Minkälainen on poikien mielestä unelmatyttö?
Olen itse melko ujo. Huumorintajua kyllä löytyy, mutta en ole mitään juomis/bile typpiä, mutta en kieltäytyis jos pyydettäis messiin. Kaverini ovat melko erilaisia ja ei mitään hirmu biletyyppejä siksi usein ajatellaan, että olen melko nysvä kun kavereinani on jotain japaniernuja jotka vaan ajattelee jtn. animea...
Haaveilen koko ajan pääseväni lukioon jossa tapaan uusia ihmisiä....
Tunnen tietenkin muitakin vähän rajumpia tyyppejä, mutta en vain ole 'uskaltanut' mennä mukaan. Ajattelen aina, että he luulevat,että olen joku nössö. Vanhempanikin ovat kuin joku natsi pari joka vain vahtii minua.
Muutenkin tuntuu, että kaikki pojat vaan kattelee muita.En ole mikään kauneuskuningatar, mutta en ole rumakaan. En vain ymmärrä mikä minussa on pielessä.
Kai minulla on joku angsti päällä nyt, mutta olen viime aikoina kysyt tuota kysymystä itseltäni...
Life sucks...(and then you fucking die)
Niinhän se menee.
Olen itse melko ujo. Huumorintajua kyllä löytyy, mutta en ole mitään juomis/bile typpiä, mutta en kieltäytyis jos pyydettäis messiin. Kaverini ovat melko erilaisia ja ei mitään hirmu biletyyppejä siksi usein ajatellaan, että olen melko nysvä kun kavereinani on jotain japaniernuja jotka vaan ajattelee jtn. animea...
Haaveilen koko ajan pääseväni lukioon jossa tapaan uusia ihmisiä....
Tunnen tietenkin muitakin vähän rajumpia tyyppejä, mutta en vain ole 'uskaltanut' mennä mukaan. Ajattelen aina, että he luulevat,että olen joku nössö. Vanhempanikin ovat kuin joku natsi pari joka vain vahtii minua.
Muutenkin tuntuu, että kaikki pojat vaan kattelee muita.En ole mikään kauneuskuningatar, mutta en ole rumakaan. En vain ymmärrä mikä minussa on pielessä.
Kai minulla on joku angsti päällä nyt, mutta olen viime aikoina kysyt tuota kysymystä itseltäni...
Life sucks...(and then you fucking die)
Niinhän se menee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juurikin sellainen mukava ja rauhallinen tyttö, joka ei ole mikään bileissä ja baareissa ym. juokseva ja joka uskaltaa olla oma itsensä. Sekin on mielestäni viehättävää, että on hieman ujo ja hiljainen eikä jatkuvasti kovassa äänessä kaiken keskipisteenä.
Mua alko tätä sun viestiä lukiessa jotenkin huvittamaan toi, miten puhut kun olisit vähän kun muita "siisteys-asteikolla" matalammalla. Aika usein noin mietitään, mäkin mietin näin joskus ennen. Luulin et muut on jotenkin siistimpiä kun mä. Uskosin, että lähestulkoon kaikki miettii tuntemattomia vahvemmiks kun ite, jos ne vaan erottuu jotenkin massasta. Kaikki miettii tota, mut se ei oo niin. Vahvuus, siisteys, ja hauskuus ei oo ulkokuoressa.
"Tunnen tietenkin muitakin vähän rajumpia tyyppejä, mutta en vain ole 'uskaltanut' mennä mukaan. Ajattelen aina, että he luulevat,että olen joku nössö."
-Kukaan ei voi nähdä kaukaa ootsä "nössö" tai sua tuntematta. Sinä hetkenä kun sä kävelet ihmisten eteen ja alat jutella. Ne voi nähdä alistutko vai pidätkö itteäs vahvempana. Se näkyy sun olemuksesta ja muut aliajusesti käsittelee sen. Sun täytyy vaan pitää oikeanlaisia kulisseja yllä tietyissä tilanteissa, soveltaen niitä siihen mitä sä oot. Ei nyt mitenkään extremesti, mut annat ittestäs vahvan, siistin ja hauskan kuvan. Se on tosi helppoo kun vaan tajuaa, ettei kukaan voi nähdä sun sisään.
Mulla oli samanlaisia ajatuksia itestäni joskus nuorempana, mut noista kasvaa yli ja kun vanhenee. Saa muuten nauraa itelleen makeasti vanhempana, kun vaan miettii miten lapsellinen sitä on ollu. Sä oot kaunis, hauska ja siisti, ihan niinku kaikki muut. Tiedä se ja muutkin tietää, ja se ei oo uskottelua vaan totuus. :)
Itse pidän näistä "japaniernuista" jotka ajattelee vaan animee.
Unelmatyttö: otaku, hikikomori, chantologisti (ei liian raju tietenkään) ja uskova.
Suhkoht normaalisti pukeutuva, vaalea hiuksinen sinisilmäinen, ujo, mutta tutuille puhelias, välittävä, rehellinen.
Näitä tosin on erittäin vähän, mutta ei sillä väliä, koska omani on ihan tarpeeksi lähellä täydellistä