Treffikömmähdyksiä?

..mulle sattu kerran niin, että kun avoimena ihmisenä aloin lörpötellä kaikenlaista omasta elämästäni ja ehdin jopa muutaman lauseen loppuun, niin vastapuoli alkoi niiden perusteella tekemään minusta tiukkaa analyysiä, jota kesti taukoamatta puolisen tuntia..:)

Silloin teki mieleni suoraan sanoa, että haista paska..;D Mutta tyydyin vaan mumisemaan jonnekin rintamuksiini, että pitääkin käydä tässä vielä kaupassa ja että oli oikein mukava tavata!!

Että tällanen tapaus:o

Olin kertonut nettitutulleni laulaneeni joskus kirkkokuorossa ja olevani ykkössopraano. Sitten oli ensimmäiset treffit ja minulla oli kauhean kipeä kurkku. Ääneni oli hirveän matala ja käheä. Yskittikin koko ajan. Epäilen, ettei hän uskonut sitä ykkössopraanojuttua.

kun ei ole vielä kovin monia treffejä takana..
Ihan hyvin on mennyt =9
Jännitys vähä haittaa. Ei tu aina miettineeks loppuu mitä ihmettä oikein selittää..

- Käsi tärisi niin, että muki kuumaa kaakaota kaatui syliini.
- Punastuminen. Ei mitään "söpöä" poskien punoitusta, vaan sellaista, joka alkaa laikkuina kaulasta ja leviää siitä laikkuina ylöspäin.
- En osannut sanoa mitään oma-aloitteisesti ja se ihminen ei saanut mitään selvää puheestani, jos jotenkin onnistuin vastaamaan yksisanaisesti hänen kysymyksiinsä:
(m=minä, s=seurani)
S: Missä koulussa sä olitkaan?
M: Lfköldmfk jkgföa.
S: Ai siis missä?
M: jköfa.
S: Öööh..
M: Antaa olla.
S: ??

Lisäksi pari juttua, joita ei koskaan kehtaisi kirjoittaa tänne.

En suuresti ihmettele, että tämä ihminen ei halunnut enää toisen kerran jälkeen tavata minua.

noin 100 vuotta sitten kun vielä kävin treffeillä, tapasin yhden kirjeystävän Hgin keskustassa.

Kuinka ollakaan, juuri vähän ennen tapaamista kengästäni irtosi muovi/kumiPOHJA siinä Forumin nurkalla. Siis sillai että se oli kokonaan irti kantapään kohdalta ja vain vähän kiinni varpaiden kohdalta. Kun nostin jalkaa ei tuo pohja siis oikein noussut vaan laahasi maata ja piti kovaa ääntä...

Nuori ja rahaton kun olin ei tosiaan ollut rahaa mennä kauppaa ostamaan uusia kenkiä joten laahustin sillä kengänrepaleella meidän LYHYET treffit. Kävelytyylikin siitä kärsi melkoisesti: taisi tyttö luulla että olen raajarikko idiootti...

Toisen kerran noin 200 vuotta sitten olin yhden tytön luona iltakaffeella. En halunnut pitää rillejä päässä, joten näkökyky oli mitä oli mutta ulkonäkö muka sitten sitäkin parempi...No, typy kysyi leikkaako hän minulle lisää leipää. Vastasin että tuossahan on valmis pala ja ojensin kättäni ja yritin ottaa sitä leipäpalaa.

Yritykseni oli kuitenkin aika naurettava - nimittäin ei siinä ollut leipäpalaa vaan leipä oli paperipussin päällä jossa oli piirrettyjä leipäpalan kuvia!!! Sain osakseni HIEMAN omituisen katseen...ei tullut meistäkään paria...