Ajatelin tässä päivällä että suurin työsuoritukseni on ollut olla äiti. Parhaani tein, onnistumisesta en vielä tiedä. Ensimäinen lapseni ei ollut kovin helppo, työstä kävi. Ajatus joka heräsi oli etten ole koskaan saanut kiitosta tästä työstä! Se tuntuisi hyvältä. Mutta en ole myöskään kiittänyt omaa äitiäni, taidampa tehdä sen ennen kuin on myöhäistä!
Ajattelin
tässä päivällä
1250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin mietin tässä yksi päivä... sitä kiitollisuuden velkaa, joka usein lapselle sysätään. Oma esikoiseni on vielä niin pieni että en voi tietää mitä ajattelen hänen kasvettuaan aikuiseksi, mutta hypoteettisissa pohdinnoissani nousi esille seuraavaa:
Kun lapsi hankitaan, se hankitaan itsen vuoksi, itsekkäistä syistä. Hedelmöittymätön "lapsi" ei pyydä päästä tähän maailmaan, vaan se on vanhempien aikaansaannosta - joko harkittua ja suunniteltua tai sitten omista näkemykistä johtuen "estämättä jätettyä". Tämän jälkeen mielestäni vanhemmat ovat lapselle velkaa kodin ja kasvatuksen, koska hehän lapsen ovat tänne saattaneet.
Lapsia hankitaan todellakin itseä eikä sitä lasta varten. Miksi lapsen kuuluisi siitä ylenpalttisesti kiitellä äitiä tai isää?
Minulla on ollut loistava äiti. Olen iloinen ja onnellinen siitä, mutta en koe olevani kiitollisuudenvelassa. Jokaisella - minullakin - on itse hankittu, itse valittu velvollisuus olla lapselleen paras mahdollinen vanhempi.