Olen raskaana ja meillä menee lapsen isän kanssa todella huonosti. En tunne tällä hetkellä minkäänlaista hyvää miestä kohtaan, paremminkin päin vastoin. Mietinkin, olisiko viisainta katkaista suhde ennen lapsen syntymää, en halua tapella lapsen kuullen enkä muutakaan. Ei asuta yhessä, ei olla ikinä asuttukkaan. Ongelma on siinäkin, että käytännössä minusta tulisi kuitenkin yksinhuoltaja, en usko, että mies on ikinä valmis lähtemään kotoaan. Mies jopa sanoi, kun kerroin että hän saa luvan olla apunani ensimmäisen syntymäkuukauden, että hän ei kerkeä töistä. Tulee semmonen tunne ettei välitä muusta kuin työstään, jossa palkkakin on ihan surkea. Tällä hetkellä tuntuu, etten halua olla mieheen missään yhteydessä ja että näin olis paras. Inhoan miehen vanhempia, äiti luulee aina olevansa oikeassa ja sanoo aina etten minä pärjää tämmöisellä asenteella kun vaadin tasa-arvoa ja tasapuolisuutta suhteeseen. Tiedän, ettei yksinhuoltajan elämä oo mitään herkkua. Käytännössä olisin kuitenkin tätä, lapsen isä kävis ehkä kerran viikossa lastaan kattomassa. Ehotti ite että rakennetaan huone vanhempien yläkertaan, johon en aio ikinä suostua. Mitä järkeä siis edes yrittää yhessä. Kaduttaa, että edes tulin raskaaksi tälle miehelle. Hetken halusin lasta, mutta nyt en haluais enää tälle miehelle. Mies ei muutu koskaan, oon jo huomannu sen, vaikka turhaan oon yrittänykki muuttaa asioita. Oisko siis viisainta katkaista suhde hyvän sään aikana? Tukijoita lähipiiristä löytyy, joten en varmaan jäisi kuitenkaan aivan yksin lapsen kans.
Yksinhuoltajaksi
vai ei...
7412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yksinhuoltaja automaattisesti, jos tai kun lapsesi syntyy avioliiton ulkopuolella. Kysymys onkin nyt siitä, miten järjestät elämäsi yksinhuoltajana.
Vaihtoehtoisia yksinhuoltajuuden muotoja on kolme:
1) -kieltäydyt isyyden selvityksestä, jolloin lapsesta tulee virallisesti isätön, Hänelle ei silloin ole väestörekisterissä merkitty isää, (jollei lapsen isä itse vaadi isyyden selvittämistä ja käy tunnustamassa lasta.)
Tällöin saat elatustukea kunnalta eikä lapsesi isällä ole tapaamisoikeutta lapseen nähden. Jos asia onnistuu, sinun ei silloin tarvitse enää koskaan olla tuon miehen kanssa missään tekemisissä. Toisaalta lapsesi voi myöhemmin surra isättömyyttään.
2) -isyys selvitetään ja lapsen isä saa tapaamisoikeuden. Hän joutuu maksamaan lapsesta elatusapua. Sinun ei muuten tarvitse olla lapsesi isän kanssa tekemisissä, kunhan hoidat lapsesi tapaamisiin.
3) -jatkat seurustelua lapsesi isän kansssa ja hän osallistuu elämäänne ja maksaa tietysti lapsesta myös elatusapua. Tarvittaessa voitte muuttaa yhteen asumaan, mutta olet kuitenkin virallisesti yksinhuoltaja.
Yhteishuoltajuutta ei kannata antaa lapsen isälle, koska silloin joudut pyytämään kaikkiin virallisiin papereihin lapsen isän nimen, ja hän voi tehdä monenlaista kiusaa esim kieltää teitä muuttamasta paikkakunnalta tai maasta.
Käytännössä yhteishuoltajuutta ei määrätä au-tapauksissa vastoin lapsen äidin tahtoa.
Ps En voi neuvoa kannattaako katkaista suhde. Sinun pitää itse päättää se asia.
Tuohon ykköskohtaan vielä lisäisin, että ennenmmin tai myöhemmin lapsi haluaa tietää kuka on hänen isänsä. Siihen hetkeen kannattaa sitten valmistautua aika huolella.
Haluaisin kyllä, että lapsella olisi isä tai miehen malli. En kuitenkaan tiedä onko järkevää jatkaa suhdetta lapsen takia, kun suhteessa ei ole muuten enää mitään intohimoa ja joka vuosi tarvitsee tapella samasta asiasta. Mies ei viihdy muualla kuin omassa kotonaan vanhempien luona. Enkä halua että tulee tänne sitten valittamaan ettei ole tekemistä. Olen yrittänyt monta kertaa katkaista suhteen, mutta aina mies on luvannut että tulee useammin tänne. Nyt olen taas antanut periksi menemällä heidän luokseen ja mies on huomannut saaneensa minut taas ansaan - ei tarvitse tulla tänne kun minä voin mennä heille. En tykkää koko paikasta vaan vihaan sitä. Mies ihmettelee miksi olen vittumainen hänen äidille, mutta mitä muutakaan voisin jos en tykkää hänestä ja pidän häntä osasyyllisenä suhteemme tuhoutumiseen. En haluaisi miehen äitiä lapseni mummoksi, nyt vielä vähemmän kun en haluaisi koko miestä lapselleni isäksi. Olen mieheni takia yrittänyt sietää äitiä ja olla mukava ja unohtanut melkein jo, että äiti tuhosi jo kerran suhteemme. En edes tiedä, mitä mieltä mies on isäksi tulemisesta vaikka lapsi oli yhteinen päätös sillon kun sai alkunsa. Mies ei koskaan näytä tunteitaan vaan haukkuu vaan jos on joku pielessä. Sitten itkee perään kun yritän jättää ja kuvittelen taas että oikeasti välittää. Ja kun yritän puhua asioista niin kitisen ja "jostain päin taas tuulee". Mies ei ota koskaan mitään tosissaan. Tiedän, että jos annan nyt periksi taas, joudun elämään koko elämäni samanlaisessa oravanpyörässä. Mies ei pysty päästämään irti kotoaan ja minä en halua miestä joka on kiinni enemmän omissa vanhemmissaan kuin omassa lapsessaan. Olen aina ajatellut että teen lapsen avioliitossa jotta lapsilla olisi molemmat vanhemmat. Näin ei kuitenkaan tällä kertaa käynyt. Olisi siis varmaan viisainta päättää suhde vielä kun siihen on mahdollisuus.
Mtäs teillä on ikää, jos saa kysyä, kun ainoa vaihtoehto yhdessä asumiselle on muuttaa "miehen" vanhempien kotiin?
molemmat ja reilusti yli 20, mutta alle 30.
Aikuisuutta ei mitata vuosissa, vaan teoissa. Jos asuu vielä lapsuudenkodissaan, ei ole siirtynyt lapsen roolista aikuiseksi.
Eikä siis ole valmis perustamaan perhettä.
että haluat katkaista suhteen. Pysy siis lujana äläkä usko miehen ruikutuksiin. Kyllä maammanpojat ruikuttamistaidon osaavat.
Lapsen syntymän jälkeen huolehdi virallisista asioista, mutta älä suostu tapaamaan miestä muuta kauin lastenvalvojalla.
Jos mies vaatii lapsen tapaamisoikeutta neuvottele sosiaalityöntekijöitten kanssa miten tapaamiset järjestetään lapsen ollessa pieni. Sinun ei tarvitse suostua siihen, että mies tulee kotiisi katsomaan lastaan eikä vauvaikäistä tarvitse myöskään antaa mihinkään viikonlopputapaamisiin. Vaadi selvä sopimus tapaamisista ja vaadi, että siitä pidetään kiinni.
.Missään tapauksessa älä suostu yhteishuoltajuuteen, jos ajattelet ettei suhteellanne ole tulevaisuutta. Pysy lujana ja ole rohkea! Toivotan onnea!