Kertokaapa minulle kaikki eli näköjään nämä ex-puolisot jotka on tämän palstan vallanneet, että millätavoin te mielestänne kuulutte uusperheen arkeen ja elämään. Minun on vaikea ymmärtää että miksi huutelette täällä palstalla kun ette edes tänne kuulu. Siis oikeasti?
Luuletteko oikeasti että koska teillä on lapsia ex-miehen kanssa niin se oikeuttaa teidät puuttumaan ex-puolisosi arkeen ja elämään?
Ja hirveää negatiivisuutta on koko ajan tällä palstalla. Niin kuin tuossa asuntoasiassa alapuolella niin nyksä on kuulemma munan perässä muuttanut asumaan taloon. Onko nämä exät tehneet saman asian aikoinaan?
Se on siunaus se että on löytänyt sielunkumppanin ja onnen senkin jälkeen kun on eronnut. Minä löysin sen myös itse eronneena 4 lapsen äitinä. Kun näitä palstoja lukee niin täytyy vain ihmetellä että pitäisikö minun puuttua oman exän arkeen enemmän kun ne näyttää näiden kirjoitusten perusteella kuuluvan minullekkin.
Minun ei tarvitse kinastella lasten asioista ex miehen kanssa. Minä luotan häneen kasvattajana siinä missä liiton aikanakin. Ei se avioero muuta isyyttä eikä äitiyttä millään lailla.
ex-miehellä on ollut uusipuoliso meidän erosta asti. Hän oli silloin vielä lapseton mutta on oppinut hienosti tulemaan lasten kanssa toimeen. Hän kysyi itse minulta että saako kysyä jos tulee ongelmia. En alkanut syyttelemään häntä. Olenhan itsekkin ollut joskus lapseton. Ei asioita voi tietää ennen kuin joutuu olemaan lasten kanssa tekemisissä. Minä olen hänelle kaikki kertonut ja asioissa auttanut minkä olen voinut. Ja tottakai ex-miehenikin mutta ajan kuluessa on paljon asioita joita ex- miehenikään ei aina lasten arjesta tiedä kun lapset kasvaa ja ne ovat kyllä minullekkin uusia asioita mutta yleensä koen ne asiat ennen ex-miestä. :)
Minun tilanteessa on myös helpottunut se että ex-mieheni ja nyk. mieheni on nykyisin myös samassa työpaikassa. He tulevat hyvin toimeen ja arkiasioista he pystyvät sopimaan tupakkitauollakin jos on esim. tapaamisviikonloppu tulossa.
Katkeruudesta pitää päästä eroon. Sillä ei stressaa kuin itseään turhan päiten. Vaikka kuinka potuttaisi niin ei se asia muutu miksikään. Joustava pitää olla puolin ja toisin. Vaikka toinen on pettänyt ja lähtenyt niin lasten asioista aikuiset ihmiset pystyvät soimaan. Lapsen tapaamisilla ei saa kiristää. Kyse ei ole sinusta vaan lapsista. Toiseen vanhempaan pitää luottaa, jos hän ihan normaali ihminen on. Uusi puoliso pitää hyväksyä, sinun ei tarvitse hänen kanssaan seurustella. Se on varma että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
nyk-mieheni ex on vähän sen tapainen kuin monesti täällä lukee. Mutta kun näin sen että hän karsastaa sitä että sanon mieliiteni asioihin niin olen pysynyt loitolla asiasta. Turhaa en ala tappelemaan ja pilaamaan välejä. Kyllä hän kertoo sitten jos haluaa kuulla mielipiteeni. Hän yritti monesti alussa haastaa riitaa mieheni välityksellä mutta kun en vastannut huutoihin niin ajan myötä hän lopetti. Minulle on ok se ettei olla tekemisissä. Olen kutsunut hänet kahvillekkin että näkee että olen ihan tavallinen ihminen mutta vielä ei ole näkynyt. ;) Kyllä se siitä sitten joskus.
Uusperheissä kuitenkin tilanteet ovat ihan eri kuin ydinperheissä. joskus exät vaan kuvittelee että kaikki pitäisi mennä samoin kuin hänen tykönään. Mutta itse lähtökohdat ovat erit ja kyse voi olla useista lapsista joilla on eri äitejä ja isejä ja kaikki pitää vain tulla toimeen. Yrittää erotella sisarkateuden, kun toiset lapset saa jotain ja toiset ei kun esim. minun ex ostaa lapsillensa jotain. Mutta se on uusperheen haastavaa arkea. Sitä ei voi ymmärtää ennen kuin itse omistaa sellaisen. Ydinperhe-elämä ja yksinhuotajuus oli paljon helpompaa. Ei ollut edellisessä liitossa tapaamisjärjestelyjä ym. mitä pitää ottaa huomioon aina kun jotain suunnittelee. Eli lähetäänkö lomalle? no ens viikonloppuna minun lapset menee isällensä ja seuraavana viikonloppuna sinun lapset ei olekkaan täällä. Sitten yhteinen lapsi tulee kipeäksi ja kaikki ovat sitten viikon välein kipeänä ja miehen lapset tuo sitten eri koululta eri vatsataudin kuin minun lasten koululla pörrää ja sitten taas muut lapset sairastuu.. Mutta se kaikki on sen arvoista kun on se oikea mies rinnalla. :)
Luuletteko oikeasti että koska teillä on lapsia ex-miehen kanssa niin se oikeuttaa teidät puuttumaan ex-puolisosi arkeen ja elämään?
Ja hirveää negatiivisuutta on koko ajan tällä palstalla. Niin kuin tuossa asuntoasiassa alapuolella niin nyksä on kuulemma munan perässä muuttanut asumaan taloon. Onko nämä exät tehneet saman asian aikoinaan?
Se on siunaus se että on löytänyt sielunkumppanin ja onnen senkin jälkeen kun on eronnut. Minä löysin sen myös itse eronneena 4 lapsen äitinä. Kun näitä palstoja lukee niin täytyy vain ihmetellä että pitäisikö minun puuttua oman exän arkeen enemmän kun ne näyttää näiden kirjoitusten perusteella kuuluvan minullekkin.
Minun ei tarvitse kinastella lasten asioista ex miehen kanssa. Minä luotan häneen kasvattajana siinä missä liiton aikanakin. Ei se avioero muuta isyyttä eikä äitiyttä millään lailla.
ex-miehellä on ollut uusipuoliso meidän erosta asti. Hän oli silloin vielä lapseton mutta on oppinut hienosti tulemaan lasten kanssa toimeen. Hän kysyi itse minulta että saako kysyä jos tulee ongelmia. En alkanut syyttelemään häntä. Olenhan itsekkin ollut joskus lapseton. Ei asioita voi tietää ennen kuin joutuu olemaan lasten kanssa tekemisissä. Minä olen hänelle kaikki kertonut ja asioissa auttanut minkä olen voinut. Ja tottakai ex-miehenikin mutta ajan kuluessa on paljon asioita joita ex- miehenikään ei aina lasten arjesta tiedä kun lapset kasvaa ja ne ovat kyllä minullekkin uusia asioita mutta yleensä koen ne asiat ennen ex-miestä. :)
Minun tilanteessa on myös helpottunut se että ex-mieheni ja nyk. mieheni on nykyisin myös samassa työpaikassa. He tulevat hyvin toimeen ja arkiasioista he pystyvät sopimaan tupakkitauollakin jos on esim. tapaamisviikonloppu tulossa.
Katkeruudesta pitää päästä eroon. Sillä ei stressaa kuin itseään turhan päiten. Vaikka kuinka potuttaisi niin ei se asia muutu miksikään. Joustava pitää olla puolin ja toisin. Vaikka toinen on pettänyt ja lähtenyt niin lasten asioista aikuiset ihmiset pystyvät soimaan. Lapsen tapaamisilla ei saa kiristää. Kyse ei ole sinusta vaan lapsista. Toiseen vanhempaan pitää luottaa, jos hän ihan normaali ihminen on. Uusi puoliso pitää hyväksyä, sinun ei tarvitse hänen kanssaan seurustella. Se on varma että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
nyk-mieheni ex on vähän sen tapainen kuin monesti täällä lukee. Mutta kun näin sen että hän karsastaa sitä että sanon mieliiteni asioihin niin olen pysynyt loitolla asiasta. Turhaa en ala tappelemaan ja pilaamaan välejä. Kyllä hän kertoo sitten jos haluaa kuulla mielipiteeni. Hän yritti monesti alussa haastaa riitaa mieheni välityksellä mutta kun en vastannut huutoihin niin ajan myötä hän lopetti. Minulle on ok se ettei olla tekemisissä. Olen kutsunut hänet kahvillekkin että näkee että olen ihan tavallinen ihminen mutta vielä ei ole näkynyt. ;) Kyllä se siitä sitten joskus.
Uusperheissä kuitenkin tilanteet ovat ihan eri kuin ydinperheissä. joskus exät vaan kuvittelee että kaikki pitäisi mennä samoin kuin hänen tykönään. Mutta itse lähtökohdat ovat erit ja kyse voi olla useista lapsista joilla on eri äitejä ja isejä ja kaikki pitää vain tulla toimeen. Yrittää erotella sisarkateuden, kun toiset lapset saa jotain ja toiset ei kun esim. minun ex ostaa lapsillensa jotain. Mutta se on uusperheen haastavaa arkea. Sitä ei voi ymmärtää ennen kuin itse omistaa sellaisen. Ydinperhe-elämä ja yksinhuotajuus oli paljon helpompaa. Ei ollut edellisessä liitossa tapaamisjärjestelyjä ym. mitä pitää ottaa huomioon aina kun jotain suunnittelee. Eli lähetäänkö lomalle? no ens viikonloppuna minun lapset menee isällensä ja seuraavana viikonloppuna sinun lapset ei olekkaan täällä. Sitten yhteinen lapsi tulee kipeäksi ja kaikki ovat sitten viikon välein kipeänä ja miehen lapset tuo sitten eri koululta eri vatsataudin kuin minun lasten koululla pörrää ja sitten taas muut lapset sairastuu.. Mutta se kaikki on sen arvoista kun on se oikea mies rinnalla. :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
itse olen nyksä ja myös eksä ja samoilla linjoilla sinun kanssasi, meilläkin pyyhkii hyvin, olemme kaikki hyvissä väleissä ja parempaa tilannetta en osaisi meidän kohdalle edess toivoa
Näin sen kuuluisi mennä, olet oikeassa
itsekin ex!!!
Hus,pois tältä palstalta :)
mutta uusperheellinen. Tarkoitin lähinnä näitä vain exiä jotka täällä huutelevat. :)
mä olen uusperheen äiti, en pelkkä ex
Minä en todellakaan kuulu ex:n elämään. Annan hänen viettää elämäänsä ihan rauhassa ja en esim. tiedä hänen nykyistä osoittettakaan. Asuinpaikkakunnan sentään tiedän. Uutta onnea en ole koskaan tavannut enkä edes tiedä minkä näköinen hän on. Lasten asioista keskustelen ex:n kanssa mutta kaikki muu on meidän välillä loppu. Tapaamisia on silloin kun isällä sattuu olemaan aikaa ja halua lapsia tavata. Jos olemme ennttäneet sopia muita menoja kun hän tapaamista ehdottaa, niin emme menojemme rupea perumaan. Mutta jos ei ole mitään, niin lapset menevät isänsä luokse.
Katkeruudesta pitää päästä eroon ja toivon, että jonain päivänä tämän uuden onnen pystyn kohtaamaan. Onneksi lasten juhliin on vielä niin pitkä aika, että ehkä tuollainen neutraali kohtaaminen voi jopa onnistua. Olenhan sentään aikuinen ihminen ja osaan käyttäytyä aikuisen tavoin.
sitä sun on turha surra ja kaivata. Vaikka kuin haluisit, mutta koita sopeutua tilanteeseen.
Kerrohan sinä, miksi sua niin paljon pelottaa, että haluat ajaa lapset pois isän elämästä, ja hirnut täällä epätoivoisesti? Jos mies haluaa exän ja lapset pysymään elämässään, sulla ei ole mitään sanomista siihen. On kumma, että pitää olla noin katkera ja pelokas, että miheltä pitää viedä läheisetkin pois.
Meillä on kokemusta siitä, miltä tuntuu kun isä jättää lapsensa, eikä vastaa edes puheluihin. Lapset ymmärsivät jo aikasin, että heillä ei ole enää isää. Ymmärsivät, että joku oli vienyt heidän paikkansa, joku vieras, ja käskenyt isän olla yhteydessä heihin, ja luovuttivat. Ymmärsivät myös, että päätös ei ollut isän oma, vaan hänet oli siihen painostettu.
Aikansa lapset itki ja lähettivät isälle postia, kaipasivat, mutta turhaan, tuskin isä oli edes posteja saanut, luultavimmin uusi nainen oli repinyt ja heittänyt roskiin, koska koskaan ei vastausta tullut.
Kun ei ollut isällä aikaa lapsilleen lapsena, ei ole lapsilla aikaa aikuisena isälle. Niin se vaan menee.
Kyllä monet isät haluisivat pitää läheiset ihmiset lähellään, mutta se onmahdotonta. Siksi täällä ei isät pahemmin vieraile, koska se ei ole heille ongelma eikä rasite. Rasitteena miehen ex perhe on vain tälle epätoivoiselle uusnaiselle, joka löytää kaiki viat ex vaimosta ja lapsista. Ja jos hänellä itsellään menee huonosti, on sekin ex vaimon ja lasten vika. Katkeruutta ja pelkoa, muuta syytää siihen ei osaa sanoa.Outoa vaan, että omat psyykkiset ongelmat kasataan sen miehen ex perheen niskoille.
Luetko ikinä asian sisältöä kun vastaat näihin teksteihin? Hoet vaan samaa eikä se liity asiaan mitenkään. Pitäisikö sinun vähän keskittyä enemmän?
En missään vaiheessa sanonut että olisin ajamassa lapsia pois isänsä tyköä. En tietenkään. Mikä oikeus minulla on siihen ja haluan omien lapsienkin käyvän omalla isällään. Puhuit kyllä nyt ihan asian vierestä etkä sinne päinkään.
Minua ei ex pelota vaan kerroin juuri että elän hänen ehdoillaan enkä tunge itseäni ja mielipiteitäni hänen ja mieheni välisiin keskusteluihin, koska se hänellä ahdistaa jostakin syystä. (aihetta ei ole kun en liity mitenkään heidän eroonsa.)
Yritäppä sinä vähän keskittyä luetun ymmärtämiseen ja miettimään mitä suustasi päästelet. Ei ole vaikeaa. Lukemisen oppii jo kouluajoilla.
Se on ok minulle että sinua on kohdeltu väärin ja haluat sen kertoa minulle mutta se on väärin että syytät minua siitä mitä sinulle on tehty. Se sinun exäsi uusi ei ole sama-asia kuin kaikki uusperheen naiset. Kyllä kait sinä sen tervejärkisenä aikuisena ihmisenä tajuat.
tuohon liittoon, jos tarvitsee selvitellä itselleen kuka kuuluu mihinkäkin ja kuka ei? Luulisi miehen itsensä tietävän jos on aikuinen mieleltään, eikä kysyä sulta lupaa siihen, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
nämä on juuri niitä tekstejä joista annat itsestäsi sen kuvan että et käy täysillä. Juuri näistä olen sinulle yrittänyt sanoa. Et lue juttua vaan päättelet heti että estän miestäni näkemästä lapsiaan. lueppa tekstini uudestaan ja sitten tämä omasi:
Miksi olet niin katkera? oletko henkisesti kypsä tuohon liittoon, jos tarvitsee selvitellä itselleen kuka kuuluu mihinkäkin ja kuka ei? Luulisi miehen itsensä tietävän jos on aikuinen mieleltään, eikä kysyä sulta lupaa siihen, kenen $kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei.
ööö.. Miten tuo liittyi mihinkään? Selitäppä mulle vähän. Oikolue se minulle :)
en voi kuin nauraa sinunlaistasi. Sullehan tässä mikään ei mene kaaleen. Häivy palstalta! Omistatko sinä miehesi ja hänen lapsensa?
no jos olisit lukenut jutun niin tietäisit että minulla on omia lapsia oman exän kanssa ja nykyisen miehen kanssa niin enkö silloin ole perheen omistava? vai puhuinko jotain että omistan miehen lapset? Kyllä täällä ihmiset tarttuu pikku asioihin. Anteeksi jos se sinulla noin paljon häiritsee. tästä lähin olen sitten vaikka perheellinen nainen. En tarkoittanut sen kummempaa tuolla sanalla. Älä ole noin negatiivinen ;)
negatiivisuus paistoi, luepas ajatuksella läpi uudestaan!
alkuperäisessäkö?
Nyt en kyllä yhtään ymmärrä mitä oikein selität mutta luulen että ei ole tarkoitustakaan. kunhan haastat riitaa.
Sinä ap, kuullostat fiksulta ihmiseltä. Kaikkea hyvää jatkossakin.
äidit jotka haluavat perheen pysysvän koossa, ovat täällä roistoja ja katkeria! Asia jota en voi käsittää. Mutta huomioon ottaen, nämä uudet puolisot ovatkin useimmiten hyränneet tiensä väärällä konstilla perheelllisen miehen elämään, ja siksi heillä ei ole inhimillisyyttä ketään kohtaan. Kyynärpää taktiikka on joka heillä toimii!
en ole yhtään tekstiä tällä palstalla lukenut että joku olisi mennyt perheen väliin. Exät vaan omia kokemuksia täällä yleistää.
lukenut täältä, missä ystävättäreni janosi miestäni vuosia. Eikös se ole pahinta laatua väliin menemisessä?
Äidit haluavat perheen pysyvän kasassa... on niitäkin jotka pettivät miestään ja perhe hajosi. Mutta en syytä pettäjänaista, jos suhde olisi ollut kunnossa, ei kai hän olisi pettänyt.
mutta puhuikin uusperheelistä jotka täällä palstalla kirjoittelevat. Yleisesti exät joita on petty niin kirjoittelevat myös täällä.
Sehän se onkin kun minusta nämä petetyt eivät kuulu tälle palstalle vaan he kuuluvat ehkä suhteet ja tunteet palstoille mielummin.
Kuten itsekin kirjoitit: "äidit jotka haluavat perheen pysyvän koossa".
Kun erotaan, niin erotaan. Voit loppuikäsi haluta perheen koossa pysymistä, tai sitten voit hyväksyä, että se ei pysynytkään siinä kokoonpanossa mikä alunperin oli tarkoitus. Mieti tarkkaan, miksi yhä haluaisit takaisin miehen, joka mitä ilmeisemmin on täysin vietävissä ja pimpsan perään? Jos nyt oikein ymmärsin kodinrikkomus-teemasi. Ymmärrä, että pettäjä on se, joka sinua petti, yhteisistä lupauksistanne huolimatta. Ei kukaan muu kuin miehesi ole sinulle vannonut uskollisuutta. Älä tee hänestä syyntakeetonta tilanteeseenne väittämällä asian olevan jonkun tuntemattoman syytä. Kun aluksi hyväksyt sen, että miehesi oli petollinen pa*ka, voit pikku hiljaa alkaa näkemään hyviäkin puolia siinä, ettei hän ole enää sinun elämääsi pilaamassa. Onko kukaan sellaisen tuskan ja itkun ja kiukun arvoista? Ei ole. Vapauta itsesi hänestä. Sen jälkeen voit vapautua nauttimaan elämästäsi. Kyllä asiat järjestyvät, sinun ja lapsen/lasten elämä tasapainottuu ja selkiytyy, te selviätte. Toivotaan että petollinen kumppanisi ei ole petollinen isänäkin, vaan hoitaisi edes sen puolen kunnialla kotiin.