Haluaisin asiallista pohdintaa siitä, onko karenssien langettaminen ihmisoikeuden mukaista?
Otetaan esimerkki.
Henkilö menee oma-aloitteisesti huonostipalkattuun työhön. Työaika on 10h/vko.
1) yleinen asumistuki sekä
2) työmarkkinatuki (muuttuu sovitelluksi) laskevat tämän hurjan ansion myötä niin, että palkka katoaa KELAN laskureihin kokonaisuudessaan.
Onneksi toimeentulotukeen oikeutettuna henkilö saa pitää itsellään etuoikeutetun tulon (n. 50e/kk) sekä paikallisliikenteen bussikortin.
Työnantajasta paljastuu hyvin pian ikäviä asioita. Työvälineistä ei huolehdita, pomo vaihtuu, eikä siitäkään kerrota. Alunperin siitäkään ei kerrottu, että työkohde oli väliaikainen vaikka henkilö nimenomaan kysyi työhaastattelussa työkohteen jatkumisesta. Työsopimus tehtiin siis toistaiseksi.
Henkilö saa tarpeekseen firman toiminnasta ja saa neuvoteltua, että työsopimus puretaan koeajalla ja työnantaja kirjoittaa työvoimatoimistoa varten todistuksen, jossa sanotaan, ettei heillä ole tarjota vastaavaa kohdetta loppuvan tilalle.
Työvoimatoimikunta käsittelee asian. He soittavat työnantajalle, joka kertoo, että henkilö ei suostunut ottamaan vastaan uutta kohdetta. Karenssin syynä on siis oma pyyntö. Lausunnosta ei saa valittaa.
Henkilö ei kertonut suoraan firman "hämärästä" toiminnasta vaikka mielestäni olisi pitänyt. Toisaalta toimikunta lienee käsitellyt asian joka tapauksessa omana pyyntönä, eikä asialla olisi ollut merkitystä.
Eikö näihin karenssiasioihin saada mitään inhimillistä järkeä? Pakottaa nyt ihminen käymään lähes persnetolla töissä, jossa ei edes ole työvälineet kunnossa. Enää puuttui se, että olisi mennyt töihin, eikä työpaikkaa olisi ollut olemassakaan. He eivät nimittäin missään vaiheessa kertoneet tulevasta sopimuksen päättymisestä vaan henkilö sai toisessa asiayhteydessä siitä tietää.
Kaiken kaikkiaan tämä työsuhde oli todella huono valinta henkilön kannalta. Hänellä oli mielestäni hyvänä ajatuksena pitää jonkunlaista työkykyä yllä pienellä tuntimäärällä ja hakea samalla parempaa työtä. Tosin palkkatuettuun työhön hän ei ollut oikeutettu, koska ei enää ollut työtön työnhakija eikä hän ole sitä nytkään karenssin takia. (Kyseessä on siis vajaakuntoinen, vaikeastityöllistettävä henkilö.)
Otetaan esimerkki.
Henkilö menee oma-aloitteisesti huonostipalkattuun työhön. Työaika on 10h/vko.
1) yleinen asumistuki sekä
2) työmarkkinatuki (muuttuu sovitelluksi) laskevat tämän hurjan ansion myötä niin, että palkka katoaa KELAN laskureihin kokonaisuudessaan.
Onneksi toimeentulotukeen oikeutettuna henkilö saa pitää itsellään etuoikeutetun tulon (n. 50e/kk) sekä paikallisliikenteen bussikortin.
Työnantajasta paljastuu hyvin pian ikäviä asioita. Työvälineistä ei huolehdita, pomo vaihtuu, eikä siitäkään kerrota. Alunperin siitäkään ei kerrottu, että työkohde oli väliaikainen vaikka henkilö nimenomaan kysyi työhaastattelussa työkohteen jatkumisesta. Työsopimus tehtiin siis toistaiseksi.
Henkilö saa tarpeekseen firman toiminnasta ja saa neuvoteltua, että työsopimus puretaan koeajalla ja työnantaja kirjoittaa työvoimatoimistoa varten todistuksen, jossa sanotaan, ettei heillä ole tarjota vastaavaa kohdetta loppuvan tilalle.
Työvoimatoimikunta käsittelee asian. He soittavat työnantajalle, joka kertoo, että henkilö ei suostunut ottamaan vastaan uutta kohdetta. Karenssin syynä on siis oma pyyntö. Lausunnosta ei saa valittaa.
Henkilö ei kertonut suoraan firman "hämärästä" toiminnasta vaikka mielestäni olisi pitänyt. Toisaalta toimikunta lienee käsitellyt asian joka tapauksessa omana pyyntönä, eikä asialla olisi ollut merkitystä.
Eikö näihin karenssiasioihin saada mitään inhimillistä järkeä? Pakottaa nyt ihminen käymään lähes persnetolla töissä, jossa ei edes ole työvälineet kunnossa. Enää puuttui se, että olisi mennyt töihin, eikä työpaikkaa olisi ollut olemassakaan. He eivät nimittäin missään vaiheessa kertoneet tulevasta sopimuksen päättymisestä vaan henkilö sai toisessa asiayhteydessä siitä tietää.
Kaiken kaikkiaan tämä työsuhde oli todella huono valinta henkilön kannalta. Hänellä oli mielestäni hyvänä ajatuksena pitää jonkunlaista työkykyä yllä pienellä tuntimäärällä ja hakea samalla parempaa työtä. Tosin palkkatuettuun työhön hän ei ollut oikeutettu, koska ei enää ollut työtön työnhakija eikä hän ole sitä nytkään karenssin takia. (Kyseessä on siis vajaakuntoinen, vaikeastityöllistettävä henkilö.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja jo sen kohteeksi joutumisen uhka johtaa siihen, että yhteiskunnalta taloudellista tukea tarvitseva työtön ei uskalla kokeeksikaan aloittaa työskentelyä paikassa, jossa selviytymisestä hän ei ole varma. Kuinkahan moni työllistyminen jää toteutumatta ja kuinka moni loppujen lopuksi vähintään tyydyttävän asiallinen työnantaja jää vaille palkollista tämän pelon vuoksi?
... hakeako yhtä osa-aikatyötä, joka kestäisi max. puoli vuotta. Haluaisin kyllä kokoaikatyötä. Vai odotanko, pääsenkö oikeasti kiinnostavalle työllisyyskurssille. Duunin hakuaika päättyy ennen kuin saan tietoa kurssista. Koetan laskea, mitä kumpikin vaihtoehto vaikuttaisi talouteeni, ja alan tulla hulluksi. No, hulluna varmaan joku muu laskisi puolestani.
Toisaalta, jos menet sellaiselle kurssille, johon kuuluu harjoittelu ns. yhteistyöyrityksessä, niin lopputulos voi olla yhtä huono.
Ihan järjetöntä, että työttömän pitäisi roikkua sellaisessa työpaikassa, jossa kukaan normaali työllinen ei viihdy. Palkkiona on karenssi, jos työtön pyrkisi käyttäytymään normaalisti. Ihan järjetöntä touhua, jonka voisi kuvitella rikkovan ihmisoikeuksiakin.
Joo, niinhän se voi olla. Tuo kurssi olisi kuitenkin sellainen, että siinä on peräti kolme kuukautta opetusta, järjestäjänä paikallinen avoin yliopisto eli ei mikään rahastava konsulttifirma, ja sitten vain neljä kuukautta sitä palkatonta harjoittelua. Sen ajan nyt kestän vaikka aidan seipäänä. Ainakin saisin jonkun todistuksen kurssista, yksityisellä puolella vastaava kurssi maksaa reilut tuhat euroa, johon ei ole rahaa. Ja opiskeltavana asiana ihan oikeaa ammattitaitoa eikä mitään elämänhallintaa tai urasuunnittelua. Aika usein haetaan ko. alan osaajia tällä seudulla; en sitten tiedä, kelpaanko työttömänä työnhakijana kuitenkaan.