Eli utelen siis mielipidettä naisilta, jotka eivät käy baareissa juuri koskaan/käytä alkoholia humaltuakseen. Itse olen 27v. alle vuoden ikäisen tytön äiti ja itse en baareissa välitä käydä, enkä paljoa juo. Joskus otan pari siideria tai lasin viiniä, mutta kännääminen ei minua innosta.
Ongelmani on siis mieheni, joka tykkää käydä juomassa ja baarissa silloin tällöin, n. joka toinen kuukausi eli ei kovin usein, mutta minun on tätä silti älyttömän vaikea hyväksyä ja tämän takia tunnen olevani karsea nipo.
Itse olen nuorempana käynyt todella paljon baareissa, sekoillut kännissä ym., mutta tämä on itselleni jo usean vuoden ollut mennyttää aikaa ja edustaa lähinnä vanhoja muistoja.En siis voi ymmärtää, mitä miestä baareissa kiehtoo?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kummallakin tulee olla omia menoja ja kavereita. Itsekin käyn jumpissa/tanssitunneilla, kavereiden kanssa kahvittelen ja käyn lenkillä ym. Mutta iltaisin/öisin tykkään kuitenkin olla kotona perheen kanssa. Ehkä siksi en juuri voi hyväksyä, että mieheni "harrastus" on juuri illala ja yöllä ja seuraava päivä meneekin sitten pilalle krapulaa pois nukkuessa.
Mietin, että mahtaako kyseessä olla jonkinlainen arvoristiriita mieheni ja minun välillä, kun ajatusmaailmamme eivät tässä kohtaa.
Onko minulla siis kohtalotovereita, jotka näin ajattelevat? Tiedän, että olen monen mielestä hirveä nipottaja ja turhasta valittaja, mutta en sille mitään mahda, että miehen baarissa käynti saa minut tosi kiukkuiseksi ja vaikka kuinka yritän sen hyväksyä ja ajatella parhain päin.
Kommentteja, kiitos:)
Ongelmani on siis mieheni, joka tykkää käydä juomassa ja baarissa silloin tällöin, n. joka toinen kuukausi eli ei kovin usein, mutta minun on tätä silti älyttömän vaikea hyväksyä ja tämän takia tunnen olevani karsea nipo.
Itse olen nuorempana käynyt todella paljon baareissa, sekoillut kännissä ym., mutta tämä on itselleni jo usean vuoden ollut mennyttää aikaa ja edustaa lähinnä vanhoja muistoja.En siis voi ymmärtää, mitä miestä baareissa kiehtoo?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kummallakin tulee olla omia menoja ja kavereita. Itsekin käyn jumpissa/tanssitunneilla, kavereiden kanssa kahvittelen ja käyn lenkillä ym. Mutta iltaisin/öisin tykkään kuitenkin olla kotona perheen kanssa. Ehkä siksi en juuri voi hyväksyä, että mieheni "harrastus" on juuri illala ja yöllä ja seuraava päivä meneekin sitten pilalle krapulaa pois nukkuessa.
Mietin, että mahtaako kyseessä olla jonkinlainen arvoristiriita mieheni ja minun välillä, kun ajatusmaailmamme eivät tässä kohtaa.
Onko minulla siis kohtalotovereita, jotka näin ajattelevat? Tiedän, että olen monen mielestä hirveä nipottaja ja turhasta valittaja, mutta en sille mitään mahda, että miehen baarissa käynti saa minut tosi kiukkuiseksi ja vaikka kuinka yritän sen hyväksyä ja ajatella parhain päin.
Kommentteja, kiitos:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä en käy baarissa eikä miehenikään pikkujouluja lukuunottamatta. En voi ymmärtää, mitä mä siellä tekisin, sillä sitä menoa en jaksa selvin päin katsoa ja seuraavana aamuna on kuitenkin todellisuus odottamassa pikkulasten muodossa.
Mielestäni ei ole ollenkaan kohtuutonta, että vaadit miestäsi tulemaan harrastuksista kotiin hyvissä ajoin ja sellaisessa kunnossa, etteivät perheen rutiinit siitä kärsi seuraavana päivänä. En minä ainakaan alkaisi olemaan säännöllisen epäsäännöllisesti kolmen yksinhuoltaja, varsinkin jos kolmas huollettava on itse syypää omaan olotilaansa. Minäkin olen ilmeisesti saanut juoksuni juosta niin perusteellisesti, ettei enää ole mitään viehätystä seduloihin.
ole kovin paljon?! Miksi miehesi baarissa käynti saa sinut niin kiukkuiseksi? Tosiaan, ei minusta ole kovin usein, jos käy kerran parissa kuukaudessa. Minunkin mieheni käy suunnilleen saman verran. Itse en juurikaan käy.. Ei jostain syystä kauheasti kiehdo baarit. En kuitenkaan koe sitä mitenkään pahana asiana, jos mies silloin tällöin käy.
Ajattelen sen niin, että me pidämme eri asioista. Miehestä on mukava istua poikaporukalla oluella ja itse taas tykkään shoppailla ja juoruilla tyttöjen kanssa. Tai itse tykkään rentoutua lukien hyvää kirjaa täydessä hiljaisuudessa, kun mies taas baarissa istuen.
Pelkäätkö ap kenties, että miehesi sekoilisi jotain baarissa: joisi liikaa, sammuisi, ei tulisi kotiin tai jotain?! Vai miksi asia aiheuttaa sinussa niin paljon negatiivisia tunteita?
jäi kans vähän semmonen fiilis tuosta tekstistä, että siinä ei tullu ihan se perimmäinen syy selville.
Joka tapauksessa, ei se mies kyllä ihan alvariinsa siellä baarissa ravaa, että kannattasko vaan antaa olla. Pakko se on parisuhteen toimivuuden kannalta oppia sietämään joitakin asioita. Puhuminen auttaa.
..kaikella kunnioituksella. Mutta olet.
Minäkään en käy baareissa. Tosin olen raskaana parhaillaan, mutta eipä tuota tule niissä pyörittyä nykyään muutenkaan. Ei vain kiinnosta (ikää 32v).
Mieheni ajan joskus baariin tuulettumaan. Juotan lasin kaksi viiniä ja tilaan taksin. Tätä tapahtuu kuukauden kahden välein ja kylläpä tuo siippa ottaa viiniä yms muulloinkin, saunakaljat myös. Krapulaakin nukkuilee toisinaan pitkin päivää pois..
MITÄ SITTEN?
Se on ymmärtääkseni aikamoista herkkua, ettei miestäsi kiinnosta baareissa roikkuminen tuon enempää. Jatkuvasti saan kuulla ympärillä (yleensä nuoremmilta) kavereilta, miten äijät ryyppää kaikki viikonloput ja jättää kaiken vastuun kodista ja lapsista naiselle.
Jos se äijäsi nyt kerran kahdessa kuussa käy kännit vetämässä niin...meneppäs itseesi nyt.
Teillä on hiukan eri mielenkiinnon kohteet ja NIIN erit ne eivät nyt kuitenkaan tunnu olevan, että asiasta pitäisi haloota mennä nostamaan.
Anna ukkosi olla mikä on ja opettele olemaan tyytyväinen, äläkä äidy vaatimaan mahdottomia. Miehiä ne vain on, kuten mekin vain naisia. Tässä ollaan vain ihmisiä vikoinemme ja jos noin pientä et saa sulatettua, niin surkeus sentään.
ukkos vaan käydä baarissa. Eipä tuo kovin usein siellä kirjoittamasi mukaan käy. En tiedä mutta luultavasti jossain vaiheessa kyllästyy siellä käymään. Ite en käy baarissa kun ehkä muutaman kerran vuodessa eikä nykyisin mieskään käy ( lähemmäs 40v. kuin 30 v.)usein. Jos kovasti rajoitat miehesi baarissa käymistä, pahimmassa tapauksessa voi ottaa ritolat jossain vaiheessa kun ei jaksa "nipoiluasi".
Minunkin mielestäni miehesi käy turhan usein baarissa, olen siis täysin samaa mieltä kanssasi.
Eiköhän tästä nyt tule haukkumisia, mutta en kyllä laske baaria "harrastukseksi".
No mitäs sitten kun se mies käy tarpeeksi siellä baarissa ja löytääkin "uuden" naisen? (tapauskohtainen asia). Minusta tuntuu että ap ajattelee just tätä asiaa... vaikka parisuhde on tosi vakaalla pohjalla niin miehistä ei ikinä tiedä mitä ne sieltä baarista löytää.
Tykkään kyllä itse käydä välillä baarissa, siis vkoloppu vapailla(krt 1kk vkoloppu vapaa), mutta ärsyttää että ukko haluaa lähtee just sillo vkoloppuna baariin kun mun pitäis lähtee iltavuoroon töihin seur. päiv. ai että ärsyttää....sit jos haluais lähtee arkipäivänä johonkin vapaapäivänä ni ukko sanoo ethän voi lähtee ku oon töissä. Mutta hei, niinhän mäkin olen vkonlopuna töissä. Hei voi perk...
sinua, lastasi ja miestäsi siitä, ettei alkoholi ja baarielämä sinua kiinnosta. Se on valtava etu teille kaikille.
Toiseksi voin kertoa, ettet saa miestäsi pysymään poissa baarista nipottamalla. Jos se jollakin onnistuu, niin hyvällä sitten.
Yritä tehdä hänen olonsa kotona niin mukavaksi ja keksiä hänelle muuta tekemistä, ettei tarvitse tapaa aikaa baareissa. Ellei se onnistu, se on miehen oma valinta. Juoppoja on tässä maassa vaikka kuinka paljon, ehkä miehestäsi on tulossa yksi lisää.
Munkaan mies ei pahemmin hillu baareissa, mutta kyllä mua silti vaan ärsyttää se touhu.
Se ärsyttää siksi, kun kyse on paljon enemmästä kuin vaan illan vietosta kavereiden kanssa (mikä sinänsä on ihan ok).
Toipumiseen menee seuraava päivä ja kaikki se aika on pois meidän yhteisestä vapaa-ajasta (molemmat käydään töissä ja olisi ihana olla yhdessä lasten kanssa eikä aina vaan vuorotellen). Ihan yksinhuoltajana sitä saa seuraavan päivän touhuta...kyllä kannatti odottaa viikonloppua...
En minäkään jaksaisi katsella vanhalta viinalta haisevaa krapulaista ukkoa sohvalla makaamassa- tuhlaamassa koko vapaapäivän toipumiseen.
Minäkin olen jättänyt baarielämän ja alkoholin lipittelyt taakseni ja niin on myös mieheni .
Aikansa kutakin .
Ikävää jos miehelläsi on sellainen kaveripiiri että ovat ehkä sinkkuja tai ainakin baareissa viihtyviä .Toisaalta voihan olla että he vain jutustelevat tuopin äärellä joten harmitonta sinänsä kun ei kuitenkaan ihan joka viikko mene .
Eri asia mielestäni jos jossain tanssipaikoissa käy muita naisia pyörittelemässä .
Tuskin hän lopunelämäänsä jatkaa samalla tyylillä.
Perheellisten menot tavallisesti hupenevat kerran pariin vuodessa kun ikääkin tulee enemmän .
empä minäkään tykkäisi. jos miehellesi on juominen se pääasia niin kai saa kavereiden kans ottaa kuppia kotona kavereittesa kaa??baarissa on itseään tyrkyttäviä naisia ja miehet nyt ovat mitä ovat.. et et.. oletko jutellut miehesi kanssa tästä?? meillä oli aikanaan samanlainen tilanne mutta ukkoni onneksi tajusi et kotonakin voi rentoutua ja jos baariin mennään niin mennään yhdessä ETTEI toiselle tulee vtutusta.
lukea, että muitakin nipoja löytyy:)
Ollaan kyllä miehen kanssa useaan otteeseen keskusteltu asiasta ja riideltykin. Minua ärsyttää se, että mieheni lähes kaikki kaverit ovat sinkkuja, jotka jatkuvasti käyvät baarissa ryyppäämässä ja miestänikin sinne kinuavat. Mieheni mukaan,hän ei niinkään halua baariin, vaan nimenomaan istua kavereiden kanssa iltaa, mutta kun kaikki muut lähtee baariin, niin täytyyhän hänenkin, tiedä häntä sitten, puhuuko vain minun mielikseni...Minun kavereistani taas on suurin osa perheellisiä, joten luonnollisestikin on vähän eri kiinnostuksen kohteet kuin mieheni kavereilla.
Tätä en juuri ymmärrä, että aikaa ei voi viettää kavereiden kanssa muuten kuin kaljalla ja ilta-/yöaikaan ja sitten tosiaan vtuttaa se seuraava päivä.
Joku kysyi, että miksi minua se niin kovasti ärsyttää, pelkäänkö pettämistä tms.
En erityisemmin pelkää pettämistä, mutta itse kylläkin yhdistän baarielämän paljolti miesten/naisten pokailuun ja sekoiluun, koska se on sitä itselläni aikoinaan hyvin pitkälti ollut, joten voihan siinä olla jotain perääkin, että pelkään pettämistä. Se taas, mikä minua ärsyttää, niin en oikeastaan edes osaa vastata. Ärsyttää vaan niin suunnattomasti, kun en ymmärrä miksi hän baariin haluaa mennä, kun itse en siitä perheellisenä mitään hohtoa enää löydä.