Kuin viivottimella vedettyjä
täydellisen suoria
viivoja
oli koko elämäsi
En kelvannut
enkä mahtunut siihen sarjakuvaan
minut kumitettiin
pyyhittiin pois
Myöhemmin soitit
olisit halunnut keskustella
tai jotakin
halusin olla näkymätön
piirtelin omia korukirjaimiani
viistoja ja vinoja
olen kallellaan rakkaudesta
mikään ei ole päivän selvää
täydellisen suoria
viivoja
oli koko elämäsi
En kelvannut
enkä mahtunut siihen sarjakuvaan
minut kumitettiin
pyyhittiin pois
Myöhemmin soitit
olisit halunnut keskustella
tai jotakin
halusin olla näkymätön
piirtelin omia korukirjaimiani
viistoja ja vinoja
olen kallellaan rakkaudesta
mikään ei ole päivän selvää
Vastaukset 10
Vanhimmat
..kaikkien sarjakuvien sankari niin halutessasi : )
Jos sinä olet kallellaan rakkaudesta, niin minä olen viivasuorasti selällään, mikä ei liene palstan lukijoillekaan jäänyt epäselväksi.
Näkymättömyydestä on haittaa sikäli, että ulkonäkö saattaa ajan kanssa unohtua. Tällöin voi kävellä onnensa ohi ihan tietämättään. Näin ainakin minulle käy, kun omaan niin huonon kasvomuistin *huokaus*
Mutta runostasi sanoisin, että se on taas niin sinun näköisesi ja pidin siitä kovasti.
Kiitos aamuisesta lukuhetkestä : )
...pikkupoikana leikkineenä...
Tiedän ettei sankarin osa ole aina helppo, heh. Housunpersukset repaleisena puissa killumisen jälkeen, jouduin hyvin nöyränä poikana kävelemään äitini eteen.
En minä osaa kirjoittaa, kuin itseni näköisiä runoja, onneksi sentään en koe sitä minkäänlaiseksi vammaksi tai puutteeksi. Viestisi ilahduttaa ja hymyilyttää, olet oikea onnen tyttö. Paljon kiitoksia Sinulle.
Itsensä näköisinä ne on varmasti parhaimmillaan ja niitä rakkaimpia ja kalleimpia aarteita ainakin kirjoittajalle sanokoon niistä kuka mitä tahansa.
...jos menisin oppiin ja minulle neuvottaisiin...
Miten se kunnon rakkausruno pitää kirjoittaa, en enää tuntisi runoa omakseni. Olen samaa mieltä kanssasi, kirjoittajalle oma runo on aarre.
Hieno runo
Hyvin ilmaisit ohitetun osan ja surauksen
...peres, tavoitit runoni sanoman...
Lähetä viesti -näppäimen painaluksen jälkeen jää miettimään, miten lukija runon hahmottaa. Kiitos että kerroit sen.
Aivan, ehkä ei ollut aika "sotkeutua" hänen järjesteltyyn maailmaansa -sivuhenkilötkin taatusti on mietitty tarkkaan taholtaan...
Mutta jotkut ihmiset elävät niin.
Heille ennakoiminen ja narujen piteleminen
ovat ensiarvoisia.
Hyvin kuvailee toimintatapaansa tuo "kumittaminen"
ja hieno oivallus heittäytyä "näkymättömäksi" :)
Tykkään tästä!:)
...ehkä miehen on vaikea ymmärtää tämän tyyppistä laskelmointia...
Voihan toisaalta olla myös kyse loukatusta ylpeydestä, onneksi itsetunto sentään kesti sen. Näkymättömyys oli luultavasti vastaisku, "älä satuta enää".
Viestisi pisti minut oikein miettimään. Kiitos että kirjoitit.
*hymyilee*
Istuin ja katsoin
kaikista tärkeimmän keskellä
kaiken ulkopuolella
oman maailmani yhdellä laidalla
näkymätöntä vedenjakajaa
ja
mietin
hyppäänkö yli vai sukellanko.
Katsoin eteen
katsoin taakse
ja
vielä
vilkaisu ympärilleni
ja jäin tässä hetkessä pohtimaan
mitä tein
mitä halusin tehdä
sekä kaikkea sitä kaunista
mitä jätinkään tekemättä.
Pitkään istuttuani
äärettömyyden minuutin ajaksi
totaalisesti
paikalleen jähmetyttyäni
tiesin viivojeni olleen aina
pelkkiä viivoja
mutta vain viivoja
eikä kuitenkaan janoja
ja
pelkoni kohdistuvan
eniten omaan sisinpääni.
Sillä hetkellä
niin kuin jokaiselle hetkellä
tälläkin
on varmasti merkitystä
istuessani kai vieläkin sillä samalla vedenjakajalla
tietäen saman kuin silloinkin
eilinen ei lopu uuteen päivään
eikä edes huomisen alkaessa
vaan se kulkee aina päivästä päivään mukana.
Ps. oliko se nyt tompalle? Teinkö väärin tai ei, tiedä en sitä, mutta sanani laitoin tähän koska sinä sanoinesi sait niiden synnytysprosessin käynnistymään ja olisi mielestäni ollut itselleni väärin jättää niitä sanomatta ja sinulle väärin sanoa ne jossain muualla.
...laittaessasi sanasi tähän runoon...
Vastarunosi on hienoa lyriikkaa. Ehkä itsekin pystyn joskus kirjoittamaan pitkän runon. Tekstissäsi on paljon asiaa, joista mielelläni kerron omat tuntemukseni:
Olen vetäytynyt aika ajoin kuoreeni ja lähes hautautunut yksinäisyyteen. Katsonut elämääni ikäänkuin ulkopuolisena. Jostain on vaan löytynyt se voima, joka on neuvonut.
Hyppää yli!
Jätä menneet ja jatka matkaa. Menneisyyttä ei voi unohtaa, eikä tarvitsekaan. Aika ajoin se muistuttaa olemassa olostaan, mutta joka kerran vähemmän kivuliaasti. Aika armahtaa.
Tässä ajatuksiani mitä sinä sanoinesi sait käynnistymään. Runous on hienoa asia. Kaikkea hyvää Sinulle.
Kiitos.