Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Diagnosoitu marraskuussa 2007. Koko vuosi ollut melkoista vuoristorataa lääkityksen kanssa. Ilmeisesti oman hormonin tuotanto vaihtelee vielä niin paljon, että välillä rankkaa vajaatoimintaa ja välillä liikatoimintaa (lääkkeen aiheuttamaa). Siinäpä on sitten tottunut jos jonkinlaisiin oireisiin.
Viime yö oli kuitenkin toistaiseksi mielenkiintoisin.
Taustatietona se, että viimeisen viikon ajan vajaatoiminta on tuntunut puskevan "normaalia voimakkaampana": turvotus, palelu, ummetus jne. En ole kuitenkaan uskaltanut nostaa lääkeannosta, vaikka lääkärit ovatkin kehottaneet lääkitsemään voinnin mukaan.
No, viime yönä, alan kuoleman väsyneenä nukkumaan. Olo väsynyt, hieman paleleva ja vatsakipuinen, mutta muuten normaali. En saa unta. Kun olen juuri vaipumassa uneen, hätkähdän hereille siitä tunteesta, että sydän ei lyö ja jossain hengityskanavissa virtaa nestettä, johon olen tukehtua. Pienen säikähdyksen jälkeen yritän unta uudelleen.
Sama toistuu. Pahempana. Tukehdusreaktio on niin voimakas, että sätkähdän hereille kauhean "korinan" saattelemana. Vatsa on aivan sekaisin ja minua oksettaa. Menen oksentamaan. Sydän hakkaa lujaa ja pyörryttää. Kun yritän oksentaa, alkaa jossain kaulassa kivistää niin valtavan kovasti etten pysty.
Menen sänkyyn. Olen yhtäkkiä aivan kananlihalla. Tärisen kuin horkassa ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Palelen kuin olisin alusvaatteisillani 20 asteen pakkasessa. Olen 2 peiton alla ja käpertyneenä kiinni mieheeni, mutta tämä ei auta.
Lopulta olen niin väsynyt että kivuista ja peloista huolimatta nukahdan. Herään aamulla kasvot turpeina, pää kipeänä ja nilkat arkoina.
Sanottakoon vielä, että en ole flunssassa.
Olo on totaalisen surkea. Kuulostaako tutulta, kenestäkään?
Viime yö oli kuitenkin toistaiseksi mielenkiintoisin.
Taustatietona se, että viimeisen viikon ajan vajaatoiminta on tuntunut puskevan "normaalia voimakkaampana": turvotus, palelu, ummetus jne. En ole kuitenkaan uskaltanut nostaa lääkeannosta, vaikka lääkärit ovatkin kehottaneet lääkitsemään voinnin mukaan.
No, viime yönä, alan kuoleman väsyneenä nukkumaan. Olo väsynyt, hieman paleleva ja vatsakipuinen, mutta muuten normaali. En saa unta. Kun olen juuri vaipumassa uneen, hätkähdän hereille siitä tunteesta, että sydän ei lyö ja jossain hengityskanavissa virtaa nestettä, johon olen tukehtua. Pienen säikähdyksen jälkeen yritän unta uudelleen.
Sama toistuu. Pahempana. Tukehdusreaktio on niin voimakas, että sätkähdän hereille kauhean "korinan" saattelemana. Vatsa on aivan sekaisin ja minua oksettaa. Menen oksentamaan. Sydän hakkaa lujaa ja pyörryttää. Kun yritän oksentaa, alkaa jossain kaulassa kivistää niin valtavan kovasti etten pysty.
Menen sänkyyn. Olen yhtäkkiä aivan kananlihalla. Tärisen kuin horkassa ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Palelen kuin olisin alusvaatteisillani 20 asteen pakkasessa. Olen 2 peiton alla ja käpertyneenä kiinni mieheeni, mutta tämä ei auta.
Lopulta olen niin väsynyt että kivuista ja peloista huolimatta nukahdan. Herään aamulla kasvot turpeina, pää kipeänä ja nilkat arkoina.
Sanottakoon vielä, että en ole flunssassa.
Olo on totaalisen surkea. Kuulostaako tutulta, kenestäkään?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.