaperillisiä, ne pesee kaikki muut loppupeleissä. Laki on niin, ja mielestäni periaatteessa ok.
Kukahan hankii toimeentulonsa muuten- Ns. "uusioperheitten kuolemantapauksissa????
Kummallakin läjä rintaperillisiä eri vaiheesta eloaan. Kaikki ovat lakimääräiseen perintöön oikeutettuje.. Tsiisus, mikä oikeussoppa. Laskujen jälkeen kukaan ei todennäköisesti peri senttiäkään, pahimmillaan pitää mennä pankkiin.
Asia alkaa kiinnostaa tässä iässä. Me päästiin toimenpitesiin kun anoppi ohimennen mainiysi asiasta. Pimatsu yli 80, sillä on kokemusta kuin syvältä perinnönjako voi olla. Mä oon jakanut kaks perintöä. *************
Tuosta "henkisestä perinnöstä" : En ole välilöissä kummankaan suvun kanssa aktiivisesti, joskus tavataan hautajaisissa.Paljoa ei ole jätettävää, muutama laatikko "duuneja", kasa rompuja, muutama muisto, jokunen postaus. Se sinä.
Siskon lapset on ollut yhteyksissä. Vissiin perinnön toivossa. Nille en oo kertonut yestamentista. Enkä kerro, kiva kun jotkut ees mielistelee.....
Loppupeleissä ratkaisee vaan raha.
Suusanallinen ja "kertomus"- varsiainen juttu on ilmaa. Jos dokkaria on, se on todiste. Juprut ja kuulopuheet on vaan tarua.
Tästä ajasta jää aika raadollinen muisto jälkipolville.''
Yksilötahollahan ne muistot luodaan. Kummastuttanut kun nykyäänkin käsittääkseni käydään historiassa läpi vuoslukuja jne. Onhan tuo olemassa lähihistoriakin. Vissiin jotain
kasvatustieteellistä politikointia.
Niin, ihminen on raadollinen, kun on kyse rahasta ja perinnöistä. Mistäs muuten syntyvät sukupolvien ylitse kantavat perintöriidat?
Ihan pahimmalle tuntuu, kun vanha pariskunta (lapseton) elää kituuttaa, siis todella kituuttaa. Pihistää kaikesta, jopa ruuasta. Elää kyhjöttää aikansa ensin kaksin ja sitten yksin. Joku sukulainen käy joskus. Suurin osa ei koskaan. Oven saranat alkavat kulua vasta sitten, kun molemmat ovat maan alla ja tulee perinnönjaon aika.
Elikkä; jätetään lapsille enempi sitä henkistä perintöä. Annetaan heidän tehdä elintasonsa itse. Vai miten se nyt oli ;)
En tiedä mitä minulta omille lapsilleni jää.
tonneittain jätettä ja rojua, joka rasittaa jälkipolvien elämää suunnattomasti...
Minä olen vuosien mittaan kätkenyt pieniä kirjeitä sinne sun tänne. Kaivanut maahan jonnekin tienvarteen, laittanut taloa korjatessa lattian alle m.m. Ei niissä mitään erikoista lue, vain pieni viesti menneisyydestä.
Omalle pojalleni jätän perinnöksi Kannaksen unohdetun murteen, jonka puhujia ei enää nuorissa ole. Vaikka kirjoitan kirjakielellä, kotona pyrin puhumaan murteella. Lisäksi jätän hänelle ihanteet; miten eletään ihmisiksi, miten rakastetaan toisia käytännön teoilla odottamatta vastarakkautta, miten opitaan kaikessa luottamaan Jumalaan, miten parannetaan maailmaa vähän kerrassaan omassa lähiympäristössä ja ammattiliiton kautta laajemmaltikin.
hups" teen käänteisen päätöksen ja myyn taloni pankille(käänteinen laina) ja ryyppään rahani itse,ja korpit saa nuolla pullon pohjaa.
järkeni.
olkaat hyvä!