Ihanaa, että haluatte hoitaa lapsianne kotona. Mietin tässä vain, että miten teillä on varaa siihen? On äitejä, jotka ovat kotona isompien kuin 3v lasten kanssa. Sehän tarkoittaa sitä, että minkäänlaista kotihoidontukea ei enää saa? Eli ainoat "tulonne" ovat lapsilisät. Suostuuko miehenne sitten elättämään teitä? Asutteko vuokralla ja saatte jotain asumistukea yms? Saatteko rahaa sossusta? (Sieltä ei kai saa rahaa, jos mies tienaa hyvin) Mulla ei mies missään nimessä suostuisi maksamaan yhteisestä elämisestä enemmän kuin minä - surullista kyllä. Miehen tulot ovat enemmän kuin 5000 euroa/kk, mutta hän on sitä mieltä, että kulut maksetaan puoliksi ja mitä hänelle jää, on vain ja ainoastaan hänen.
Minä en voi muuta kuin kateellisena lueskella noita juttuja, joissa äidit kertovat olevansa lasten kanssa kotona. Minä en ymmärrä, miten taloudellisesti siinä onnistutte. Jos on vaikka kolme lasta, niin täytyyhän siinä olla edes kolme huonetta asunnossa ja vuokran täytyy olla ainakin 500-600 euroa kuukaudessa. Ja vaikka kuinka nuukailisi, niin meneehän ruokaan ja muuhunkin rahaa...
Minä en voi muuta kuin kateellisena lueskella noita juttuja, joissa äidit kertovat olevansa lasten kanssa kotona. Minä en ymmärrä, miten taloudellisesti siinä onnistutte. Jos on vaikka kolme lasta, niin täytyyhän siinä olla edes kolme huonetta asunnossa ja vuokran täytyy olla ainakin 500-600 euroa kuukaudessa. Ja vaikka kuinka nuukailisi, niin meneehän ruokaan ja muuhunkin rahaa...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jos minun mies tienaisi 5000e/kk niin ihan varmasti olisin kotirouvana.. sellaiseksi kuulemma voisin jäädä, jos mies voittaisi lotossa - tosin ei lottoa :D Kävisin kyllä varmasti tekemässä keikkatöitä omaksi piristykseksi siinä samalla..
Kuulostaapa miehesi varsin rahanahneelta..
Itse hoitaisin lapset mielellään kouluikäisiksi asti kotona, mutta tosiaan, taloudellisesti se ei kh-tuen loppumisen jälkeen ole mahdollista koska pakkohan sitä rahaa on jostain tienata.
about tuon. Verot on kovat tuollaisista tuloista ja pääkaupunkiseudulla eläminen kallista. Ei minunkaan mies kyllä hyvällä katsoisi, jos jäisin vuosiksi kotiin vaikkei yhtä tiukka olekaan rahasta kuin aloittjaan mies. Olen siis kotona siihen saakka kunnes nuorimmainen täyttää kolme. Tuo palkka kuulostaa toki kovalle, mutta niin on Suomen progressiivinen verotuskin.
Toisaalta pääni hajoaisi, jos aina vain olisin kotona, mitä sitten kun lapset menevät kouluun? Kävisin kuntosalilla ja hoidoissa :-) Kun sitten vuosikausien kotonaolon jälkeen ei välttämättä työtä saisi. Kolmen lapsen kanssa kun laskee niin jos olisi kouluikään saakka nuorimmaisen kanssa kotona niin olisi ollut kotona 11 vuotta putkeen.
En minäkään haluaisi olla kotona kuin kolme vuotta. Pidempään kotiäitiyteen ei minusta olisikaan - vaikka arvostan todella suuresti niitä, joista on. Itse olen myös opiskellut akateemisen tutkinnon, joten haluan myös toteuttaa itseäni työelämässä.
Ja en halunnutkaan mitenkään "lesoilla" mieheni tuloilla vaan osoittaa sen, että meillä kyllä teoriassa olisi rahaa siihen, että olisin kolme ekaa vuotta kotona. Tiedän, että noilla tuloilla en voisi heittäytyä lopullisesti kotiin. Halusin ehkä vain purkaa suruani ja pientä katkeruutta siitä, että en voi olla pienen lapseni kanssa kotona mieheni pihiyden vuoksi.
aika itsekäs mies sulla. Joo, tiedän, ettei kaikki tee niin, ku me, mutta jotenkin aattelis, että kai sitä avioliitossa/avoliitossa pitäis vähän enemmän puhaltaa yhteen hiileen.
Meillä on ollut päivästä 1, yhteiset rahat. Välillä sitä on enemmän, kun molemmat on töissä, välillä vähemmän, kun minä oon kotona hoitovapaalla. Kotirouvaksi hoitovapaan jälkeen en halua jäädä, koska haluan tienata oman osuuteni ja psyyke vaatii työntekoa.
kyllä ihmetelly sita ihan samaa asiaa, että miten jollain on varaa jäädä kotiin vielä sen 3:n vuoden jälkeenkin? Kyllä mäkin voisin jäädä, mutta kun nyt jo kotihoidontuella tekee tiukkaa, niin ei me kyllä pärjättäis mitenkään yksinomaan miehen palkalla.
Mun mieheni ei toki elätä mua, vaan rahat on yhteiset, niinkuin on tämä talo ja lapsetkin.
Sossusta ei varmasti saa rahaa, ihan vaan sen takia, että haluaa olla kotiäiti, eikä mitään asumistukiakaan, jos ei ole työtön tai vaikka sairauslomalla. Eikä se kyllä mielestäni ole mitenkään hyväksyttävääkään, että ihan vaan sen takia kun haluaa olla kotona, käy sossun luukulla. Eri asia jos vaihtoehtoja ei ole.
Onko sun miehesi kuitenkin sitä mieltä, että lapset hoidettaisiin kotona 3 vuotiaaksi, vai onko hälle samantekevää, vaikka menis hoitoon jo kolmikuisena? Jos tahtoo myös, että lapset kotona hoidetaan, niin minä kyllä käskisin siinä tapauksessa hänen jäädä kotiin lasten kanssa ja maksaa puolet kaikesta. Mun on kyllä vaikeaa ymmärtää tuollaista, miten joku voi kokea elättävänsä jonkun, jos se joku hoitaa kuitenkin työkseen yhteisiä lapsia? Toinen vaihtoehto on, että rupeat pyytämään häneltä palkkaa. Hän maksaa puolet lastenhoidosta, koska lapsetkin ovat puoliksi hänen. Lastenhoitajan palkkaa voit pyytää n. 10€/h ja jos lapsenne vielä valvovat öisinkin niin tietysti koko vuorokaudelta. Eli 240€/2= 120€/vrk ja se vielä kerrattuna 30:llä niin miehen pitäisi maksaa sinulle 3600€/kk lastenhoidosta. Kysypäs käykö sitten tämä, niin ei sekään eläis sun siivellä mitä lastenhoitoon tulee...
mieheni on sitä mieltä, että kotihoito ei ole minkään arvoista - hänen puolestaan lapset olisi saanut viedä hoitoon suoraan laitokselta. Hänen äitinsäkin on vienyt lapset 3kk vanhana hoitoon.
Naurettavaa on myös se, että ollessani äitiyslomalla pyysin mieheltäni, että hän maksaisi suuremman osan kuluista, mutta mieheni oli sitä mieltä, että puoliksi on mentävä. Lapsen hoitomaksusta maksaa kyllä puolet vieraalle hoitajalle.
Ja kaiken huippu on se, että lapsen teimme mieheni aloitteesta. Toki itsekin kasvoin ajatukseen lapesta, mutta hän aloitti keskustelun. Olemme siis naimisissa.
Joo, mieheni on rahanahne nuukailija - meidän perheessa on yksi auto, joka on mieheni ja hän käyttää sitä aina. Minä vien lapsen pyörällä hoitoon ja haen. Mieheni harrastaa golfia ja ampumista. Minulla ei ole varaa harrastaa muuta kuin lenkkeilyä - jos saan lapselle hoitajan. Mieheni syö usein ulkona. Minulla ei siihen rahat riitä. Hän syö siis kavereiden kanssa.
Onneksi tienaan itsekin sen verran, että tulen toimeen, mutta olisi hauska nähdä, oltaisiinko minä ja tyttö ilman lämmitystä, jos en saisi mistään rahaa.
Tytön hoito on mennyt perhepäivähoitajalla kyllä hyvin ja olen itsekin viihtynyt työelämässä, mutta joskus surettaa se, että piti viedä tyttö niin pienenä hoitoon - ja ihan vaan siksi, että mies ei ymmärrä, mitä velvollisuuksia perhe tuo.
ihan mun isältä, kamala ihminen joka hakkasi äitiäni lähes 20 vuotta. Sen jälkeen kun äitini viimein uskalsi ottaa eron on ollut yksin kun on liian ylpeä hankkiakseen edes jonkunlaisia tuttavia... Meillä ei mitään välejä kun oon vieläkin aika katkera siitä, että mulla ei ikinä ollut mitään väliä hänelle. Mulla ei oo mitään hyviä muistoja hänestä. Toivottavasti miehesi ei täysin samanlainen ole, tuli vaan heti isä mieleen tästä raha-asiasta ja muusta. Muistan kun hän aina kävi kaupassa, äitini ei saanut vaikuttaa siihen mitä sieltä tuotiin mutta pennilleen piti puolet maksaa. Sellaisia juttuja, kuten siteitä isäni ei suostunut tuomaan. Kun äidilläni todettiin laktoosi-intoleranssi, isä ei suostunut tuomaan hyla-maitoa! Äidin piti itse erikseen sitä hakea.
Sama oli tuo autohomma. Äitini ei saanut sitä käyttää eikä isä viitsinyt äitiä tai mua mihinkään viedä. Minä jouduin synnyttyäni jäämään sairaalaan ja äidilläni oli korkea kuume ja ripuli. Silti hän joutui kävelemään n. 3 kilsan matkan sairaalaan luokseni, ja tietysti myös takaisin. Kun olin ala-asteella, äidilläni oli kerran keuhkokuume josta hän joutui sairaalaan. Taksilla sinne ja linja-autolla takaisin. Minä sain pari päivää itkien pyydellä isääni viemään mua katsomaan häntä ennen kuin suostui. (sori tuli kauhee tarve tilittää...)
Tuo on kyllä erona että miehelläsi on kavereita ja hän käy ulkona... Minun isäni mielestä muut ihmiset ovat niin typeriä ettei heidän seurassaan viitsi olla ja esim. ulkona syöminen on kamalaa tuhlausta kun muija voi laittaa kotona ruokaa...
Sopiiko kysyä välittääkö miehesi lapsestanne? Ja mitää hyvää hänessä on? Lapselle pelkästään toisenkin vanhemman kylmyys voi olla tosi ikävää. Minun äitini oli ja on todella ihana mua kohtaan mutta ei se kuitenkaan korvannut isääni täysin.
Kuulostaa todella ankealta!
Ei minun mieheni sentään noin pitkälle mene. Kyllä autoakin saa käyttää, jos sattuu olemaan tilanne, jossa hän ei autoa tarvitse. Mutta hänen tarpeensa menee meidän tarpeitten edelle.
Mieheni on muutaman kerran käyttäytynyt todella pelottavan agressiivisesti - joskus olen miettinyt, voisikohan hän käydä kiinni minuun. Se on todella pelottava ajatus.
Mieheni ei ymmärtänyt ollenkaan hankkiessamme lapsen, että lapsesta tulee kuluja. Viimeisin naurettava kommentti oli se, että hän ei ymmärrä, miten minä voin kuluttaa rahaa taloudenpitoon (= ruoka, vaatteet lapselle, pesuaineet, yms. pakollinen päivittäistavara, sanomalehti, käyttösähkö jne... ) 200 euroa kuussa. Hänen äitinsä on 30 vuotta sitten pärjännyt paljon vähemmällä ja heillä oli kaksi lasta (inflaatiohan ei ole tietenkään vaikuttanut tässä 30 vuoden aikana - korkeasti koulutetun kaverin kaupalliselta puolelta pitäisi se ymmärtää).
Ero ei meillä tunnu hyvältä vaihtoehdolta, koska en kestäisi sitä, että joutuisin olemaan erossa tytöstäni pitkiäkin aikoja esim.lomilla. En myöskään haluaisi, että tyttö joutuu joka toinen viikonloppu olemaan poissa kotoa (eli siis isällään). Kolmanneksi en ehkä uskaltaisikaan jättää lasta isälleen pitkäksi aikaa, koska isä ei pysty olemaan edes viikonloppua ilman viinaa saati pidempiä aikoja...
just tota omaan äitiinsä vertailua... Tämä, siis mummoni kun vieläpä pesi pyykit järvessä ja talossa ei ollut sähköä ja ties mitä. Sen vuoksi ei kuulemma arvosta nykyisiä kotiäitejä lainkaan kun "heidän ei tarvitse kun nappia painaa" Just... Kun olisi joskus kokeillut itse!
Meillä äitini maksoi huomattavasti pienemmästä palkastaan kaikki vaatteeni, lahjat yms, koska isän mielestä sellaset jutut on ihan turhia, esim. vaatteita ei tarvitse ostaa uusia jos niitä ei kuluta. Helvetinmoista huutoa tuli jos meni vaikka housut polvesta rikki. Itsellään on jotain 30 vuotta vanhoja vaatteita, kuulemma kuin uusia. Hmm, kenties vain omasta mielestään..? Liekö isukki muuten ikinä tajunnut että lapset kasvavat...
Toivottavasti miehesi ei mene niin pitkälle että satuttaisi sinua. Pelossa on kyllä tosi inhottava elää, jos kerran sellasta joudut miettimään. Kuullostaa siltä että et tahtoisi olla hänen kanssaan, vaan pysyt siellä olosuhteiden pakosta. Ikävä jos niin on. Oletko varma, että miehesi haluaisi olla tyttärenne kanssa kahden jos ero tulisi?
tuli vain mieleeni tuosta käytöksestä. Vai onko vain perin juurin itsekäs.
Joo, on tosi alentavaa jatkuvasti kuulla siitä, kuinka miehen äiti on kyennyt kaikkeen ja ollut lähes pyhimys ja minä olen väin tällainen reppana, joka haluaisi olla lapsen kanssa kotona kolme ensimmäistä vuotta....
Olen miettinyt paljon sitä, olisiko miehestäni olemaan kahden tyttäremme kanssa pitkiä aikoja - tällä hetkellä tuntuu siltä että viisi, kuusi tuntia on ihan maksimi. Sitten huomaa jo, miten miehen hermot kiristyy ja pitää päästä itse menemään. Mutta olen myös varma siitä, että miestäni painostettaisiin erotilanteessa niin vahvasti hänen vanhempiensa taholta, että hän vaatisi kaikki mahdolliset tapaamiset, vaikka ei pystyisi niitä hoitamaankaan kunnolla tai kantamaan vastuuta. Ja mieheni äidillä on mieheeni pelottavan suuri yliote ja valta.
Minä en todella tiedä, mitä tekisin. Ehkä tuo alkuperäinen viestinikin on hätähuuto siitä, kuinka paha minulla on olla... ja mitä kaikkea kytee pinnan alla...
Itse ehdotin tuolla sinulle sitä eroa ja että ajattele lapsiasikin, mutta nyt en oikein kyllä enää tiedä mitä sanoa!
Itse tein kans samasta syystä ekasta lapsesta yksinhuoltajuuden, mutta te nyt olette kai naimisissa, joten siitä ei ole apua.
Minkä ikäisiä lapsenne ovat?
Meillä on yksi 2-vuotias tyttö. Itse nautin suunnattomasti niistä hetkistä, kun mies on vaikkapa viikon työmatkalla ja saamme olla tytön kanssa kahdestaan. Minä en kaipaa miestäni enkä rakasta häntä - lähinnä yritän sietää.
Olen monta yötä itkenyt sitä, miksi olen tehnyt lapsen tuollaisen miehen kanssa - mikä sai minut katsomaan maailmaa noin ruusunpunaisten linssien läpi, vaikka kaikki merkit tästä tulevasta tilanteesta olivat ilmassa. Rakastan lastani niin paljon, että sattuu, mutta lähes vihaan hänen isäänsä toisinaan... tämä tilanne repii minua rikki koko ajan...
Meillä on 3 lasta ja minä kotona, vaikka lapset ovat jo koulussa(tai nuorin eskarissa).
Alunpitäen sovimme YHDESSÄ, että jään kotiin lasten kanssa. Eli mieheni tilipussi on myös YHTEINEN. Ei siitä kyllä edes neuvoteltu, vaan rahat ovat olleet aina yhteiset.
Mieheni ei pystyisi tekemään sellaista työtä, jota nyt tekee, jos minäkin kävisin töissä. Mieheni päälle ei pysty laskemaan mitään, vaan töihin saattaa tulla lähtö vaikka kesken...ruokailun... ;o)
Meillä on oma talo(siis pankin kanssa yhteinen) ja miehellä hyvät tulot, joten sossusta emme ole mitään hakeneetkaan.
Ilman muuta nyt ehdotat miehellesi, että sinä menet töihin ja miehesi jää kotiin kotihoidontuelle. Ihmettelet suuresti, jollei tämä hänelle käy.
Ja niinkuin joku jo sanoikin niin lastenhoito ei ole ilmaista, voit ihan hyvin laskuttaa siitä saituri-miestäsi.
Pesetkö hänen pyykkinsä, teetkö ruuan? Kuinka paljon miehesi tekee kotitöitä? Tekeekö siis kaikesta noin puolet? Jollei, niin ei muuta kuin pikku laskua joka viikon lopulla pykäämään. Siinä voikin käydä jo niin, että sinulla onkin isommat tulot kuin miehelläsi, joten luulisi kitupiikin silmien avautuvan!
Annan myötätuntoni ap:lle, mutta asiaa täytyy valottaa monelta taholta. Esim. sinun "meidän malli" kirjoittajan vaihtoehto ei sovi ap:lle, koska he eivät ole sopineet yhdessä kotiinjäämisestä. Pidän vaihtoehtoasi muutenkin huonona - entäpä jos miehesi sairastuu tai haluaa erota, mistäpä sitten saat nopeasti töitä noin pitkän paussin jälkeen? Miten saat aikasi kulumaan, kun nuorin on jo eskarissa? Meidän nuorimmainen on samanikäinen enkä voisi kuvitellakaan olevani kotona turhautumassa. Työnantajat voivat jo ajatella, ettet pidä työelämästä ja karsastaa sinua sen vuoksi. Miksi ihmeessä ap:n miehen pitäisi jäädä kotiin, jos hän ei halua? Lapsihan on hyvässä hoidossa päivät ja on täysin mahdollista, että mies tekee iltaisin kotitöitä siinä missä äitikin. Pointtini on sanoa, että nämä ovat neuvottelukysymyksiä. Nämä asiat kannattaa sopia jo ennen lapsentekoa, ettei sitten tule yllätyksiä. Ehkäpä ap:n kannattaisi irtautua koko miehestä ja elellä lapsen kanssa kaksin. Raha ei näytä onnea tuovan...
En toki tuputa meidän mallia kenellekään, vastasin vain ap:n kysymyksiin.
Jos tulisi tilanne, että jäisin lasten kanssa keskenäni, niin ei minulla olisi taloudellisesti mitään hätää. Voisin mennä opiskelemaan ja varma työpaikkakin on jos sitä tarvitsisin. Itseasiassa minua on monesti töihin pyydettykin, muttei se sovi ainakaan vielä meidän kuvioon.
Ai miten saan aikani kulumaan! ;o) Pikemminkin, että kuinka saan aikani riittämään!
Kotona ompelen, teen ruokaa pitkän kaavan mukaan, leivon ja tietysti siivoan.
Meillä on myös koiria ja 2 kissaa, jotka vievät päivästä osansa. Nykyään käynkin koirien kanssa pitkällä lenkillä aamupäivällä niin saan itsekin juostua kunnolla.
Kyllähän ok-talossa puuhaa riittää. Keväisin ja kesäisin nurmikko, puutarha ja kasvihuone vaativat aika paljon ja tietty syksyisinkin. Talvella puiden kanto, hiekoitus ja lumityöt vaativat jotain nekin. Lämmitämme talvella päivittäin takkaa, leivinuunia, puuhellaa ja puukiuasta(vaikka sähkökiuaskin on saunassa). (Saunassa emme ihan päivittäin käy, mutta sauna lämmittää myös talomme pyykinkuivaustilan.)
Joten voit olla huoletta, en ehdi turhautumaan neljässä tunnissa, jonka eskari kestää! ;o)
En alkanutkaan spekuloimaan aloittajan tilanne, vaan esitin kysymyksiä. Ap ei olisi halunnut viedä lastaan niin pienenä hoitoon, mutta pakotettuna teki niin. Lapsi on yhteinen "hankinta", johon kummankin pitää satsata. Jos mies ei arvosta vaimonsa työpanosta kotona niin pitäisihän vaimollakin olla oikeus päättää, että koska lapsi viedään hoitoon. Jos siis mies ei halua, että vaimo on kotona niin eikö mies voi silloin itse jäädä kotiin? Tai kompromissina lapsi osa-aikaiseen hoitoon ja toinen vanhemmista tekee osa-aikaista työtä.
Avioliittolaissa on muuten pykälä, joka sanoo, että aviopuolisot ovat elatusvelvollisia toisistaan.
Olet oikeassa, ettei raha tuo onnea. Mutta ainakin meillä se on mahdollistanut sen, että voimme elää valitsemallamme tavalla.
pääsääntöisesti eletään. En koe, eikä koe mieskään, että siivellä eläisimme. Minä teen työtä kotona ja hän tekee kodin ulkopuolella. Hänestä on kiva tulla kotiin, joka on siisti, ruoka on valmis ja usein olen leiponutkin. Hänestä on ihanaa, että pyykit on hänelle valmiiksi pesty ja nurmikko leikattu ja lumet aurattu pihasta. Ja hänestä on kiva myöskin se, että minä voin kaupasta ostaa sen, mitä tarvitsemme miettimättä liiaksi rahan kulutusta.
Millaiset yhteiset menot teillä on? Mitäs jos sanoisit, että sinä et ole valmis maksamaan näin paljoa vaikka asumisesta ja vaadit muuttoa mahdollisimman alkeellisiin oloihin ja pieneen asuntoon. Ilmoita, että sinä haluat vain todella halpaa ruokaa ja vain siitä suostut oman osasi maksamaan. Ja toki vaadit kaikista miehelle tekemistäsi kotitöistä (pyykinpesu ym.) palkkaa, tai vaihtoehtoisesti jätät ne tekemättä. Lapsen hoidosta huolehditte luonnollisesti puoliksi ja jos joudut tekemään enemmän, niin laskua miehelle sitten vain.
kun eroot miehestä, ja toivottavasti et oo tehny avioehtoo!
Ja sit otat elatustukea lapsesta sen 5000 € edestä!
Koitahan vähän ajatella lastasikin äläkä vaan tollasta miestä.
Onpas SULLA itsekäs mies!!Hui!!
Meillä miehen ja mun rahat on yhteisiä.Sieltä maksetaan kaikki.Tietenkin kun olen kotona,niin kokonaistulot ei päätä huimaa.Meillä ei todellakaan tienata kuten teillä.Mutta pärjätty on.Omaa taloa maksellaan.5 lapsen harrastus- ja vaatekustannukset jo varmasti arvaatkin.Ja kun 3 on poikia niin ruokalaskut ovat mielettömät.Itse en paljoa vaatetta tarvi kun kotona olen.Mies kustantaa iloiten elämäämme kun hoidan meidän yhteisiä lapsia kotona.Parasta hoitoa,nääs.;o)
En osaa muuta tähän sanoa, todella itsekäs mies sulla. Mielestäni avo- ja avioliitossa, varsinkin, jos on lapsia, menot ja tulot ovat yhteisiä. Ei meillä lasketa kumman vuoro on käydä kaupassa tai kumpi viimeksi maksoi sen ja sen laskun. Lainanhoitotilille siirrämme molemmat suurinpiirtein saman verran rahaa kuukausittain.
Jos mieheni tienaisi noin paljon jäisin varmasti kotiin ja pienokaisetkin saisivat tulla nopeampaan tahtiin.
meillä on 1,5vuotias tyttö ja olen kotona kotihoidontuella ja minun ja miehen yhteiset tulot on tällä hetkellä 1400e/kk, lapsen syntymästä lähtien meillä oli tulot 900e/kk ja nyt on miehellä alkanu työt joten saadaan nyt yhteensä toi 1400e/kk. ja voin sanoa että tuntuu jopa rikkaalta olo kun saa 1400e/kk rahaa!! meillä pärjätään hyvin näillä pikku tuloilla. heti kun kotihoidontuki tulee loppukuusta, käyn ostamassa pariksi viikoksi ruokaa pakkaseen(loppu kuu, kun rahat on loppu).
meillä on muutenkin periaate että on yhteiset rahatm tulee se kumman tilille tahansa. kun rahaa tulee tilille, katsotaan kumpi maksaa minkäkin laskun(eli siis mies makselee mun laskuja ja minä miehen laskuja) ja sitten varataan pakollisiin kalliimpiin hankintoihin rahaa(nyt oli silmälasit, ja tulee tytölle ostettavat talvikengät ja pipo), jonka jälkeen lasketaan minkä verran jää rahaa itse ruokaan(ensin siis vähennetään tuloista laskut ja nuo isommat/kalliimmat hankinnat).
minä hoidan meillä pääasiassa ruokaostokset, ja varaan itselleni sen verran rahaa että riittää ruokaan ja vaippoihin ja muihin pakollisiin(hyvä vinkki on vaippaperheille se että, kun tulee rahaa , osta heti koko kuukauden vaipat ja varmista että on muitakin yleintarvikkeita ja pakollisia tarpeitä kuten pesuaineet,wc-paperit,lääkkeet jne. tällöin ei tartte puolivälissä kuuta miettiä kun rahat on loppu että milläs ostetaan vaippoja kun on loppu).
asutaan vuokralla(vvo:lla,koska se on halpa)ja vuokra on n.580e/kk, johon sisältyy vesi ja sähkö. kolmio tämä on ja 75neliötä. ollaan miehen kanssa päätetty että omaa asuntoa ei osteta ennen kuin ollaan varmoja että asutaan siinä väh.10vuotta ja on varaa siihen(eli jos on tarvetta lainaan sitä ei tarttis paljoa ottaa).
ite päätin jo raskausaikana että olen sen koko 3vuotta kotona lapsen kanssa, vaikka tekee tiukkaa välillä rahan kanssa. lapsi on vain kerran pieni ja haluan käyttää sen lapseni kanssa olemiseen. en ymmärrä niitä äitejä(ja miksei isiäkin)jotka välttämättä haluavat mennä töihin lapsen ollessa alle vuoden ikäinen ja olisi varaa jäädä kotiinkin lapsen kanssa. tässä en nyt tarkoita niitä perheitä, joissa vanhemman/vanhempien on pakko mennä töihin kun ei rahat oikeesti riitä.
mieluummin olen sen 3vuotta vaikka "aivan hirveä sossupummi ja toisten verorahoilla elelijä"ja lapseni kanssa kotona kuin töissä ja näkisin lastani vain muutaman tunnin päivässä(en edelleenkään tarkoita yllä mainittuja vanhempia!).eiköhän niitä veroja tule itekki loppu elämän aikana maksettua niin paljon että sallin itselleni tuon 3vuoden pummiuden.
me ollaan molemmat miehen kanssa totuttu ihan lapsista asti elään köyhinä, joten ei ole tehnyt tiukkaa paljoakaan elellä 900e/kk:ssa. osataan käyttää rahamme tarpeelliseen(ruoka!)ja melkein kaikki turha rahanmeno on karsittu pois(siksi melkein, koska minä poltan tupakkia.aion jossain vaiheessa senki lopettaa mutta en vielä!turha saarnata).ja nyt on kyllä niin rikas olo kun saadaan se 1400e/kk rahaa. jotkut vaan valittaa ettei se riitä mihinkään mutta se riippuu iha siitä mihin oot tottunu rahas käyttään ja mistä valmis luopuun.
niin ja meillä ei ole kummallakaa autoa,saati ajokorttia, joten ei mene siihenkään rahaa.
toivottavasti saat jotain selkoa tästä!!
hyvää syksyn jatkoa!!
Sanoppa sille miehelles että teidän lapset hoidetaan kotona, joko sinun tai miehesi toimesta. Voihan miehesi jäädä hoitovapaalle ja sinä lähteä tienaamaan ja maksaa hänenkin kulut.
"hän on sitä mieltä, että kulut maksetaan puoliksi ja mitä hänelle jää, on vain ja ainoastaan hänen."
Oletko kysynyt mieheltäsi, päteekö tämä myös siinä mahdollisessa tilanteessa, että hän sairastuu vakavasti tai jää työttömäksi, tai muuten vain tilanne kääntyy jostain syystä niin päin, että sinä tienaatkin enemmän kuin hän?
keskustelleet asiasta myös noinpäin, mutta suoraa vastausta en ole asiaan saanut. Mieheni tulee erittäin varakkaasta perheestä ja hän on ns.kultalusikka suussa syntynyt lapsi, joten hän tuskin osaa kuvitella tilannetta, jossa ei olisi rahaa. Hänelle oli esimerkiksi opiskeluaikana itsestään selvää, että isi on ostanut uuden auton ja maksaa vuokrat - asioita, joista minä en olisi koskaan voinut haaveilla.
Eli hän on tottunut elämään niin, että on rahaa, mutta hän ei halua, että muut hyötyvät hänen rahoistaan - ei edes hänen vaimonsa ja lapsensa... Minun miehelleni naimisiinmeno tarkoitti kirjaimellisesti sitä, että hän saa ilmaisen lapsentekokoneen ja piian. Ja sen lisäksi tämän "piian" pitää vielä vieraallakin tienata....
eipä meilläkään ollut taloudellista mahdollisuutta pelkkään kotiäitiyteen tai -isyyteen, joten pyrimme etsimään kompromisseja. Meillä on siis lapsia kolme. Koska puolisolla on vakituinen päivätyö, oli lähtököhta se, että minun työni mietitään uusiksi, koska muutoinkin loppui määräaikainen soppari silloin. Eli, olin sen loppuun hoitovapaalla, mutta tein osa-aikaista vuoden verran n. 20h/vko.
Samalla sitten katseltiin, ja löysinkin täysipäiväisen paikan, missä päivävuoroja joutui tekemään äärimmäisen harvoin, tein vain iltaa ja viikonloppuja, jolloin pystyimme hoitamaan lapset vuorotellen, ja harvoin tarvittavan hoitoavun saimme järjestymään sitten ystävien voimin.
Tämä yhdisti perhettämme, myöskin vastuut jakaantuivat tasaisemmin, ja isä pääsi huomattavasti kiinteämmin lastensa touhuihin ja kehitykseen osalliseksi. Tätä aiomme jatkaa mahdollisuuksien mukaan jatkossakin.
Monet miettivät ja kysyvät sitä, että miten me vanhemmat sitten koskaan ehdimme olla keskenään, ja miten käy parisuhteen hoitaminen. Itse emme kokeneet sitä ongelmaksi, koska pääsääntöinen työrytmini oli sellainen, että olin viikosta neljä päivää töissä, ja kolme ihan vapaalla. Ja koska molemmat olimme tyytyväisiä elämään, yöskin parisuhde pysyi kunnossa, itseasiassa meillä jäi kaikki turha riitely ja niuhotus pois.
Miehesi vaikuttaa jotenkin kylmältä ja ahneelta, enkä itse ikipäivänä suostuisi tuollaiseen. Mitäs jos ehdottaisit hänellekin tällaista vuorottelua. Innostuisiko, vai alkaisiko hän sitten itkeä vapaa-aikansa perään? Tosiasia on, että niin kauan kuin suostut tuollaiseen, se varmaan jatkuukin samanlaisena.