Hei! Olisin kiinnostunut tietämään kuinka moni hoitoalalla työskentelevä on vaihtanut alaa ja mihin? Oletteko olleet tyytyväisiä vaihtoon? Oletteko suunnitelleet palaavanne takaisin hoitoalalle? Mikä sai teidät lähtemään hoitotyöstä? Minkä ikäisiä olitte alaa vaihtaessa? Lähditteko opiskelemaan uutta alaa?Kiinnostaa tietää sillä olen itse harkinnut vakavasti vaihtoa!!
kuinka moni vaihtanut toiselle alalla
kuinkas
192152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
monesti on alan vaihto käynnyt mielessä,mutta aina lopulta kuitenkin tämä tuntuu omalta alalta.jos on ollut jotenkin huono päivä töissä tai monta viikonloppua(esim.nyt oli heinä-elokuu kaikki) peräkkäin töitä niin silloin tuntuu että nyt vaihtuu ala.en kyllä yleensä keksi mitä muuta haluan,viimeksi sain villityksen että nyt musta tulee kuorma-autokuski tai automaalari,mutta parin päivän päästä se villitys oli jo ohi ja oma työ mukavaa..
aikana mulla on ollut erinäisiä pyrkimyksiä vaihtaa alaa, mutta olen sortunut takaisin hoitoalalle, koska en ole tiennyt/ tajunnut oikeuksiani. Nyt olen onneksi niin kipeä fyysisesti, että on ollut pakko olla sairauslomalla ja suunnitella tulevaisuudelle uutta suuntaa. Pieni ongelma on se, että on ikänsä tehnyt hoitotyötä, eikä koskaan vakavasti opetellut muuta, mutta nyt alanvaihto häämöttää melko vahvana. Ajatuksissani olen nyt saikulla ollessani päässyt jo hyvin hyvin etäs osastolta ja hoitamisesta.
Rekkakuski olisi hyvä juttu, kun ei tarvitse olla ihmisten kanssa samalla tavalla tekemisissä, hoitaisi duunin eli tavaralastin sinne minne pitääkin ja se siitä. Ei välttämättä tulisi perään turhanpäiväisiä kitinöitä siitä, kun ei ole ollut äänensävy tai naamanilme ystävällinen ja empaattinen.
ja tekisi todella mieli vaihtaa alaa. Opiskelin vasta nelikymppisenä lähihoitajaksi ja tiesin mitä tuleva työni tulee olemaan, mutta silti työn todellinen luonne on tullut esiin vasta muutama vuosi työskenneltyäni.
Hoitoalan naisvaltaisuus tekee siitä KESTÄMÄTTÖMÄN. Naiset ovat ilkeitä ja kateellisia toisilleen eivätkä pidä toistensa puolia niinkuin usein miesvaltaisilla työpaikoilla tehdään.
Opiskelijoita hyppyytetään ja nöyryytetään yms.
Työvuorolistat suunnitellaan miten sattuu, ei toiveiden mukaan. Esim. jos pienten lasten äiti toivoo enemmän päivävuoroja eikä haluaisi yövuoroja ja taas vastaavasti minä isojen lasten äitinä toivoisin ilta- ja yövuoroja, mutta usein on juuri päinvastoin, minä aamuvuorossa ja pienten lasten äiti iltavuorossa. Äitiparka sitten neuvoo puhelimessa kuinka kauan lapset saavat olla kavereillaan ja onko läksyt tehty jne.
Mitä mieltä olette?
Mielestäni tämä hölmöläistarina!! Mutta valitettavasti tosi, eräältä työpaikalta vanhustenhoidosta. Ja emme varmasti ole ainoa tällainen työpaikka Suomessa.
uupumusjakson ja sairausloman jälkeen tajusin irisanoutua kaikesta tästä. En ole löytänyt uutta alaa, mutta keikkailen ja mietin koko ajan tuleva elämää. Keikkaillessakin pääsee pois siitä ahdistavasta osaston arjesta ja omahoitajuudesta, joka tunkeutuu valillä kotiinkin asti. Tuo yksilövastuisuuus ja omahoitajuus oli varmaan se viimeinen niitti, joka auttoi päätöksenteossa. Osaston arki on mennyt sellaiseksi yksin pärjäämiseksi, ei ole turvaa työkaverista, niin kuin ennen vanhaan. Vaikeatkin päätökset saa yksiin miettiä, kun kenenkään muun ei tarvitse toisten potilaisiin puuttua, jos ei halua. Jos tuntuu ahdistavalta töissä, lähtekää pois rohkeasti; elämä muuttuu paremmaksi.
vastuisuuden ja omahoitajuuden ideana se, ettei tukea saa muilta, ei kai? Meille se on vasta tulossa, mutta ei sitä ainakaan tuossa valossa sisäänajeta?
ettei tarvitse 20 eri potilaan asioita muistaa vaan voi keskittyä muutamaan. Apua toisilta/toiselta hoitajalta saa ja pitää kysyä ongelmakohdissa. Tarvitsee siis muistaa vähemmän, ottaa vastuuta enemmän, osata pyytää apua ja kommunikoida kattavasti sekä osata työskennellä itsenäisesti. Itse en ymmärrä mikä omahoitajuudessa on vaikeampaa. Päinvastoin omahoitajuus on helpompaa kun tietää mitä potilaalle on tehty ja mitä ei, eikä mene aikaa hukkaan siinä että juoksentelee ympäri osastoa kyselemässä 5 eri hoitajalta onko kyseinen potilas jo hoidettu ja miltä osin.
Työn raskaus johtuu keskeisimmin ilkeistä hoitajista ja hoitoalan johtajista, yhteiskunnan luomasta harhakuvitelmasta siitä että hyvä hoito tarkoittaa jotain muuta kuin perusasioiden hoitamista sekä epäergonomisista työajoista. Jos vain olisi halua niin hoitoalan työvuorot voitaisiin aivan hyvin järjestää työntekijäystävällisiksi. Monet potilaatkin kärsivät siitä että heidät tullaan kukonlaulun aikaan herättämään. Uni on yksi tärkein seikka sairaan ihmisen toipumisessa, mutta monesti potilaille ei ole tarjolla todellista mahdollisuutta hyvään uneen. Unilääkkeet eivät tuo yhtä tervehdyttävää unta kuin luonnollinen uni.
Olen kanssasi samaa mieltä monista asioista.Yksilövastuista hoitotyötä yleensä vastustavat mielestäni ne laiskat ja hitaat,jotka tykkäävät vähän siipeillä toisten työn kustannuksella.
Työaikoja voitaisiin tosiaan rukata monessa yksikössä,kunhan vaan tahtoa ja mielikuvitusta riittäisi.Itse tykkäisin tehdä 12 tunnin vuoroja ja pitää sitten pidempiä vapaita.
"vastustavat mielestäni ne laiskat ja hitaat,jotka tykkäävät vähän siipeillä toisten työn kustannuksella."
Tuosta näkökulmastapa en ole osannut asiaa ajatellakkaan. Varmaan totta, että mini joutuu vähän skarppaamaan toimintaansa siellä töissä.
omahoitajuus toteutetaaan työpaikassa, jossa on paljon keikkalaisia, jotka käyvät töissä vuoron silloin toisen tällöin, eivät sitoudu työpaikkaan eikä sen ideologiaan "kun ovat aina vaan tän vuoron töissä"?
Kyllä keikkalaisen on kuitenkin helpompi hoitaa ne muutama potilas kuin keskittyä koko osastoon.Apua ja tukea tietenkin tarvitaan.Minulla on pitkä kokemus yksilövastuisesta hoitotyöstä.Vuoron alussa kannattaa kuitenkin määrittää parit.Parilta saat ensisijassa apua ja tukea,pari vuorottaa sinua kun olet syömässä ym.Meillä lähihoitajiinkin luotetaan ja he hoitavat omat potilaansa itsenäisesti,pari laittaa i.v.lääkkeet
Minulla pieni lapsi, ja melko paljon iltoja ja yövuoroja. Työkavereistani muutama haluaisi niitä iltoja ja öitä mutta listantekijälle ei käy. Alan vaihtoa suunnittelen minäkin.
Kuitenkin on tilanteita jossa keikkalaisia on paljon, kuka ottaa sitten oikesti omahoitajuuden, jos suuri osa työntekijöistä käy päivän silloin, toisen tällöin.
En vastusta omahoitajuutta, monilla työpaikoilla sen käyttöönotto vaan tarkoittaa koko hoitokulttuurin muutosta, ja se ei ole helppoa. Mutta ehkä ajan kanssa. Lähihoitajille täytyy tällöin uskoa enemmän valtaa ja vastuuta. Miten jakaisit esim. iltavuorossa parit jos hoidettavanasi on 28-paikkaisella akuuttiosastolla 2,5 hoitajaa/14 potilasta. Kokonaisvastuu hoitotyöstä on sillä sh:lla. Yleensa näistä sitten vielä joku on syystä tai toisesta keikkalainen, jolle koko talo ja toimintatavat ovat ennestään vieraat. Olisi mielenkiintoista lukea, miten eri paikoissa tämä yksilövasyinen hoitotyö on järjestetty.
Me jaamme potilaat iltavuorossa pääsääntöisesti tasan.(akuuttiosasto 24 paikkaa,3 illassa,yleensä 2 sh ja 1 lh)Lähihoitajalle koitetaan katsoa sellaisia,joilla ei ole i.v.lääkkeitä.jokainen hoitaa omat potilaansa,apua pyydetään puolin ja toisin nostoissa ,käännöissä ym.Sh ,joka parhaiten kerkiää ,laittaa i.v..lääkkeet lähihoitajalle.Aamuvuoroissa on parit.Luottakaa lähihoitajiin,he kasvavat vastuun mukana.
kaikilta muilta paitsi lähi/perushoitajilta itseltää ja näiltä lähipomoilta. Meillä ei lähihoitajat edes insuliineja pistä.
Siis 3 hoitajaa illassa teillä 24-paikkaisella akuuttiosastolla, huh huh? Meillä taitaakin sitten olla hyvin. Miten te ehditte tehdä kaiken mahdollisen jos iv-lääkkeitä on paljon, uusia potilaita tulee sisään, joku jaksaa huonosti ja vie yhden hoitajan työpanoksen pitkäksi aikaa, siihen lisäksi nämä kahden autettavat syötettävät, vaipatettavat, sekavat?, lisäksi puhelin soi koko ajan, omaiset soittelevat ja ovat käymässä, saattohoidossa oleva potilas ja hänen omaisensa tarvitsevat aikaa. Luulen että siinä on omahoitajuuus kaukana.Tai sitten vaadin liikoja.
No kyllä kiirettä pukkaakin aika usein.Mutta sekavampaa oli ennen, kun moni ihminen sähläsi samaa asiaa.Toi lähihoitajíen huono itseluottamus onkin monta kertaa esteenä.Kyllä meilläkin oli alkuun vaikeaa,mutta aika pian se itseluottamus löytyi.Lähihoitajat Saavat syyttää monessa paikassa itseään siitä että virat muuttuu sh:n viroiksi.
... sairaanhoitaja on siinä mielessä työnantajalle helpompi, jotta hän voi hoitaa koko potilaan alusta loppuun.Joskus tuntuu että lähihoitajat käyvät vaan kertomassa sh:lle, että missä tarvitaan seuraavaksi, sis perushoidon lisäksi.
Olen 40-vuotias ja etsin sitä "unelmien" työpaikkaa,mutta sitä tuskin hoitoalalta löytyy.Sanoin itseni irti keväällä,ja sen jälkeen olen keikkaillut,samalla pähkäillen mitä voisi alkaa opiskelemaan.
Itsekkin tätä pähkäilin, kun tei pätkätöitä alalla. Eli 8 vuotta tein, vaki virkaa en kerennyt kunnalta saada. Alan vaihto kävi melko kivuttomasti. Jäin vauvalomalle ja sen jälkeen hoitovapaalle. Isäntä hävisi kuvioista lapsen hoitovapaan aikana. Päätin jäädä vähäksi aikaa kotiin ja sitten tuttavieni kautta tuli hyvä tilaisuus. Pyydettiin töihin heidän yritykseensä. Palkka on pienempi, mutta nyt on päivätyö ja kaukana hoitotyöstä. Toimin kuitenkin palvelualalla ja en vaihtaisi takaisin hoitotyöhön. Viikonloputkin on vapaita, työ ympäristö miellyttävä.
Eräs kaverini,lähihoitaja lähti kiinteistövälittäjäksi ja viihtyy hyvin.Firma koulutti ilmaiseksi ammattiin.Toisaalta hoitotyön kokemuksesta on kuulemma hyötyä,jaksaa kuunnella ihmisiä ja osaa suodattaa tiettyjä juttuja.