Onko ketään muuta alkanut pännimään muiden suhtautuminen omaan masennukseenne?
Esim. mulla, kun sattuu olemaan sellaisia päiviä ettei vaan jaksa puhua tai ajatella mitään puhumista, pari naikkosta on heti silleen että "jahas sillä on huono päivä ja mököttää". Ja sitten välttelevät mua kun olen "vihainen".
Eikä tuntunut auttavan, vaikka kerroin masennuksesta ja että joskus nyt vaan olen sellainen, eikä mua tartte kohdella mitenkään erilailla.
Ärsyttävää. Tuosta oletuksesta että mulla on huono päivä ja olen huonolla tuulella, mulla sitten oikeastaan meneekin päivä oikeesti pilalle ja tulen vihaiseksi... Koomista.
Esim. mulla, kun sattuu olemaan sellaisia päiviä ettei vaan jaksa puhua tai ajatella mitään puhumista, pari naikkosta on heti silleen että "jahas sillä on huono päivä ja mököttää". Ja sitten välttelevät mua kun olen "vihainen".
Eikä tuntunut auttavan, vaikka kerroin masennuksesta ja että joskus nyt vaan olen sellainen, eikä mua tartte kohdella mitenkään erilailla.
Ärsyttävää. Tuosta oletuksesta että mulla on huono päivä ja olen huonolla tuulella, mulla sitten oikeastaan meneekin päivä oikeesti pilalle ja tulen vihaiseksi... Koomista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihan sama juttu vanhempien kanssa. Siis ne ajatteli, että mä oon jotenki vaan huonolla tuulella tai jotain.. Vaikka ne tiesi masennuksesta niin ne silti syytteli ja sanoi että "sun pitäis vaan ottaa niskasta kiinni". Eikä tajunnu ettei mulla välttis ollu mikään hinku niitä loukata.
Ja kaikki kaverit jotenki silleen hassusti alkoi vältteleen. Ja vielä huonommalle tuulellehan tästä tietty tuli.
Tuo on kyllä sattunu minunki kohalle useamminkin.. Vituttaa ku kaikki luulee että olen "vihainen" vaikka vaan kyse on siitä ettei jaksa... :-(
....
Ihminen, joka ei itse ole kokenut masennusta, niin onhan se vaikea tiedostaa. Ellet ole selittänyt tuntemuksiasi ja niitä vaikeita päiviä, niin eihän lyhytsanaisuutta ja huokailua voi käsittää muuten kuin vihaisuutena.
Perille on nähtävästi mennyt, että ei sua tarvitse kohdella erilailla, jos on huono päivä niin antaa olla "vihainen" eli masentuneenkin pitää miettiä vaatimuksia toisilta ihmisiltä.
"Perille on nähtävästi mennyt, että ei sua tarvitse kohdella erilailla, jos on huono päivä niin antaa olla "vihainen" eli masentuneenkin pitää miettiä vaatimuksia toisilta ihmisiltä."
Erilailla kohtelulla tarkoitin just tuota että aletaan välttelemään, kun luullaan että olen vihainen. En minä kuitenkaan seuraa pelkää siinä tilassa, en vaan jaksa olla kovin oma-aloitteinen jutustelun yms. suhteen. Itse asiassa jos mua kohdeltaisiin normaalisti ja mulle puhuttaisiin normaalisti, olotilani saattaisi siitä jopa kohentua. Muttei tuo vihaisen välttely siinä ainakaan auta.
Ikävintä tää ymmärtämättömyys on kun se tulee oman miehen kohdalta. Mun mies ei ymmärrä etten ole hänelle henkilökohtaisesti vihainen, vaikka mulla huono päivä on ja asiat suusta tuleekin kiukkun sekaisena. Hän ottaa sen heti henkilökohtaisena loukkauksena ja siitähän se soppa sitten taas syntyykin... Ja siten mökötetään viikko ja kellään ei ole kivaa.
Minulla vaikea masennus ja yritän silti jaksaa töissä. Teen lyhyttä päivää, mutta kun kotio tulen, on takki aika tyhjä. Ei vaan jaksa olla hyväntuulinen. Vaikeaa on yrittää olla "normaali", kun sitä ei kuitenkaan ole. Se luo kamalan ahdistuksen kierteen ja välillä tuntuu että en selviä enkä jaksa.
on kannattaako omasta masennuksesta kertoa
työpaikalla vai onko viisaampaa pitää suunsa kiinni
ja yrittää parantua lääkkeiden avulla
mä ole pystynyt kertoon työkavereille sairaudestani. Nillä on muutenkin aika skeptien käsitys kaikista mielenterveyssairauksista yms. Sen verran olen vihjassut, että mitään ylimääräsiä töitä en ota tällähetkellä. Mutta tuskin heistä kukaan tietää miten asiani oikeasti on.
se varmasti menee mutta muutenki kun on aika hiljanen eikä jaksa oikeen keskittyä mihinkään ja tulee välinpitämättömäksi niin sit ku jyrätään yli ja tulee idiootin leima ottaan niin välillä vaan tuntuu et helpottas ku sais kerrottua asiasta