En tiedä missä sinä olet nyt, saman taivaan alla kuitenkin. Ehkä jonain yönä vielä se on niin syvä, kaunis ja loputon, että ajattelet silloin minua. Muistat ehkä sen mitä joskus sanoin tähtitaivaasta ja toivot, että olisin sen näkemässä, kuten olen toivonut, että olisin saanut näyttää sinulle kaikki nämä auringonlaskut ja -nousut, jotka olen todistanut.
Tämän vuorten rajaaman kaupungin, joka on niin lähellä ja kaukana, todellinen ja unenomainen samaan aikaan. Olet ollut nämä päivät minulle kuin nuo kaukaiset huiput. Joskus udun kätkemä, mutta joskus - kun tuuli on sopiva ja aurinko alhaalla, niin selkeät ja kirkkaat kaikkine piirteineen. Tiedän, että paluu tulee olemaan vaikea, koska et ole siellä enää minua vastassa ja siksi haluaisin jäädä. Uskotella itselleni tämän unen vielä jatkuvan ja entisen elämäni olevan pois pyyhittyä kaikkine tunteineen ja muistoineen. Olet valinnut helpomman tien. En ole siellä ympärilläsi; joka paikassa muistuttamassa itsestäni, ehkä vain öisessä taivaassa - jos sielläkään.
Kun entisaikaan miehet lähtivät sotaan tai merille, niin kuinka heidän rakkaansa kestivät sen? Miten he pystyivät jatkamaan aaveitten kanssa, heräten joka aamu siihen, että kuinka jokin asia kuului hänelle ja mitä hän silloin sanoi juuri tuossa istuessaan silloin, kun satoi rankasti ja taivas oli musta? Olen joskus jopa hetkittäin hieman katunut sitä, että edes sinuun tutustuin. Olisin säästynyt ehkä tuskalta, mutta menettänyt myös monia ilon aiheita ja onnen, jonka monesti vain sain nähdessäni sinun hymyilevän.
Olet itse järjettömyys ja mies, ketä minun pitäisi vihata tehdessäsi juuri siten kuten minäkin tekisin, mutta myös tehdessäsi toisin kuin toivoisin. Silti tiedän, että jos nyt tai huomenna kävelisit minua vastaan, en sillä hetkellä tietäisi maailmassa enää muuta olevankaan.
Tämän vuorten rajaaman kaupungin, joka on niin lähellä ja kaukana, todellinen ja unenomainen samaan aikaan. Olet ollut nämä päivät minulle kuin nuo kaukaiset huiput. Joskus udun kätkemä, mutta joskus - kun tuuli on sopiva ja aurinko alhaalla, niin selkeät ja kirkkaat kaikkine piirteineen. Tiedän, että paluu tulee olemaan vaikea, koska et ole siellä enää minua vastassa ja siksi haluaisin jäädä. Uskotella itselleni tämän unen vielä jatkuvan ja entisen elämäni olevan pois pyyhittyä kaikkine tunteineen ja muistoineen. Olet valinnut helpomman tien. En ole siellä ympärilläsi; joka paikassa muistuttamassa itsestäni, ehkä vain öisessä taivaassa - jos sielläkään.
Kun entisaikaan miehet lähtivät sotaan tai merille, niin kuinka heidän rakkaansa kestivät sen? Miten he pystyivät jatkamaan aaveitten kanssa, heräten joka aamu siihen, että kuinka jokin asia kuului hänelle ja mitä hän silloin sanoi juuri tuossa istuessaan silloin, kun satoi rankasti ja taivas oli musta? Olen joskus jopa hetkittäin hieman katunut sitä, että edes sinuun tutustuin. Olisin säästynyt ehkä tuskalta, mutta menettänyt myös monia ilon aiheita ja onnen, jonka monesti vain sain nähdessäni sinun hymyilevän.
Olet itse järjettömyys ja mies, ketä minun pitäisi vihata tehdessäsi juuri siten kuten minäkin tekisin, mutta myös tehdessäsi toisin kuin toivoisin. Silti tiedän, että jos nyt tai huomenna kävelisit minua vastaan, en sillä hetkellä tietäisi maailmassa enää muuta olevankaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
....
Hieno teksti!!