Olen tässä miettinyt... Koko mun motivaatio opiskeluun on kiinnostuksesta (lukuisiin asioihin) ja halusta "oppia ajattelemaan".
Opiskelun arjesta vain on hohto melko kaukana. Teen tänä syksynä 2-3 kurssia yhtä aikaa. Kurssilla, jossa nyt olen, on todella hyvä ja osaava opettaja (tutkija itsekin) ja hienot aineistot. Mulla tekee kuitenkin ajan puolesta tiukkaa lukea joka luennoille kaikkia materiaaleja, usein tyydyn silmäilemään tai lukemaan pääkohdat. Kunnianhimoa olisi, kirjoittaa hieno essee tästäkin kurssista jne.
Ei haluaisi kuitenkaan sählätä opintojaan kiireessä, jos ymmärrät mitä tarkoitan?!
Sattuneesta syystä teen jatkuvasti töitä 26 tuntia viikossa enkä aio sitä muuttaakaan. Se vain harmittaa, kun haluaisi oman pääaineen lisäksi lukea kaikenlaista yleistä kirjallisuustiedettä ja teknologiantutkimusta, että koska ihmeessä tuollaiseen pääsee keskittymään?
Sitten kun on valmistunut? Sittenkö pysytään ajan hermolla seuraamalla koko ajan parasta tutkimusta? Oma alani on yhteiskunnallinen. No, kaikesta huolimatta yritän pysyä positiivisena ja reippaana. Kai sitä JOSKUS huomaa että on OPPPINUT jotain???
Opiskelun arjesta vain on hohto melko kaukana. Teen tänä syksynä 2-3 kurssia yhtä aikaa. Kurssilla, jossa nyt olen, on todella hyvä ja osaava opettaja (tutkija itsekin) ja hienot aineistot. Mulla tekee kuitenkin ajan puolesta tiukkaa lukea joka luennoille kaikkia materiaaleja, usein tyydyn silmäilemään tai lukemaan pääkohdat. Kunnianhimoa olisi, kirjoittaa hieno essee tästäkin kurssista jne.
Ei haluaisi kuitenkaan sählätä opintojaan kiireessä, jos ymmärrät mitä tarkoitan?!
Sattuneesta syystä teen jatkuvasti töitä 26 tuntia viikossa enkä aio sitä muuttaakaan. Se vain harmittaa, kun haluaisi oman pääaineen lisäksi lukea kaikenlaista yleistä kirjallisuustiedettä ja teknologiantutkimusta, että koska ihmeessä tuollaiseen pääsee keskittymään?
Sitten kun on valmistunut? Sittenkö pysytään ajan hermolla seuraamalla koko ajan parasta tutkimusta? Oma alani on yhteiskunnallinen. No, kaikesta huolimatta yritän pysyä positiivisena ja reippaana. Kai sitä JOSKUS huomaa että on OPPPINUT jotain???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kokemukseni yliopistosta ovat vuosituhannen vaihteesta, jolloin valmistuin ja tältä syksyltä, kun tulin takaisin. Aika ja kaupunki ovat muuttuneet. Tiedekunta jossa opiskelen on sama.
Kumma on nykymeno. Powerpointit vilahtelevat luennoilla, jos ne saadaan pyörimään. "Katttokaa Optimasta sitten." Missä ovat karismaattiset luennoitsijat? Ennen IHMINEN meni salin eteen ja puhui siellä aiheesta, jonka hallitsi. Nyt joku tyyppi plärää nopeasti powereita, joissa ei välttämättä ole pointtia.
Miten te nuoret opiskelijat teette? Käyttekö luennoilla, kun sisällöt ovat kuitenkin Optimassa ja luennoitsijan panos salissa on usein vähäinen?
Entäpä sitten nämä valmiit lukujärjestykset. En tiedä, miten homma käytännössä toimii, mutta näin esim. TOL:n aamusta iltaan täyteen tykitetyt lukkarit. Missä on aika luovalle ajattelulle? Missä on opintojen ulkopuolinen elämä?
Kuulin myös, että usein opintopisteitä opiskelijoille karttuu vähemmän kuin edes KELA vaatii op.tukea varten. Mitäpä ajattelitte tehdä, kun opinto-oikeus loppuu ja taskussa ei ole edes kandin tutkintoa? Ennen sai opiskella omaan tahtiin ja pakkotahti ei ahdistanut.
Mitä sivistykseen sitten tulee, niin tiukalla aikataululla ja rajatuilla mahdollisuuuksilla sivuaineisiin siihen ei ainakaan päästä. Sivistys ei tietenkään ole pelkistä opintopisteistä nähtävissä mutta minkähänlaiseen inhimillisyyteen tai muuhun syvällisempään sivistykseen hektinen ja kilpailuun perustuva nykymeno johtaa...
Juurinkin meidän rakkaat päättäjämme ovat halunneet, että ihmiset valmistuisivat nopeammin ja menisivät TÖIHIN! Eikö ole ihanaa kuinka meistä opiskelijoista välitetään...
Olen opiskellut humanistisessa, jossa kyllä piirtoheittimet ja liitutaulu ovat vielä suuressa suosiossa. Lukujärjestyksiä tai muitakaan kokonaisuuksia ei ole valmiina ja aika menee jonninjoutavaan lukujärjestyksen tekemiseen (vähän kuin pyörää uudestaan keksisi).
Koen olevani laitoksessa, joka tarjoaa nimenomaan sivistystä ja joka ei todellakaan kohtaa käytännöllistä elämää millään tavalla.