Olen ollut masentunut ja ahdistunut koko kesän. En tiedä miksi, mutta ennen en niin ahdistunut "huonoista uutisista".
Nykyään, kun luen vaikka lehdestä tai kuulen uutisista jostakin tuhosta tai murhasta niin ahdistun siitä kovasti.
Eilen aamulla kun luin netistä tämän missi-saaran (ilmeisestä) itsemurhasta, jättäytyi junan alle niin tuli tosi huono olo ja asia on pyörinyt mielessä.
Sitten, kun pelotellaan, että maailmanloppu tulee tämän ranskalaisen hiukkaskiihdyttimen vuoksi, joka ammutaan huomenna avaruuteen niin sekin pelottaa ja tuntuu ahdistavalle.
Tuntuu, etten nykyään siedä enää lukea tai kuulla mitään, joka lisää ahdistustani.
Nykyään, kun luen vaikka lehdestä tai kuulen uutisista jostakin tuhosta tai murhasta niin ahdistun siitä kovasti.
Eilen aamulla kun luin netistä tämän missi-saaran (ilmeisestä) itsemurhasta, jättäytyi junan alle niin tuli tosi huono olo ja asia on pyörinyt mielessä.
Sitten, kun pelotellaan, että maailmanloppu tulee tämän ranskalaisen hiukkaskiihdyttimen vuoksi, joka ammutaan huomenna avaruuteen niin sekin pelottaa ja tuntuu ahdistavalle.
Tuntuu, etten nykyään siedä enää lukea tai kuulla mitään, joka lisää ahdistustani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
toisaalta on myös lohduttavaa kuulla, että meitä on muitakin, jotka ovat masentuneita/tekevät itsemurhia.
mielialalääkkeiden aiheuttama tapa tehdä mahdollisimman raaka itsari, oliko tyttö lääkityksessä?
Olet varmaankin nuori ja herkkä? Hyvä että olet empaattinen, vaikka joudut nyt itse kärsimään siitä. Minä olin aivan samanlainen tuossa kaksikymppisenä. En voinut enää katsoa uutisia ja kaikki paha ahdisti aivan suunnattomasti. Pelkäsin myös kaikkea mahdollista ja juuri maailmanloppua ja sotaa. Sitten tulivat paniikkikohtaukset (vaikkei silloin niistä tiedettykään) ja niska- ja hartiavaivat ja jouduin kääntymään lääkärin puoleen. Sain rauhoittavia ensi alkuun ja aloitin terapian. Minulle selvisi, että on paljon asioita, jotka olen työntänyt mieleni pohjalle enkä ole voinut käsitellä niitä. Kyseessä lähinnä minuun kohdistunut paha, jonka olin vain sivuuttanut, ja yrittänyt unohtaa. Tuosta on nyt 25vuotta.
Lohduta itseäsi sillä, että maailmanloppua on povattu ja manattu niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa, maailmanlopulla myydään otsikoita ja sitä käyttää moni uskonlahko voimavaranaan. On tietysti hirveää ajatella, että maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa, eikä sitä voi mitenkään hallita. Ehkä nopea informaationvälitys ja media on osaltaan aiheuttanut tämän. On tietty hyvä, että ihmiset tulevat tietoisiksi siitä mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, mutta se on hyvin ahdistavaa joillekin jotka ovat empaattisia ja herkkiä. Ajattele, kuinka paljon sodan kokeneet ovat pelänneet ja varmasti eläneet maailmanlopun pelossa, mutta jotenkin kuoleman tiedostaminen on saanut ihmiset pitämään elämästä kiinni entistä tiiviimmin.
Jonkun nuoren itsemurha tai kuolema koskettaa, koska sen elää itse niin voimakkaasti hetki hetkeltä. Mutta ajattele, että on rohkeampaa elää ja odottaa, jos huomenna olisi parempi päivä, tai ylihuomenna. Itsemurhan tehnyt tekee itse ratkaisunsa, mutta sinulla on elämä edessä. Autiolla saarellakin kannattaa odottaa, että joku päivä rantaan ajautuu puunkappale, jonka avulla voi kellua tiehensä.
Kukaan ei voi tietää omien päiviensä määrää. Siksi pitää elää joka päivä täydesti ja toteuttaa haaveitaan eikä siirtää niitä hamaan tulevaisuuteen. Älä anna pelon hallita äläkä anna kenenkään pelotella sinua! Pidä mediatauko, ja anna itsellesi vähän aikaa rauha pelottavilta asioilta. Eikö ole harmi, jos pelkäät turhaan seuraavat 50 vuotta? :)))
Kiitos kaikille vastanneille ja erityisesti sinulle "samoja juttuja kokenut". Olet oikeassa, että olen suht nuori (30v) ja hyvin herkkä ja empaattinen. Olen myös ollut aina kova jännittämään ja pelkäämään vähän kaikkea ja saanut myös paniikkikohtauksia. Minulla oli vaikea lapsuus ja nuoruus (väkivaltaa, koulukiusaamista) ja varmasti en ole käsitellyt niitä asioita vaan juuri kuin sanoit "sivuuttanut ja yrittänyt unohtaa". Ne kait pitäisi käsitellä jotenkin, mutta sekin pelottaa (asioiden käsitteleminen).
Usko ainakin tämä: Ei ole mitään pelättävää, koska olet selvinnyt tähän asti, selviät tästä eteenkin päin. Ja entistä ehompana vahvempana omana itsenäsi. Luulisin oman kokemukseni perusteella, että pelkäät vain, mitä kamaluuksia sieltä sielun sopukoista saattaa tulla ja siksi asioiden käsitteleminen pelottaa.
Vaikeisiin kokemuksiin kuului ainakin minulla suunnaton nöyryytyksen ja häpeän tunne. On oltava hyvä terapeutti tai joku muu, jonka kanssa voit näitä asioita turvallisesti kohdata. Usko, ne eivät ole pelottavia, vaan se helpottaa kun solmut saa aukaistua. Saat edetä omassa tahdissa. Saat "sulatella" jäädytettyjä tunteita, joita et ole saanut tuntea. Olet vahva, kun jaksat kantaa kaikkea mukanasi. Ajattele, kuinka paljon energiaa jää käyttöön, kun saat heittää menneisyyden peikot pois. Alkuun voi tuntua entistä ahdistavammalta, mutta pikku hiljaa solmut kyllä aukeavat, kunhan uskallat luottaa terapeuttiin. Käväise lääkärissä ja kerro näistä paniikkikohtauksista, niin siitä se alkaa etenemään.
Kovasti voimaa sinulle. Kyllä se varmasti lähtee menemään, kun olet jo uskaltanut alkaa jakamaan ajatuksiasi! Minä opin suuresti oman kriisini aikana itsetuntemusta, ja sitä, millainen olen ja mitä oikeasti haluan. Ja hyvin on mennyt! :)