Haluaisin vielä tarkistaa - jos mahdollista, niin muslimeilta - eräitä seikkoja, jotka olen itse ymmärtänyt islamin "ytimeksi". Siis pitääkö seuraava suurin piirtein paikkansa islamin olennaisista periaatteista:
1. On vain yksi Jumala ja Muhammed on hänen (viimeinen ja täydellisin) profeettansa.
2. Jumala on ehdottoman kaikkivaltias, kaikkihyvä ja kaikkitietävä. Häntä ei pidä ymmärtää inhimillisten rajoitusten mukaisena olentona. Kaikki mikä on ja mitä tapahtuu, on viime kädessä Jumalan tietämää ja vallassa.
3. Muslimi on ihminen, joka uskoo edellisiin ja antautuu (tai ainakin pyrkii rehellisesti antautumaan) kaikissa toimissaan Jumalan tahdolle. Tällöin hänen tulee seurata ennen kaikkea Koraania ja sen ohella muita Muhammedin (oikeiksi todistettuja) opetuksia. Ja tietenkin käyttää järkeään ymmärtääkseen, millainen toiminta kulloinkin on Koraanissa ja Muhammedin opetuksissa ilmaistun Jumalan tahdon mukaista.
4. Jumalalla ei ole kollegoita, eikä muslimi saa asettua sellaiseksi tai pitää ketään tai mitään sellaisena. Jos asettuu Jumalan kollegaksi tai pitää jotain muuta sellaisena, syyllistyy epäjumalaksi asettumiseen tai palvoo epäjumalaa.
5. Jumalan ja ihmisen välillä ei saa eikä voi olla välittäjiä. Välittäjä olisi verrattavissa epäjumalaan.
6. Muslimien yhteisö - Ummah - ei voi eikä saa olla alistettu sellaisille pyrkimyksille, jotka ovat ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Se ei siis esimerkiksi saa eikä voi olla väline yksityisten tai ryhmien taloudellisten, poliittisten tms. etujen ajamiselle. Jos siitä tulisi tällainen väline, se ei enää olisi aito Ummah vaan olisi pikemminkin epäjumalan tai -jumalien (esim. taloudellisen tai poliittisen edun tms.) palvonnan yhteisö.
7. Koska ihmisen tulee antautua kaikissa toimissaan Jumalan tahdolle, maallisen ja uskonnollisen elämän välillä ei saa olla olennaista eroa. Toisin sanoen, Jumalan tahdon tulee näkyä myös muslimien poliittisissa, taloudellisissa ym. toimissa ja olla niiden perustana.
8. Jotta muslimi voisi antautua Jumalan tahdolle, hänen tulisi opiskella mahdollisuuksiensa ja kykyjensä mukaan Koraania ja muita Muhammedin opetuksia.
9. Sitten tulevat rukous-, almu- ym. säännöt (joita en tässä käy läpi), joita muslimin tulee seurata parhaansa mukaan kuitenkin niin, ettei niiden seuraamisesta tule (rehellisesti arvioiden) kohtuutonta taakkaa tai vahinkoa (sairaus-, varattomuus- yms. esteet).
Tarkoituksenani ei ole alkaa väittelyä aiheesta, vaan haluaisin vain tarkistaa näiden käsitysteni suurinpiirteisen oikeellisuuden. Onko esimerkiksi jäänyt jotain hyvin keskeistä ja olennaista pois? Varmastikin on, mutta mitä?
1. On vain yksi Jumala ja Muhammed on hänen (viimeinen ja täydellisin) profeettansa.
2. Jumala on ehdottoman kaikkivaltias, kaikkihyvä ja kaikkitietävä. Häntä ei pidä ymmärtää inhimillisten rajoitusten mukaisena olentona. Kaikki mikä on ja mitä tapahtuu, on viime kädessä Jumalan tietämää ja vallassa.
3. Muslimi on ihminen, joka uskoo edellisiin ja antautuu (tai ainakin pyrkii rehellisesti antautumaan) kaikissa toimissaan Jumalan tahdolle. Tällöin hänen tulee seurata ennen kaikkea Koraania ja sen ohella muita Muhammedin (oikeiksi todistettuja) opetuksia. Ja tietenkin käyttää järkeään ymmärtääkseen, millainen toiminta kulloinkin on Koraanissa ja Muhammedin opetuksissa ilmaistun Jumalan tahdon mukaista.
4. Jumalalla ei ole kollegoita, eikä muslimi saa asettua sellaiseksi tai pitää ketään tai mitään sellaisena. Jos asettuu Jumalan kollegaksi tai pitää jotain muuta sellaisena, syyllistyy epäjumalaksi asettumiseen tai palvoo epäjumalaa.
5. Jumalan ja ihmisen välillä ei saa eikä voi olla välittäjiä. Välittäjä olisi verrattavissa epäjumalaan.
6. Muslimien yhteisö - Ummah - ei voi eikä saa olla alistettu sellaisille pyrkimyksille, jotka ovat ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Se ei siis esimerkiksi saa eikä voi olla väline yksityisten tai ryhmien taloudellisten, poliittisten tms. etujen ajamiselle. Jos siitä tulisi tällainen väline, se ei enää olisi aito Ummah vaan olisi pikemminkin epäjumalan tai -jumalien (esim. taloudellisen tai poliittisen edun tms.) palvonnan yhteisö.
7. Koska ihmisen tulee antautua kaikissa toimissaan Jumalan tahdolle, maallisen ja uskonnollisen elämän välillä ei saa olla olennaista eroa. Toisin sanoen, Jumalan tahdon tulee näkyä myös muslimien poliittisissa, taloudellisissa ym. toimissa ja olla niiden perustana.
8. Jotta muslimi voisi antautua Jumalan tahdolle, hänen tulisi opiskella mahdollisuuksiensa ja kykyjensä mukaan Koraania ja muita Muhammedin opetuksia.
9. Sitten tulevat rukous-, almu- ym. säännöt (joita en tässä käy läpi), joita muslimin tulee seurata parhaansa mukaan kuitenkin niin, ettei niiden seuraamisesta tule (rehellisesti arvioiden) kohtuutonta taakkaa tai vahinkoa (sairaus-, varattomuus- yms. esteet).
Tarkoituksenani ei ole alkaa väittelyä aiheesta, vaan haluaisin vain tarkistaa näiden käsitysteni suurinpiirteisen oikeellisuuden. Onko esimerkiksi jäänyt jotain hyvin keskeistä ja olennaista pois? Varmastikin on, mutta mitä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
*as
.
mielenkiintoisia kysymyksiä, aiheita sinulla. Jokainen näistä on oma islamilainen tieteenalansa, joten minä vastaan "vain" sen perusteella mitä olen oppimattomana uskovaisena ymmärtänyt.
Huom! Olen shiiamuslimi.*
Haluaisin vielä tarkistaa - jos mahdollista, niin muslimeilta - eräitä seikkoja, jotka olen itse ymmärtänyt islamin "ytimeksi". Siis pitääkö seuraava suurin piirtein paikkansa islamin olennaisista periaatteista:
1. On vain yksi Jumala ja Muhammed on hänen (viimeinen ja täydellisin) profeettansa.
*Kyllä.
2. Jumala on ehdottoman kaikkivaltias, kaikkihyvä ja kaikkitietävä. Häntä ei pidä ymmärtää inhimillisten rajoitusten mukaisena olentona. Kaikki mikä on ja mitä tapahtuu, on viime kädessä Jumalan tietämää ja vallassa.
*Kyllä
3. Muslimi on ihminen, joka uskoo edellisiin ja antautuu (tai ainakin pyrkii rehellisesti antautumaan) kaikissa toimissaan Jumalan tahdolle. Tällöin hänen tulee seurata ennen kaikkea Koraania ja sen ohella muita Muhammedin (oikeiksi todistettuja) opetuksia. Ja tietenkin käyttää järkeään ymmärtääkseen, millainen toiminta kulloinkin on Koraanissa ja Muhammedin opetuksissa ilmaistun Jumalan tahdon mukaista.
* Kyllä paitsi sillä tarkennuksella, että seuraamme Koraania ja muita Profeetan (saas) opetuksia, jotka nekin perustuvat Koraaniin - eivät siis ole sen ulkopuolelta millään lailla.
4. Jumalalla ei ole kollegoita, eikä muslimi saa asettua sellaiseksi tai pitää ketään tai mitään sellaisena. Jos asettuu Jumalan kollegaksi tai pitää jotain muuta sellaisena, syyllistyy epäjumalaksi asettumiseen tai palvoo epäjumalaa.
*Kyllä
5. Jumalan ja ihmisen välillä ei saa eikä voi olla välittäjiä. Välittäjä olisi verrattavissa epäjumalaan.
*Välittäjällä ja jumalaluudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos pyydän ystävääni rukoilemaan puolestani, hän toimii välittäjänä minun ja Jumalan välillä. En suinkaan ajattele että hän on jumala eli pitäisin häntä epäjumalana. Tai että hän ajattelisi jotain tämänsuuntaista. Astagfirullah!
6. Muslimien yhteisö - Ummah - ei voi eikä saa olla alistettu sellaisille pyrkimyksille, jotka ovat ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Se ei siis esimerkiksi saa eikä voi olla väline yksityisten tai ryhmien taloudellisten, poliittisten tms. etujen ajamiselle. Jos siitä tulisi tällainen väline, se ei enää olisi aito Ummah vaan olisi pikemminkin epäjumalan tai -jumalien (esim. taloudellisen tai poliittisen edun tms.) palvonnan yhteisö.
*Umma on mikä tahansa muslimiyhteisö - viime kädessä globaali. Uskoa seuraavat teot; umma taas koostuu yksilöistä ja heidän uskostaan ja teoistaan. Sanotaan että jos yksikin umman jäsen "sairastaa" koko umma sairastaa. Ummassa pitäisi toteutua sharian laki. Tämä ei onnistu kovin helposti, muissa kuin islamilaisissa valtiojärjestelmissä.
7. Koska ihmisen tulee antautua kaikissa toimissaan Jumalan tahdolle, maallisen ja uskonnollisen elämän välillä ei saa olla olennaista eroa. Toisin sanoen, Jumalan tahdon tulee näkyä myös muslimien poliittisissa, taloudellisissa ym. toimissa ja olla niiden perustana.
*On olemassa usko ja teot, jolla uskoa ilmennetään.
8. Jotta muslimi voisi antautua Jumalan tahdolle, hänen tulisi opiskella mahdollisuuksiensa ja kykyjensä mukaan Koraania ja muita Muhammedin opetuksia.
**Niin, tahdolle antaumisella voitaisiin tarkoittaa oikealla tiellä pysymistä/sen löytämistä.
9. Sitten tulevat rukous-, almu- ym. säännöt (joita en tässä käy läpi), joita muslimin tulee seurata parhaansa mukaan kuitenkin niin, ettei niiden seuraamisesta tule (rehellisesti arvioiden) kohtuutonta taakkaa tai vahinkoa (sairaus-, varattomuus- yms. esteet).
Tarkoituksenani ei ole alkaa väittelyä aiheesta, vaan haluaisin vain tarkistaa näiden käsitysteni suurinpiirteisen oikeellisuuden. Onko esimerkiksi jäänyt jotain hyvin keskeistä ja olennaista pois? Varmastikin on, mutta mitä?
**islam käsittelee kaikki asiat, mitä ihmisen elämään täällä ja tuonpuoleisessa liittyy. Luettelemasi velvollisuudet ovat kaikki tärkeitä. Rukous on kuitenkin köysi Jumalan ja meidän välillä.
Yleensä nämä asiat jaetaan uskonkappaleisiin ja 10 "velvollisuuteen".
Lisäksi pitäisi huomata että kaikki teot jaetaan viiteen ryhmään (pakollinen, suositeltava, ei kantaa, vältettävä ja kielletty). Teoista seuraa palkkio tai rangaistus.
ws.
Ja täydennyksistä. Yritin kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti ja silloin jää aina epäselvyyksiä ja aukkoja. Täydennän omia muistiinpanojani.
"* Kyllä paitsi sillä tarkennuksella, että seuraamme Koraania ja muita Profeetan (saas) opetuksia, jotka nekin perustuvat Koraaniin - eivät siis ole sen ulkopuolelta millään lailla."
Tämän oikeastaan ymmärsin, mutta en oikein osannut muotoilla tarkasti. Kiitos selvennyksestä!
"*Välittäjällä ja jumalaluudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos pyydän ystävääni rukoilemaan puolestani, hän toimii välittäjänä minun ja Jumalan välillä. En suinkaan ajattele että hän on jumala eli pitäisin häntä epäjumalana. Tai että hän ajattelisi jotain tämänsuuntaista. Astagfirullah!"
Välittäjällä tarkoitin (ilmeisesti eräiden kristillisten teologioiden käsitteiden mukaan) henkilöä, jonka puoleen käännytään _sen sijaan_ että pyrittäisiin yhteyteen Jumalan kanssa. En siis tarkoittanut esimerkiksi puolesta rukoilevaa ystävää, vaan pikemminkin ikään kuin (roomalaiskatolisen kirkon tapaan) pyhimystä tai pappia, jonka ajatellaan saaneen erityisen valtuutuksen toimia välittäjänä ihmisen ja Jumalan välillä. Siis "sijaisrukoiltavaa" tai jotain sen tapaista - ei siis "myötärukoilijaa". Termi on epäselvä, mutta en keksinyt parempaa. Nyt en oikein keksi selkeää muotoilua, joten jään pohtimaan asiaa. Ideana kai kuitenkin on, ettei tällaista "valtuutettua" saa olla ihmisen ja Jumalan välissä? Tai että vastuutaan Jumalan edessä ei voi eikä saa yrittää siirtää kellekään toiselle?
Muut(kin) täydennyksesi luulen ymmärtäneeni.
Jako uskonkappaleisiin ja velvollisuuksiin on tuttu.
Tuo tekojen jakaminen eri ryhmiin tahtoo helposti unohtua, jolloin islamista saattaa jäädä turhan jyrkkä kuva.
Joten vielä kerran kiitos
vaivannäöstä!
PS. Sitten vielä kai pitäisi lisätä Koraanissa usein toistuva ajatus Jumalan laupeudesta ja armahtavaisuudesta, jos haluaa referoida islamin periaatteita henkilöille, joilta puuttuvat perustiedot? Tämä kohta on kokemukseni mukaan osoittautunut ehkä vähiten tunnetuksi.
as.
Länsimaissa ulama (uskonnollinen oppineisto)usein mielletään papistoksi, mitä se ei kuitenkaan ole. Varsinkin mediassa näkee puhuttavan muslimipapistosta. Siksi tässä ihan yleistä ulamasta:
Oppineilla on eri arvoja (titteli), joiden perusteella ihmiset tietävät, miten paljon ja missä ko. henkilö on opintoja suorittanut. Tällaisia nimityksiä ovat esim. sheikh ja pisimpään kouluttautuneina eri ajatollahit. Shiiaislamissa imaami on henkilö, joka johtaa rukousta, hän ei siis välttämättä kuulu ulamaan.
Muslimin tulee tutkia uskontoaan. Kuten olet varmaan huomannutkin, islamia tulkitaan hyvinkin eri tavoin nykypäivänä.Ulaman merkitys on siinä että he ovat teologian ja kaikkiin islamiin liittyvien asioiden ammattilaisia, joilta ihmiset saavat sekä hengellistä että myös muunlaista neuvontaa, apua jne. Islamilaisessa valtiojärjestyksessä ulama hoitaa myös erilaisia virkatehtäviä - oman opintoalansa mukaan.
Kun muslimille tulee kysymys, johon hän ei itse tiedä (varmuudella) vastausta, hänen tulee kysyä sitä oppineelta. Tällöin puhutaan seuraamisesta (so. jonkin oppineen fatwojen seuraamisesta).
Sunnimuslimeilla tässä asiassa on käsittääkseni erilainen käytäntö. Mikäli näin on, he voivat varmasti kertoa siitä itse.
ws.
on aina hankalaa. Kun papistolla on kristillisissä kirkoissa omat (suuntauksesta riippuvat) roolinsa, käsite on tuttu länsimaissa. Niinpä sitä sovelletaan herkästi alueille, joille se ei oikeastaan sovi. Olen itse käyttänyt selventävinä käsitteitä '(uskonnolliset) oppineet' tai (yhteydestä riippuen) 'teologit' (ulama) ja sitten rukouksen johtaja (imaami). Ja olen myös pyrkinyt parhaani mukaan selventämään eroja suhteessa 'pappi'-käsitteeseen ja ylipäätään suhteessa kristillisiin kirkollisiin hierarkioihin.
Tuo välittäjä-teema vain tuntuu takkuilevan. Kuten olen toisaalla kirjoittanut, itse idea tuntuu selkeältä, mutta sen selkeä ja yksinkertainen ilmaiseminen yllättävän vaikealta.
Käyttääkseni (puutteellista) analogiaa: Jokaisen opettajan kuuluisi olla (tiedon) välittäjä, mutta kukaan opettaja ei saisi asettua opiskelijan ja opetettavan asian väliin, so. estää opiskelijaa itse tavoittamasta tietoa. Opetuksessa se on yksi suurimmista vaikeuksista ja unohtuu usein sekä opettajilta että opiskelijoilta.
Omasta puolestani lisäisin ihmisen henkilökohtaiseen arkeen kuuluviksi nöyryyden, pyrkimyksen itsensä kehittämiseen, oikeudenmukaisuuden edistämisen... ainakin.
Virheitä kirjoituksesi ei sisältänyt, välikäsillä taisit tarkoittaa "papistoa" tai jonkinlaista ripittäytymistä, jota siis käytäntönä ei ole. (Kuten tiedät!)
Tämä nöyryys on hieman hankala käsite, koska se helposti kytketään perisynnin ideaan - siis kuvailtaessa islamia henkilölle, joka ei tunne lainkaan islamia tai tuntee sitä hyvin vähän. Tai sitten se saattaa kytkeytyä eräänlaisen orjamaisuuden ideaan. Tämä lienee asia, jota on paras käsitellä laajahkosti, muiden asioiden yhteydessä.
Itsensä kehittäminen ja oikeudenmukaisuuden edistäminen taitavat olla tärkeä lisäys, koska en tullut maininneeksi luettelossani islamilaista etiikkaa. Siihen kuuluu tietenkin paljon muutakin, mutta luulen, etteivät ko. asiat ole itselleni kovin epäselviä. (Nämä ovat kuuluisat sanat juuri ennen kuin esittää varsinaisen töräyksen, joten enpä jatka aiheesta!)
Niin tuo termi "välikäsi" taitaakin olla parempi kui "välittäjä", jota taisin käyttää. Ripittäytyminen ja synninpäästön saaminen (toiselta ihmiseltä, ikäänkuin se tulisi Jumalalta) taitaisi olla hyvä esimerkki siitä mitä ajoin takaa.
Eli kiitos vielä kerran. Tällä lailla ne ajatukset jäsentyvät taas hiukan eteenpäin.
Oletko tekemässä aiheesta jonkinlaista esitelmää?
Miten vain, mutta kauneimmat ja parhaat esimerkit nöyryydestä tai "islamin luonteesta" saat profeetan esimerkeistä ja käyttäytymisestä, ne eivät jätä tulkinnanvaraa tai muuta muita perusperiaatteita.
"Tämä nöyryys on hieman hankala käsite, koska se helposti kytketään perisynnin ideaan..."
mutta joudun silloin tällöin työssäni sivuamaan tai käsittelemään lyhyehkösti islamia erilaisissa yhteyksissä, osin kulttuuri- ja aatehistorian ja osin muilta kannoilta. Silloin on tärkeää olla mieluummin sanomatta liikaa kuin välittää mahdollisesti virheellistä käsitystä. Ja jos tekee virheitä, on parempi tehdä ne myönteiseen kuin kielteiseen suuntaan. (Sama pitänee paikkansa, jos muslimi joutuu sivuamaan kristinuskoa ja/tai länsimaista kulttuuria omassa työssään.) Tärkeätä on myös pyrkiä oikomaan jo olemassa olevia selkeitä väärinkäsityksiä, silloin kun ne tulevat esille. Erityisen tärkeää on ottaa huomioon vastaanottajien tapa tarkastella asioita oman kulttuuritaustansa (so. suomalais-länsimaisen kulttuuritaustan) pohjalta, jotta sanottu tulisi ymmärretyksi. Eli joudun toimimaan joskus ikään kuin välikätenä tai välittäjänä islamilaisen ajattelutavan ja länsimaisen ajattelutavan välillä. Tavallisesti en onneksi joudu niin hankalan, vihamielisen ja ennakkokäsitysten täyttämän yleisön eteen kuin… arvannet missä. - Olen jossakin määrin käyttänyt esimerkkejä Muhammedin elämästä; ne ovat valaisevia, mutta pidän niitä suhteellisen vaikeina lyhyesti läpikäytäviksi.
>Tavallisesti en onneksi joudu niin hankalan, vihamielisen ja ennakkokäsitysten täyttämän yleisön eteen kuin…
hmm...apropoo, en minäkään alkaisi vihamieliseksi arvosanoja jakelevan opettajan silmien ja korvien alla.
Ya'know what I mean?
Yip. Että vaahto pursuaa suusta selän takana, ya'mean? Arveletko, että sellaiset vaivautuisivat opiskelemaan tällaista - or anything, ya'know?
>kauneimmat ja parhaat esimerkit nöyryydestä tai "islamin luonteesta" saat profeetan esimerkeistä ja käyttäytymisestä
Niin, ja sitten tullaan vääjäämättä taas siihen lapsen kanssa naimiseen kuten sinun pitäisi jo arvata tähänastisten keskustelujen perusteella.
Kyllä profeetan esimerkin tunnontarkka seuraaminen voi Suomessa johtaa myös kiven sisälle ja pitkäksi aikaa. Sieltä voi sitten päästä ulos jalat edellä marttyyrin ominaisuudessa, sillä vangit kuulemma hivuttavat ilkeästi niitä kollegojaan joiden seksuaalirikokset ovat kohdistuneet lapsiin.
>jos tekee virheitä, on parempi tehdä ne myönteiseen kuin kielteiseen suuntaan. (Sama pitänee paikkansa, jos muslimi joutuu sivuamaan kristinuskoa ja/tai länsimaista kulttuuria omassa työssään.)
Uskotko käsi sydämellä, että keskimääräinen muslimiesitelmöijä esittää länsimaisen kulttuurin ominaisuuksia myönteisesti pyöristettynä muslimikuulijoille? Korkeintaan jostain Iranin shiiasta voisin moista uskoa, en sunneista.
"Uskotko käsi sydämellä, että keskimääräinen muslimiesitelmöijä esittää länsimaisen kulttuurin ominaisuuksia myönteisesti pyöristettynä muslimikuulijoille? Korkeintaan jostain Iranin shiiasta voisin moista uskoa, en sunneista."
EN usko, että keskimääräinen muslimiesitelmöitsijä esittäisi länsimaisen kulttuurin ominaisuuksia "myönteisesti pyöristettyinä" muslimikuulijoille. Epäilenpä, että hän saattaa etsimällä etsiä vikoja.
Totesin, että "jos tekee virheitä, on parempi tehdä ne myönteiseen kuin kielteiseen suuntaan." Tarkoituksenani oli sanoa (hieman epäselvässä) suluissa olevassa lauseessani, että myös muslimin olisi parempi tehdä virheensä myönteiseen suuntaan arvioidessaan kristinuskoa ja/tai länsimaista kulttuuria. Oman työni kannalta tosin on hyvin mielenkiintoista ja avartavaa lukea ja kuulla, millaisia vikoja muslimit näkevät länsimaisessa kulttuurissa omasta näkökulmastaan.
Jos muslimeilla alkaa esiintyä tällä palstalla myönteisiä virheitä heidän arvioidessaan länsimaista kulttuuria ja kristinuskoa, yritän tietenkin parhaani mukaan korjata ne. ;=)
muslimien esittämät myönteiset virheet länsimaalaisuudesta ja mitkä kielteisiä?
Onko mielessäsi esimerkkejä?
Miksi et puutu kielteisiin virheisiin?
Yritän puuttua muslimien esittämiin myönteisiin virheisiin länsimaalaisuudesta (siis perusteettomiin ylistyksiin) heti, kun niitä esiintyy ja osuvat silmiini. Toistaiseksi on löytynyt lähinnä länsimaalaisten omia itseylistyksiä.
Olenpa hiukan puuttunut muslimienkin kielteisiin virheisiin länsimaalaisuudesta. Mutta tällä alueella taitaa olla jo niin paljon puuttujia, ettei sota enää yhtä miestä kaipaa.
>Olenpa hiukan puuttunut muslimienkin kielteisiin virheisiin länsimaalaisuudesta. Mutta tällä alueella taitaa olla jo niin paljon puuttujia, ettei sota enää yhtä miestä kaipaa.
Taidatpa olla oikeassa ;)
> Yritän puuttua muslimien esittämiin myönteisiin virheisiin länsimaalaisuudesta (siis perusteettomiin ylistyksiin) heti, kun niitä esiintyy ja osuvat silmiini. Toistaiseksi on löytynyt lähinnä länsimaalaisten omia itseylistyksiä.
Onko todellakin löytynyt muslimeilta myönteistä ja virheellistä ylistystä länsimaalaisuudesta?
"Onko todellakin löytynyt muslimeilta myönteistä ja virheellistä ylistystä länsimaalaisuudesta?"
Olen mielestäni löytänyt. Mutta ne ovat asioita, joiden käsittely vaatisi kokonaisen tutkielman. Kannattaa muistaa, että länsimaalaisuus ja muslimius (so. muslimiajattelutapa ja -kulttuuri, en tiedä, mikä olisi oikea sana) eivät aina ole niin kovin kaukana toisistaan.
1.KAIKKI profeetat ovat yhtä tärkeitä,mutta Muhammed oli viimeinen ja hänen sanomansa on vähiten korruptoitunut (Koraani ei ollenkaan).
Kohdasta 5.Käsittääkseni profeettoja voidaan katsoa välittäjiksi koska he välittivät Jumalan viestin,mutta ketään heistä ei saa rukoilla eikä palvoa.
En kyllä menisi tuosta välittäjä homman varmuudesta laittamaan päätä pölkylle...
on osoittautunut ainakin itselleni hankalaksi muotoilla, vaikka se näyttäisi olevan varsin tärkeä pyrittäessä kuvaamaan ei-muslimeille muslimien suhdetta Jumalaan. Luulen, että käsitykseni (=tulkintani) ei ole aivan väärä, mutta sen selkeä ja mahdollisimman yksiselitteinen ilmaiseminen tuottaa vaikeuksia. Profeetta ymmärretään välittäjäksi siinä mielessä, että hänen ymmärretään ikään kuin toimittavan viestin muille ihmisille. Mutta ilmaista yksinkertaisesti ja selkeästi ei-muslimille, missä mielessä Muhammed - tai kukaan muukaan - _ei_ ole eikä voi olla välittäjä (tai välikäsi)...
Islamin uskontunnustus (Shahada):
"Todistan, ettei ole muuta Jumalaa kuin Allah ja todistan, että Muhammed on Hänen sanansaattajansa."
http://www.islamopas.com/konvertering.html
Ei epäilystäkään: Muhammed on_tärkein_profeetta.