Onko ihmisen elämässä sellaista käsitettä, kuin: "elämä opettaa"?
Itse en ymmärrä tätä, mitä se elämä opettaa ja miten se opettaa?
Kaikki asiat on pitäny itse tehdä tai persuus puutuneena tenttiä koulunpenkillä.
Ja ikävää yksitoikkoisuuttakin on ollut enemmän kuin minkäänlaisia opinalkeita tai oivalluksia jonkin elämässä piilevän syvän ja filosofisen pohjavirtaukseksen olemassa olon aistimista. Ensimmäistä riittää ja jälkimmäistä ei ole.
Joten onko se elämässä oppiminen vain sellainen yleinen viisastelu? Jolla pyritään osoittamaan jotain?
Pikemminkin voisin todeta, että päivä päivältä yhä selkeämmin on selvinnyt se, että olemalla muita myötäilevä voi olla osana sosiaalista parvea.
Mutta kriittisesti ajattelemalla ja toimintaa kehittämällä on jokainen päivä toistaan haastavampi.
Ehkäpä tyhmyys onkin ollut synnynnäistä ja nyt, kun viimeinen pintasilaus sivistyksestä on jo unohtunut muistojen joukkoon ja jäljelle on jääneet vain hyvin harvat faktat käytettäviksi työssä ja vapaa-aikana, onkin selvinnyt, että ihminen ei olekaan "tabula rasa", johon oppirakennelmat piirtävät yhteiskunnasta tajuavan ja vastuuta kantavan yksilön tai yhteisön jäsenen periaatteet?
Ehkä kaikki onkin ollut ihmisessä valmiina? Ja tämän tajuamiseen ei kyllä tarvita kovinkaan montaa tuntia kokemusta elämästä. Sen nyt tietää jokainen, joka syntymästään on selvinnyt ilman minuuttienkaan kokemusta tulevasta.
Itse en ymmärrä tätä, mitä se elämä opettaa ja miten se opettaa?
Kaikki asiat on pitäny itse tehdä tai persuus puutuneena tenttiä koulunpenkillä.
Ja ikävää yksitoikkoisuuttakin on ollut enemmän kuin minkäänlaisia opinalkeita tai oivalluksia jonkin elämässä piilevän syvän ja filosofisen pohjavirtaukseksen olemassa olon aistimista. Ensimmäistä riittää ja jälkimmäistä ei ole.
Joten onko se elämässä oppiminen vain sellainen yleinen viisastelu? Jolla pyritään osoittamaan jotain?
Pikemminkin voisin todeta, että päivä päivältä yhä selkeämmin on selvinnyt se, että olemalla muita myötäilevä voi olla osana sosiaalista parvea.
Mutta kriittisesti ajattelemalla ja toimintaa kehittämällä on jokainen päivä toistaan haastavampi.
Ehkäpä tyhmyys onkin ollut synnynnäistä ja nyt, kun viimeinen pintasilaus sivistyksestä on jo unohtunut muistojen joukkoon ja jäljelle on jääneet vain hyvin harvat faktat käytettäviksi työssä ja vapaa-aikana, onkin selvinnyt, että ihminen ei olekaan "tabula rasa", johon oppirakennelmat piirtävät yhteiskunnasta tajuavan ja vastuuta kantavan yksilön tai yhteisön jäsenen periaatteet?
Ehkä kaikki onkin ollut ihmisessä valmiina? Ja tämän tajuamiseen ei kyllä tarvita kovinkaan montaa tuntia kokemusta elämästä. Sen nyt tietää jokainen, joka syntymästään on selvinnyt ilman minuuttienkaan kokemusta tulevasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Me ihmiset opimme niitä asioita, mitä haluamme oppia tai mistä haluamme ottaa opiksi. Ei se ole mitään viisastelua vaan joka päivä sinäkin opit jotakin ja viisastut. En usko,että teet samoja virheitä (jos ne virheiksi tulkitset) monta kertaa uudelleen. Arkipäivän askareet, ihmissuhteet, ammattitaito mitä tahansa asiaan liittyvää opitaan koko ajan.
Ei oppiminen ole mitään ihmeellista filosofiaa. Jos me ihmiset emme oppisi mitään eläisimme vieläkin luolissa ja söisimme raakaa lihaa.
Kyllä ihminen syntyy oppimattomana ja se, mitä hän oppii ja miten hän oppii, riippuu ennen kaikkea kasvatusympäristösä ja ihmisistä, joiden parissa hän kasvaa.
Toiset ihmiset ovat alttiimpia ja motivoituneempia opettelemaan elämisen taitoja ja muitakin asioita.
Se, mitä oppimisella sitten tarkoitetaan niin käyttäytymisen kuin esim. muistin rakenteen suhteen, onkin jo isompi asia ymmärrettäväksi.
...puhelinluetteloon kirjannut ammatikseen musiikinopiskelija. Hän on varmasti reilusti yli 70-vuotias. En ole katsonut vieläkö puhelinluettelossa on tuo mus.opisk.
Joku oli kysynyt miksi musiikinopiskelija, johon vastaus kuului että muusikko ei ole koskaan valmis.
Jokaiselle aukeaa joskus se miten turhista asioista on voinutkin huolestua itsenä kipeäksi.
Jatkuva huoli ja arviointi tekeekö oikein tai tekee ensin ja arvioi sitten vasta jne...
Ikä tuo kokemusta ja siihen pilariin voi tukeutua jatkossa viisammin...
1). virheistä oppii.
Kuten myös sananlasku "Joka vanhoja mustaa, sitä tikulla silmään. Joka vanhoja ei muista, häneltä silmä puhkeaa"
2) Aina oppii uutta.
Mikäli myötäilee jatkuvasti, menettää oman elämänsä.
Tota noin.
Vaikken ole uskossa, enkä usko mihinkään ismeihin, jotenkin olen tullut tulokseen, että kaikki menee niinkuin pitääkin mennä.
Sitä saa syntyissään kasan pelimerkkejä, joilla pitää pelata elämänsä. Liekö sitten hyvä vai paha, merkkien arvoa tai määrää ei tiedä ennen pelin loppua.
Elon varrella oppii asioita. Sama lukeeko ne kirjasta, vaiko kantapään kautta. Jos olisin nuorena tiennyt sen minkä tiedän nyt, tuskin makaisin soffalla näpyttelemässä läpärillä joutavia nettijorinoita.
Sosiaaalisesta parvesta totean vain, on olemassa yksinäisiä susia. Jokin sosiaalinen tilaus meilläkin on. Kai se on jotenkin hyvä asia massoille, onpahan aina joku jonka kimppuun käydä.
Vanha juttu: Ihminen muuttuu omaksi karikatyyrikseen ikääntyessään. On pirun vaikeaa ja raskastakin koittaa jatkuvasi olla "ajan hermolla" tai "eteenpäin menevä". Kyynisyys ja tylsistyminen valtaavat tilaa enemmän ja enemmän iän myöten. Jotain oppia kai sekin on, olisi pitänyt kai osata syntyä kyynikoksi, olisi säästynyt aikaa.
=DW=
et jos jokin asia kiinnostaa todella niin se kyllä vie mukanaan. Kaikenlaista osaamista tarvitaan. Kun miettii ihmisiä ympärillä niin ne jaksaa olla samoista asioista kiinnostuneita koko ikänsä. Mä taas vaihdan täydellisesti suuntaa aina silloin tällöin. Mikä ihmetyttää oikeastaan itseänikin.
Joskus kuulin itseäni mainittavan "levottomaksi sieluksi". Silloin minäkin mietin ympäristöäni. Joku jää eläkkeelle pian paikasta, jossa ollut töissä pennusta asti. Itsellä duunipaikkoja kolmattakymmenettä, joku asuu syntymäkodissaan, itsellä postiosoitteita ollut kymmeniä,jne.
Luulen, monet pitävät tällaista ihmistä lyhytjänteisenä. Itse miellän niin, että olen vain matkalla jonnekin. Minne... no monttuunhan sitä lopulta päätyy. Kaikkea pitää kokeilla, paitsi jne..
Elämä nyt vain on elämistä varten. Jos katuu tekojaan, ok. Mutta se, jos katuu tekemättä jättämisiään, se syö miestä vielä enemmän.
=DW=